Tavallaan traagista viettää iso osa elämää mielikuvitusmaailmassa rakennellen pilvilinnoja ja hoidellessa sen puutarhoja. Se vain on. Tällä hetkellä en osaa ajatella asiaa tältä kannalta, mutta ehkä myöhemmin taivastelen itsekin. Nyt tuo pilvilinnamaailma on vain temmannut minut valtaansa niin voimallisesti, että se yksinkertaisesti riepottelee minua mennen tullen. Olen kuin räsynukke, jota joku narujen kanssa liikuttelee voimatta itse juurikaan suuremmin vaikuttaa.
Ajattelen vain erästä naista ja olen rakkauden pauloissa kokonaan, ja oikeasti välillä tuntuu siltä, että ajatukseni hänestä ja itsestäni ja suhteestamme on vain kuvitelmaa, itseäni pettävää toiveajattelua. Se on kovin traagista, ja mitä pidemmälle mennään ja mitä suurempia linnoja rakennan, sitä surullisempaa. Minusta jopa tuntuu, että rakkauteni kohde säälii minua ja arvaa, miten toivottomassa tilanteessa olen tai ainakin yrittää luovia meidät molemmat suht' koht' ehjinä ulos tilanteesta. Niin, säälittäväähän tämä kaikessa epätoivossaan on, ei sitä kannata kaunistella yhtään.
Pahoittelut siitä, että yritän ajatella tämän naisen puolesta, mutta mitäpä muutakaan voi "suhteessa", jossa ei oikeista asioista puhuta tai jossa ei puhuta asioista oikeilla nimillä. On traagista, että vain toinen osapuoli rakentaa ja rakentaa, sillä välin kun toinen osapuoli ei näe mitään pilvilinnoja eikä tarvetta niiden rakenteluun. Kaikenkaikkiaan, tämän täytyy olla hömöyden huipentumaa. Ainoana lohdutuksenani on se, että hölmöyteni on jossakin suhteessa rakkauteni suuruuteen.
Ajattelen vain erästä naista ja olen rakkauden pauloissa kokonaan, ja oikeasti välillä tuntuu siltä, että ajatukseni hänestä ja itsestäni ja suhteestamme on vain kuvitelmaa, itseäni pettävää toiveajattelua. Se on kovin traagista, ja mitä pidemmälle mennään ja mitä suurempia linnoja rakennan, sitä surullisempaa. Minusta jopa tuntuu, että rakkauteni kohde säälii minua ja arvaa, miten toivottomassa tilanteessa olen tai ainakin yrittää luovia meidät molemmat suht' koht' ehjinä ulos tilanteesta. Niin, säälittäväähän tämä kaikessa epätoivossaan on, ei sitä kannata kaunistella yhtään.
Pahoittelut siitä, että yritän ajatella tämän naisen puolesta, mutta mitäpä muutakaan voi "suhteessa", jossa ei oikeista asioista puhuta tai jossa ei puhuta asioista oikeilla nimillä. On traagista, että vain toinen osapuoli rakentaa ja rakentaa, sillä välin kun toinen osapuoli ei näe mitään pilvilinnoja eikä tarvetta niiden rakenteluun. Kaikenkaikkiaan, tämän täytyy olla hömöyden huipentumaa. Ainoana lohdutuksenani on se, että hölmöyteni on jossakin suhteessa rakkauteni suuruuteen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kaunis viesti ! Täytyyhän unelmia olla, ilman niitä elämä ei ole elämisen arvoista!
Vantaan varattu? Voi luoja..
Onhan se vähän joo, mutta toisaalta ymmärrettävää. Yritä jaksella. Eiköhän asia selviä ajan kanssa, ehkäpä suoraan juttelu olisi se paras tapa selvittää asiat, että miten ne on.
Sitä ihastuneena toimii noin.
Päräytäppä tuo neitokaisen sähköpostiin, siitähän se selviää.
Jos siis haluat sitoutua ja et ole mikään Auervaara, et pappa nuoren naisen kimpussa etkä muutakaan sopimatonta hänelle.
Niih. Mä oon tottunut rakentaan ja ollu ahkerakin, mutta nyt tuli stoppi. Ei huvita, höntsitä, viitsi, kiinnosta, ei tippaakaan. Mä oon seuraillut ihmisiä, jotka pärjää hyvin paljon vähemmällä yrittämisellä silleen vaan virran viedessä tarttuen vain ilmiselviin juttuihin ja joskus tarttee hajottaa. Sitten tietääkin ettei enää kantsi rakentaa mitn suurempaa, energian tuhlausta.
Jöö. Mä öön sitä mieltä ett kantsii enempi chillailla. Lol.