Moi kaikki!
Ajattelin vaan kysyä, että onko tämä ihan normaalia kuukautisten aikana, kun alan aina ahmia ihan kamalasti makeaa kun menkkojen alkuun on muutama päivä, ja makeanhimo kestää aina menkkojen loppuun asti. Myös toinen ongelma on... Eli aina kun menkat alkaa, olen ihan onneton ja masentunut ja se kestää sen muutaman päivän. Ja nyt puhutaan siis ihan sellaisesta, että itkettää kaikki ja eikä jaksa tehdä mitään, esim. koulutehtävät jäävät aina näiltä päiviltä ihan rästiin.
Siis pari ekaa päivää menkoista on pahimmat, itkettää vaan enkä jaksa kotona ollessani tehdä juuri muuta kuin nukkua tai katsella telkkaria peiton alla. Ei kivaa... Aikaisemmin ei tälläistä ole ollut, vasta nyt noin puoli vuotta, mutta olen lukenut PMS:n olevankin yleisempää aikuisilla naisilla kuin nuorilla tytöillä, tosin PMS:hän on ENNEN kuukautisia yleensä (pre-menstrual syndrome). Olen iältäni melkein 23.
Älkääkä suositelko masennuslääkkeitä, syön niitä jo, koska kärsin aiemmin masennuksesta. Nyt voin todella mainiosti, mutta samanlainen masennuksen tunne (lääkityksestä huolimatta) iskee aina kuukautisten alkaessa. Kai se on sitten joku hormonaalinen romahdus...
PS. Enkä yritä tulla raskaaksi, kuukautiset ovat ihan toivotut siis...
Ajattelin vaan kysyä, että onko tämä ihan normaalia kuukautisten aikana, kun alan aina ahmia ihan kamalasti makeaa kun menkkojen alkuun on muutama päivä, ja makeanhimo kestää aina menkkojen loppuun asti. Myös toinen ongelma on... Eli aina kun menkat alkaa, olen ihan onneton ja masentunut ja se kestää sen muutaman päivän. Ja nyt puhutaan siis ihan sellaisesta, että itkettää kaikki ja eikä jaksa tehdä mitään, esim. koulutehtävät jäävät aina näiltä päiviltä ihan rästiin.
Siis pari ekaa päivää menkoista on pahimmat, itkettää vaan enkä jaksa kotona ollessani tehdä juuri muuta kuin nukkua tai katsella telkkaria peiton alla. Ei kivaa... Aikaisemmin ei tälläistä ole ollut, vasta nyt noin puoli vuotta, mutta olen lukenut PMS:n olevankin yleisempää aikuisilla naisilla kuin nuorilla tytöillä, tosin PMS:hän on ENNEN kuukautisia yleensä (pre-menstrual syndrome). Olen iältäni melkein 23.
Älkääkä suositelko masennuslääkkeitä, syön niitä jo, koska kärsin aiemmin masennuksesta. Nyt voin todella mainiosti, mutta samanlainen masennuksen tunne (lääkityksestä huolimatta) iskee aina kuukautisten alkaessa. Kai se on sitten joku hormonaalinen romahdus...
PS. Enkä yritä tulla raskaaksi, kuukautiset ovat ihan toivotut siis...
Vastaukset 6
Vanhimmat
kaikilla naisilla kuukautiset vaikuttaa eri tavoin.mutta kuka ehdottaisi tuollaisiin vaivoihin masennus lääkkeitä???en minä ainakaan...
kannattaa käydä juttelemassa vaikka terveyden hoitajan kanssa,vaikka en todellakaan usko että tuo on mitään vakavaa...varmaan vaan hormonit sekaisin,tai sitten masennus lääkkeesi vaikuttaa sinuun jotenkin!!!olivatko vaivat jo ennen sitä kun aloit syödä masennus lääkkeitä???
Vaikeisiin PMS:n mielialaoireisiin todellakin määrätään mieliala- eli masennuslääkettä. Jos PMS taas ilmenee enemmänkin turvotuksina, rintojen arkuutena jne., lääkehoidoksi käy esim. progesteroni.
Mutta alkuperäiselle kysyjälle totean, että PMS on siis nimenomaan kuukautisia edeltävä oireyhtymä ja voi kestää jopa kaksi viikkoa (ovulaatiosta kuukautisten alkuun). Jos nämä kuvailemasi vaivat esiintyvät vain kuukautistesi aikaan, kyse ei ole PMS:sta vaan jokaiselle naiselle yksilöllisistä kuukautisvaivoista. Tosin ehkäpä niihinkin voi jonkinlaista apua lekurilta tai luontaistuotteista saada.
Voimia! Muista, ettet ole yksin.
Onkohan kuukautiskiukku ihan sitä samaa juttua kuin väsymyskiukku tai nälkäkiukku tai flunssakiukku tai kipukiukku. Kun yö on tullut nukutuksi vähän heikonlaisesti, niin aamulla lapset tuntuvat ihan kamalilta. Millään ei jaksaisi heitä oikeista naruista vedellä kohti päiväkotia. Kun ukkorukka on vähänkään nälkänen, niin jo päästelee suustansa ärräpäitä. Lapsista tietää etukäteen, millon seuraava nuhakuume iskee, repivät pelihousut joka risahduksesta. Ollaanko me ihmiset vain sellaisia, että pienikin poikkeama normaalista fyysisestä olotilasta aiheuttaa jo "psyykkistä" oirehdintaa. Me meijän perheen kaikki kuusi ihmisolentoa ainakin ollaan ihan surkioita tapauksia. Kun kuukautisten aikaan maha turpoaa ja kipu kiertää vatsanpohjaa, olo on väsynyt ja mieli ehkä kiukkuinen tai masentunut, niin nuku silloin hyvä neiti, nuku tai jos et nuku, niin sano vaikka perkele ja naura räkänen nauru perkeleen päälle. Äläkä ikuna hymmyile, jos ei hymmyilytä. Kyllä se siitä taas iloks muuttuu.
...voi olla perää. Minulla on aina kuukautisten ekoina päivinä fyysisen kivun lisäksi mieli ihan maassa, masentaa väsyttää jne. Kuitenkin olen huomannut, että jos pääsee kivuista esim. särkylääkkeillä eroon, mielikin paranee saman tien.
Oireet alkavat ovulaation aikoihin, eli ensimmäinen
kiukunpuuskapäivä on silloin. Sitten tasaisesti ennen menkkoja tulee yksi itkupäivä ja kiukkupäiviä ja sitten menkkojen alettua iskee migreeni, joka jatkuu menkkojen ajan.
Lisäksi minulla on turvotusta, makeanhimoa, keskittymiskyvyn puutetta, ukonhaukkumista jne.
On se. Kyllä meikäläisellekin pullaati maistuisi juuri silloin kun on vuotopäivät tulossa, ja olen havainnut että nimenomaan ei pitäisi mitään makeaa syödä, eikä muutenkaan runsaasti. Tulee nimittäin turvotusta, ilmavaivoja, ummetusta jne. Tuntuu myös kuin kuukautiskivut olisivat sitä pahemmat mitä enemmän on syönyt. Itse en edes voi käyttää lainkaan särkylääkkeitä, sillä osalle lääkkeistä olen allerginen, ja osasta saan pahan vatsakatarrin. Lähinnä pitää vain hammasta purra. Parasetamoli (vatsaystävällinen) auttaa varsin harvoin.
Masennusta, suorastaan melkein järjettömyyteen asti vajoamista olen kokenut vuosikausia ennen kuukautisia, ja jostain syystä nykyään saatan tulla epätoivoiseksi heti kuukautisten peräänkin. Ei sillä taida olla merkitystä onko vuoto tulossa, menossa vai mennyt, se on niistä kropassa vippaavista hormooneista kiinni.
Osalle auttavat e-pillerit (itse en söisi, koska pääni sekoaa niistä kahta kauheammaksi). Osalle joku hormoni. Osa tulee autetuksi jo sillä tiedolla että ei siinä mitään ihmellistä ole että välillä vähän itkettää ja ottaa päähän.
Se vain on pirullista että pitää sietää niitä oireita samalla kun pitäisi kyetä olemaan töissä, opiskelemaan, seurustelemaan jne. Joillakin luonnonkansoilla naiset vetäytyvät metsämajoihin kärsimään menskuistaan erakkona, ja se on ihan järkevä vaihtoehto!
Ei tarvitse välittää siitä että joku sanoo että "ei minulla vaan", tai vaikka lääkäri sanoisi että "yleisempää sillä ja tällä". Itse sen omassa kropassaan tietää miten on ja missä mennään. Vähättelyä en varsinkaan ymmärrä. Varsinkin jos on mies. Kärsikööt vähättelijät näistä pään pimeyksistä ja kropan kivuista, ja vähätelkööt sitten.