Ollaan asuttu uuden mieheni kanssa avoliitossa kohta kahdeksan vuotta. Meidän perheeseen kuuluu yhteinen lapsi,miehen lapsi ja minun lapsi.
Vielä pari vuotta sitten halusin mennä avomieheni kanssa naimisiin, hän ei voinut sietää koko asiasta puhumista.
Otin sen aika raskaasti, kun ajattelin että kyllä ex:n kanssa mentiin , vaan minä en kelpaa.
Nyt sitten ollaan tultu siihen pisteeseen, että jos mieheni haluaisi naimisiin saisi kyllä etsiä jonkun muun. Mua ei enää kiinnosta pätkääkää.
Onkohan suhde meidän osalta loppumassa?
Vielä pari vuotta sitten halusin mennä avomieheni kanssa naimisiin, hän ei voinut sietää koko asiasta puhumista.
Otin sen aika raskaasti, kun ajattelin että kyllä ex:n kanssa mentiin , vaan minä en kelpaa.
Nyt sitten ollaan tultu siihen pisteeseen, että jos mieheni haluaisi naimisiin saisi kyllä etsiä jonkun muun. Mua ei enää kiinnosta pätkääkää.
Onkohan suhde meidän osalta loppumassa?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Alussa on kaikki niin ihanaa, mutta kun arki koittaa, mieli muuttuu. Jos yhteiselo sujuu ilman sitä avioliitto paperia, niin mihin te sitä tarvitsette? Tunnetko itsesi huonommaksi kuin ex, jos et saa miestä vihille?
Jos siihen instituutioon on joku pettynyt kerran, eikö se ole ihan inhimillistä jos jollain usko menee siihen rituaaliin? Järkevät ihmiset eivät tarvi ikinä rituaaleja suhteensa lujittamiseen eikä todistaaksensa jotain muille. Eläkää kaksikymmentä vuotta yhdessä ja katsokaa sitten rakastatteko vielä toisianne ollaksenne loppu elämänne yhdessä. Rekisteröikää suhde silloin jos vielä kahdenkymmenen vuoden kuluttua jaksatte katsella toistenne naamoja ja olla iloisia toistenne seurasta!!!
No mikä on se piste mihin olette tulleet???
Minulla on ollut itsetunto-ongelma ja olen alussa rakkauden huumassa kokenut olevani paljon huonompi kuin se ex. Nyt vaan olen tainnut päästä asian yli. Alkuhuuma on todellakin kadonnut.
Tuskin koskaan virallistetaan suhdetta, paperit vain ettei verottaja pahoinpitele sitten kun toinen kuolee.
Niin on käynyt itsellenikin. Lopulta tulee ero. Naimisiin en ihan äkkikummassa mene. Kun ei silloin kelpaa, kun olisin siihen valmis, niin etsiköön jonkun muun sitten, kun on itse siihen valmis.
Mies on ollut naimisissa kerran ja kihloissa kai pari kertaa ennen mua.
Minä itse en ikinä molempia ja olisin sen halunnut kokea joskus. taitaa vaan olla niin että en koskaan sitä saa nykyisen mieheni kanssa.
Ollaan yhdessä kai siitä syystä. että muutakaan ei keksi?.
Ei oikein enää kiinnosta edes..