Odottelen onnellisena esikoistamme. Minun oma sukuni on onnellinen ja odotuksessa mukana.
Mieheni suku taas haluaa salata raskauden. Tai minusta tuntuu, että mieheni suku ei ole edes kiinnostunut raskaudestani.
Anoppi ei näytä ilahtuneelta. Mieheni enon perhe ei millään lailla reagoi raskauteeni.
Ainut joka on kiinnostunut raskaudestani on mieheni mummo.
Kuvittelenko vain vai onko teillä muilla samanlaisia kokemuksia.
Mieheni suku taas haluaa salata raskauden. Tai minusta tuntuu, että mieheni suku ei ole edes kiinnostunut raskaudestani.
Anoppi ei näytä ilahtuneelta. Mieheni enon perhe ei millään lailla reagoi raskauteeni.
Ainut joka on kiinnostunut raskaudestani on mieheni mummo.
Kuvittelenko vain vai onko teillä muilla samanlaisia kokemuksia.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kannattaisiko nyt miettiä, kenelle se lapsi on tulossa? Se on siis tulossa sinulle ja miehellesi, ei miehen sukulaisille, tai omille sukulaisilleis. Lisäksi miehen suulaiset eivät kuitenkaan ole sinulle niin läheisiä sukulaisia, ei heistä välttämättä tunnu luontevalta kysellä raskaudestasi. Toiset kun saattavat liiasta kyselystä ja utelusta loukkaantua, raskaus on kuitenkin henkilökohtainen asia, japarisuhteen sisäinen juttu.
Ei se maailmaa kaada jos he eivät raskaudesta kysele, eikä se tarkoita sitä, etteikö lapsi sitten aikanaan saisi huomiota osakseen.
Ole onnellinen että sinun läheiset ihmisesi haluavat raskaudestasi tietää. Minun raskauksiani on aina pidetty lähinnä häpeätahrana (?), ainakin sen perusteella ettei niistä ole kukaan halunnut tietää yhtään mitään.
mieheni on yhdeksästä lapsesta nuorin, joten hänen vanhemmillaan oli lapsenlapsia ja sisaruksilla sisaren- ja veljenlapsia jo monta, kun meidän muksut syntyi, ei se enää ollut uutta ja upeaa. mieheni kaksoissisar oli ainoa, joka tuli kotiimme katsomaan pieniä ja muu suku tapasi vasta sitten kun menimme ensivierailulle.
omille vanhemmilleni lapsemme taas olivat ensimmäiset lapsenlapset. he olivat tietysti onnesta aivan mykkyrässä, samoin sisarukseni odottivat uutta vauvaa, heillä kun ei ole vielä moneen vuoteen aikomustakaan perheenlisäykseen.
tuo eroavaisuus sallittakoon juuri tilanteen erilaisuuden takia. ja tokihan oman isäni on helpompi kysyä vointiani kuin appiukon? sama pätee joskus/usein myös omaan äitiin ja anoppiin. nykyisin lapsillamme on hyvät suhteet sekä serkkuihinsa, että täteihinsä ja setiinsä, toisiin kuitenkin läheisemmät kuin toisiin. niin se elämä menee.