Minä ihastuin sinuun hitaasti, mutta varmasti.
Olit päivien pelastus, aurinko, salainen ihastukseni. Kun tulit vastaan käytävällä, ovella, missä vain, sait sydämeni pomppimaan kovasti. Yritin kovin olla näyttämättä tunteitani. Ehkä tajusit ne, ehkä et.
Kyllähän minä tajusin, ettet ikinä ihastuisi minuun a etten ole tyyppiäsi.
Hitaasti tajuan, että minun on laskettava sinusta, ihastuksestani irti. Silti, vaikka se sattuukin. Samoin kuin se, kun tulet käytävällä vastaan ja tiedän, että minun on vain unohdettava sinut.
Hyvää matkaa, toivottavasti löydät onnesi. ❤
Olit päivien pelastus, aurinko, salainen ihastukseni. Kun tulit vastaan käytävällä, ovella, missä vain, sait sydämeni pomppimaan kovasti. Yritin kovin olla näyttämättä tunteitani. Ehkä tajusit ne, ehkä et.
Kyllähän minä tajusin, ettet ikinä ihastuisi minuun a etten ole tyyppiäsi.
Hitaasti tajuan, että minun on laskettava sinusta, ihastuksestani irti. Silti, vaikka se sattuukin. Samoin kuin se, kun tulet käytävällä vastaan ja tiedän, että minun on vain unohdettava sinut.
Hyvää matkaa, toivottavasti löydät onnesi. ❤
Vastaukset 8
Vanhimmat
Miksi niin lopulliselta tuntuva teksti? Tai ehkä mietin mikä sinut saa ajattelemaan, että et olisi hänen tyyppiään, vai oletko kokeillut, kysynyt, näyttänyt tunteesi suoraan? Jos et, niin sitten tosiaan on oma menetyksesi..
Hän on varmaan tajunnut ihastukseni keväällä. Hän oli aina ystävällinen silti ja käyttäytyi fiksusti, ei eleellkään näyttänyt että tajuaisi minun olleen ihan tosi ihastunut. Joskus tiettyjä työviestejä laitettiin, vastaukset oli aina asiallisia, hyvät lomat ym.toivotettiin.
Kesällä päätin että sen mun tunteen on hävittävä, koska muuten mietin tuota ihanaa aina. Helppoahan ei ole tunteistaan päästä eroon.
En tiedä mitä tapahtui, onko hän löytänyt jonkun tms.mutta hän ei enää juttele kuten ennen ja on paljon etäisempi kuin ennen. Näemme harvemmin, emme juuri juttele.
On kumma miten joku jää mieleen.
Miten harvoin näette nykyään?
Niin sinäkin saat sydämeni rytmit sekaisin. Nyt väkttälet minua tai hoidat työasiat ja vaihdat muutaman sanan, mutta et juuri juttele, paitsi joskus pälpätät. Hämmennyn kun yhtäkkiä noteeraatkin minut. Olen ihastunut ja vastaisin kyllä tunteisiini... Jos olisit hän.
Voin vain sanoa samaa. Olisitpa hän. Mutta et taida olla. Minun ihastukseni on lyhythiuksinen, fiksu, ihana, poikamainen, kerrassaan ihastuttava. Tai ainakin minun mielestäni. Mutta kuten sanoin, parasta unohtaa.
Olen kyllä lyhythiuksinen. En ehkä poikamainen vaan kypsä nainen. Hän on nuorempi ja naisellisempi, suloinen ja hurmaava, saavuttamaton, kun en uskalla edes koittaa, miten hän reagoisi ulos pyytämiseen tms.
Missä tämä tapahtuu? Mitkä käytävät ja ovet? Siis ulko- huoneen - vai ehkä katsomonoviaukolla..
Nostan jos saisin tähän lisäselvyyttä