Tämä tuntuu jotenkin kamalalta kirjoittaa tänne,mutta olen niin loukkaantunut äitini touhusta että jotenkin on saatava sydäntä purettua. Ja samalla utelen,että onko muiden äidit yli ihania raskautenne aikana vai oikeita piruja???
Me olemme mieheni kanssa odottamassa esikoista syntyväksi reilun kuukauden päästä ja kaikki vauvan tavarat on ollut hankittuna jo jonkin aikaa.No tästähän asiasta äitini piruilee,että turhaa hosumista ja hössöttämistä ja on se sitte hyvä,kun saa vauva kaikkea uutta,kun äidillä ja isällä on siihen varaa,ei meillä vaan isäsi kanssa joskus ollut,kyllä vanhatkin tavarat kelpasi aivan hyvin! Samoin hän nälvii vauvan vaateiden ostosta,kun sekin on kuulemma aivan älytöntä etukäteen.Emme ole hänelle enää mitään ostoksiamme näyttäneetkään,kun siitä saa vain pahanmielen. Tuntuu,kuin häntä vaivaisi se,että olemme kumpikin vakituisessa työssä ja meillä on todella varaa elättää tuleva perheemme ja ostaa vauvalle melkein parasta laatua olevat vaunut ja turvakaukalo!?
Valehtelun äitini on aloittanut,kun selvisi että sisarenikin saa lapsen ja heillä ei asiat kuitenkaan ole yhtä hyvin,kuin meillä.Rahaa heillä ei ole ostella vauvalle kaikkea tarvittavaa ja muutenkin heidän tilanteensa on hiukan outo.Äitini avustaa heitä milloin mitenkin ja valehtelee minulle,ettei kuulemma näin toimi(eikä minua edes haittaa vaikka auttaisikin).Hän on myös lakannut soittelemasta meille ja soittelee sisarelleni jatkuvasti ja tyrkyttää apuaan ja valehtelee sitten taas meille,että sisar puolisonsa kanssa soittaa hänelle ja hakee tukea ja turvaa hänestä!Muutenkaan hän ei ole enää kiinnostunut raskaudestani ja,kun ulkopuoliset kyselevät häneltä minun voinnistani hän paniikissa valehtelee milloin mitäkin,kun ei todellisuudessa tiedä mikä on tilanteeni! Tuntuu todella kamalalta,kun kuule näitä juttuja ulkopuoliselta luotettavalta henkilöltä,suorastaan raivostuttaa ja hävettää äitini puolesta!
Kuulostan varmasti katkeralta,mutta en vain ymmärrä äitini käytöstä.Olenhan sentään hänen lapsensa ja hän kehtaa pitää minua melkein pilkkanaan.En kehtaa äidilleni sanoa,että tiedän totuuden hänen touhustaan ja välillä oikein nolottaa,kun hän puhuu itsensä pussiin miehenikin edessä.Kamalaa. Onko siis teillä muilla tälläistä äitiä?? Tuskinpa varmaan...
Me olemme mieheni kanssa odottamassa esikoista syntyväksi reilun kuukauden päästä ja kaikki vauvan tavarat on ollut hankittuna jo jonkin aikaa.No tästähän asiasta äitini piruilee,että turhaa hosumista ja hössöttämistä ja on se sitte hyvä,kun saa vauva kaikkea uutta,kun äidillä ja isällä on siihen varaa,ei meillä vaan isäsi kanssa joskus ollut,kyllä vanhatkin tavarat kelpasi aivan hyvin! Samoin hän nälvii vauvan vaateiden ostosta,kun sekin on kuulemma aivan älytöntä etukäteen.Emme ole hänelle enää mitään ostoksiamme näyttäneetkään,kun siitä saa vain pahanmielen. Tuntuu,kuin häntä vaivaisi se,että olemme kumpikin vakituisessa työssä ja meillä on todella varaa elättää tuleva perheemme ja ostaa vauvalle melkein parasta laatua olevat vaunut ja turvakaukalo!?
Valehtelun äitini on aloittanut,kun selvisi että sisarenikin saa lapsen ja heillä ei asiat kuitenkaan ole yhtä hyvin,kuin meillä.Rahaa heillä ei ole ostella vauvalle kaikkea tarvittavaa ja muutenkin heidän tilanteensa on hiukan outo.Äitini avustaa heitä milloin mitenkin ja valehtelee minulle,ettei kuulemma näin toimi(eikä minua edes haittaa vaikka auttaisikin).Hän on myös lakannut soittelemasta meille ja soittelee sisarelleni jatkuvasti ja tyrkyttää apuaan ja valehtelee sitten taas meille,että sisar puolisonsa kanssa soittaa hänelle ja hakee tukea ja turvaa hänestä!Muutenkaan hän ei ole enää kiinnostunut raskaudestani ja,kun ulkopuoliset kyselevät häneltä minun voinnistani hän paniikissa valehtelee milloin mitäkin,kun ei todellisuudessa tiedä mikä on tilanteeni! Tuntuu todella kamalalta,kun kuule näitä juttuja ulkopuoliselta luotettavalta henkilöltä,suorastaan raivostuttaa ja hävettää äitini puolesta!
Kuulostan varmasti katkeralta,mutta en vain ymmärrä äitini käytöstä.Olenhan sentään hänen lapsensa ja hän kehtaa pitää minua melkein pilkkanaan.En kehtaa äidilleni sanoa,että tiedän totuuden hänen touhustaan ja välillä oikein nolottaa,kun hän puhuu itsensä pussiin miehenikin edessä.Kamalaa. Onko siis teillä muilla tälläistä äitiä?? Tuskinpa varmaan...
Vastaukset 8
Vanhimmat
vastaavia tapauksia kuulee jatkuvasti (onneksi oma äitini ei lukeudu niihin). Kuule, sun äitisi taitaa olla kateellinen, kun se on joutunut lapsensa tekemään ja hoitamaan huonommissa ja köyhemmissä oloissa kun sinä. Koita kestää!
Minustakin tuntuu, että alkuperäisen kirjoittajan äiti on kateellinen tyttärelleen siitä, että tämä pystyy tarjoamaan lapselleen lokoisammat oltavat kuin hän itse aikoinaan.
Tämä tuntuu silti minusta kummalliselta ja kaamealtakin, sillä eikö jokainen äiti toivo, että lapsellaan olisi tulevaisuudessa turvalliset ja hyvät oltavat, mikä tarkoittaa juuri hyviä tuloja ja varsinkin vakituista työpaikkaa. Ja tietysti hyvä puoliso auttamassa lasten kasvattamisessa ja elannon hankkimisessa. Itse ainakin toivon syvästi, että tyttärelläni ja tulevalla pojallani tulisi olemaan elanto ja muutenkin elämä mahdollisimman hyvällä mallilla.
alkuajoista luulin ettei piittaa millään tavalla kun ei puhunut mitään tulokkaasta eikä muutenkaan pitänyt minuun yhteyttä. Se loukkasi minua että äitini ei tahtonut olla tukemassa minua silloin kun olisin sitä eniten häneltä tarvinnut. varsinkin kun odotan yksin, oli aika yksinäistä alkuraskaus, ennen kuin alkoi tottua tähän uuteen elämäntilanteeseen. Kärsin hirveästi siitä ettei äitini halunnut olla osa minun ja tulevan lapsen elämää. mutta nyt on asiat muuttunut, äiti on alkanut olla tukenani ja jopa melkein hössöttää vauvan tulosta. Olen asiasta loputtoman iloinen että äitini on nyt mukana elämässämme. L a 20.4
Tuo sinun tilanne kyllä kuulosti tosi inhottavalta. Minä ainakin loukkaantuisin ja paljon! Se on ihan ymmärrettävää että äitisi auttaa sisartasi, jos hänellä on talous huonommassa jamassa kun teillä... mutta se että asia pitää kääntää nurinkurin ja valehdella on kyllä törkeää! Sinuna puhuisin nyt ihan suoraan asioita mamman kanssa ja yrittäisin selvittää mistä moinen käytös johtuu! no kateus voi hyvinkin olla syynä, mutta onhan se saatava äitisi päähän taottua että on ihan järjetöntä olla omalle lapselleen kateellinen jos on esim varakkaampi kuin vanhempasi joskus aikoinaan. Luulisi olevan tyytyväinen ja iloinen teidän puolesta että lapsi saa kaiken tarvitsemansa..
yritähän saada äippä aisoihin ja hyvää loppuodotusta sinulle!
Toivottavasti olet sisaresi kanssa hyvissä väleissä, ettekä anna äidin käytöksen vaikuttaa teidän väliseen suhteeseen.
Minä ainakin ottaisin rohkeasti itseäni niskasta kiinni ja kysyisin suoraan äidiltä sopivan tilaisuuden tullen että missä mättää! Voi olla noloa äidillesi, mutta toisaalta opettavaista, jos sen tekee vielä niin että muitakin asianosaisia on kuulemassa kun sitä häneltä tiedustellaan. Varsinkin jos on vielä selvä asia josta "hän jää kiinni", kuten mainitsit tuon itsensä pussiin puhumisen. Joskus voi olla aihetta nostaa kissa pöydälle turhia miettimättä. Ajattele niin, ettei sinulla ole aihetta raivostua ja hävetä äitisi puolesta, hän on aikuinen ihminen. Jos käyttäytyminen ei ole kuin aikuisen ihmisen, se on hänen ongelmansa ja murheensa! Älä ota siitä taakkaa itsellesi.
Vaan nimenomaan äitisi.
Itselläni äiti (synt.60) tuntuu olevan jopa KATEELLINEN minulle ja miehelleni, kun meillä menee hyvin. Muutimme noin 1,5v sitten etelä-Suomeen ja molemmat töissä, nyt kun vauva on tulossa, luulen että se vaan lisää "pökkyä katkeruuden pesään".
Mulla ainakin äiti on muutenkin kateellinen ihmisille, ja kaikilla tuntuu aina menevän paremmin kuin hänellä.
Ja varmasti myös se, että lapsenlapsi on ensimmäinen vaikuttaa ainakin niin, että äiti tuntee itsensä ikälopuksi. Näin minä meidän äitiä olen ajatellut....
Eli et suinkaan ole ainoa.
Mutta voin kertoa, että vaikka alkuun (vert.alkuraskaudesta) äitiäni ei kiinnostanut etes soitella, mitä kuuluu, se on muuttunut. Nyt kun synnytys on käsillä milloin vaan, äitikin on innostunut! Soittaa ainakin 3pvän välein, mikä on häneltä paljon.. :)
Se ero äideillämme on,että vaikka äitini on semmoinen "kummallinen tupisija" ei hän onneksi ole kovin usein ilkeä, eikä tietääkseni valehtele..?
Mutta et siiiiiiiis ole ainoa!
Ei muuta kuin hyvää odotusta teille! :)
Ja se että sisaresi on nyt raskaana eroaa sinun (ja miehesi) raskaudesta.
Luulen että äitisi mielestä on kamalan kivaa kun hän kokee ittensä tärkeäksi, kun voi auttaa!
Sinä luultavasti (kuten minäkin mieheni kanssa..)olet antanut äitisi ymmärtää että te pärjäätte omillanne, ja jos apua tarvioi sitä osaa pyytää.
Ja niinhän sen kuuluu ollakin.
Anna hänen "paapoa" sisartasi, jos se hänet saa tuntemaan itsensä korkeampiarvoiseksi, kun saa rahaa/apua johonki tuputtaa.. ;)
Tuntuu todella pahalta äitisi käytös ja ihmettelen, että missäs on ne mummin tunteet. Itse kun olin ainakin seitsemännessä taivaassa, kun kuulin tulevani vihdoinkin mummiksi. Valitettavasti vain se innolla odotettu ilo tulevasta lapsenlapsesta vaihtui suureksi suruksi, josta nyt hiljalleen yritettään yhdessä tyttäreni kanssa selviytyä.
Muistakaahan nyt kaikki tulevat mummit "käyttäytyä" kunnolla ja olla tukena lapsillenne heidän odottaessaan lastenlastanne!!Ajatelkaa mikä elämän suuri rikkaus ja aarre se pienokainen on.
Itselle tuli mieleen, että ehkä äitisi tuntee syyllisyyttä siitä ettei pystynyt tarjoamaan sinulle lapsena yhtä paljon kuin sinä nyt omalle lapsellesi. Syyllisyys on helppo verhota toisen vähättelyyn. Samoin hän ehkä tuntee itsensä tarpeelliseksi sisaresi suhteen, kun on ehkä kokenut itsensä tarpeettomaksi kun teillä on asiat niin hyvin? En usko että ilkeyttään käyttäytyy niinkuin käyttäytyy. Etenkin keski-ikäisillä naisilla tuntuu olevan paljon alemmuuskomplekseja, olen huomannut.
Oma äitini on vähän samanlainen, tiedän hänen olevan innoissaan babysta, mutta elämä oli hänen synnyttäessään niin kovin erilaista, mm. raskaudesta ei puhuttu, ei tehty niin numeroa kuin nykypäivänä. Ongelmia meillä aiheuttaa myös se, etten minä osaa pyytää apua ja äitini ei halua tuppautua (voi olla sama, mitä yksi vastaajista sanoi, ehkä minä olen antanut ymmärtää ettemme tarvitse apua?)
Koita yrittää jutella asiasta äitisi kanssa. On parempi kuitenkin selvittää asiat, ei tule sitten tulevaisuudessa niin ongelmia. (taidan itsekin ottaa äitini kanssa puheeksi meidän kommunikaatio-ongelmat, että todellakin kaipaan äitini tukea ja apua)