Beatles tiesi mitä teki!

Let it be oli albumina vähän niinku... Lennonilla taisi olla kirjoittajan blokki päällä tai sitten hän halusi julkaisi biisejään Plastic Ono bändin singleinä ja sen myötä Biiklesille oli tarjolla vain 1 kunnollinen biisi,

Macca antoi parhaita biisejään muitten levytettäväksi, esim Goodbye ja Come and get it tai säästeli niitä tuloillaan olevalle 1. SooloAlbumilleen kuten Teddy boy ja Junk ja mahdollisesti myös Maybe I'm amazed.

Toisaalla Harrisonilla olis ollut biisejä vaikka kuin hemmetisti ja osa niistä oli ollut ihan kunneltaviakin, mutta Nurkin twinsien (= Lennon&McCartney) toimesta niistä enimmäkseen viis veisattiin.

"Jos bändi olisi pysynyt kasassa , saisimme nauttia Let it be -tasoisista levyistä."

Niinpä, Lennon tiettävästi on joskus jossain sanonut että jos The B olisi jatkanut levyjen tekoa Abbey roadin jälkeen niin kaikki albumit olisi pitänyt julkaista tuplina koska George ei enää olisi suostunut 1 tai 2 biisiin /albumi vaan vaati että hän vastaisuudessa saa mukaan aina saman määrään biisejä kuin Lennon ja/tai McCartney niitä kulloinkin tekeillä olevalle levylle saavat. Eli jos albumilla Lennonilta 6 biisiä, Maccalta 6 biisiä, niin silloin Harrisonilta myös 6 biisiä. Ja kuten ehkä muistamme The B:n hajottua myös Ringo innostui biisien tekoon, jolloin häneltäkin ehkä olisi ollut odotettavissa biisi tai pari/albumi.

"Beatlesin paras ansio on loistava ajoitus. Nilkkasukkatytöt olivat juuri pääsemässä Paul Ankasta irti."

Niin, tuohan fanien osoittama suosio on asia joka joitain klasaristejä riipii. Mutta heitä samoja klasaristeja ei riivi esim se että W.A.Mozart iloitsi kuin pienilapsi kun hänen Taikahuilu oopperansa oli ensi-illassaan niin suuri menestys että se esittäminen piti oopperan aikana moneenkertaan keskeyttää ja soittaa ja laulaa joku juuri ensiesitetty hittiosuus kuten oopperan loppupuolella oleva Papagenon ja Papagenan duetto Pa-pa-pa-pa kerran tai pari uudestaan. Sillä kuten tiedämme klassismusikillinentaide on vakava asia eikä kukaan klasaristi säveltäjä koskaan ole ollut sitä mieltä että onpa kiva kun yleisö tuosta teoksestani pitää.

Anonyymi kirjoitti:

"Beatlesin paras ansio on loistava ajoitus. Nilkkasukkatytöt olivat juuri pääsemässä Paul Ankasta irti."

Niin, tuohan fanien osoittama suosio on asia joka joitain klasaristejä riipii. Mutta heitä samoja klasaristeja ei riivi esim se että W.A.Mozart iloitsi kuin pienilapsi kun hänen Taikahuilu oopperansa oli ensi-illassaan niin suuri menestys että se esittäminen piti oopperan aikana moneenkertaan keskeyttää ja soittaa ja laulaa joku juuri ensiesitetty hittiosuus kuten oopperan loppupuolella oleva Papagenon ja Papagenan duetto Pa-pa-pa-pa kerran tai pari uudestaan. Sillä kuten tiedämme klassismusikillinentaide on vakava asia eikä kukaan klasaristi säveltäjä koskaan ole ollut sitä mieltä että onpa kiva kun yleisö tuosta teoksestani pitää.

Lue lisää

Mozart myös teki ns. tilaustöitä, eli pelkästään saadakseen rahaa elämiseensä. Mikäs siinä.

Pierettää taas kuin ensimmäistä yötä ja Lemu tunkee sieraimiin

Anonyymi kirjoitti:

Mozart myös teki ns. tilaustöitä, eli pelkästään saadakseen rahaa elämiseensä. Mikäs siinä.

Sellainenhan se säveltäjän ammatti on Mozartin valitellessa että wieniläiset haluavat koko ajan jotakin uutta ja ne teokset, tässä tapauksessa pianokonsertot on sävellettävä.

Anonyymi kirjoitti:

Sellainenhan se säveltäjän ammatti on Mozartin valitellessa että wieniläiset haluavat koko ajan jotakin uutta ja ne teokset, tässä tapauksessa pianokonsertot on sävellettävä.

Lue lisää

Lahjakas on hyvin usein myös jonkinlainen sekopää, Mozartkin.

Anonyymi kirjoitti:

Lahjakas on hyvin usein myös jonkinlainen sekopää, Mozartkin.

Mozart ei ollut lahjakas vaan ylilahjakas eli nero mutta jos hän ei olisi ollut säveltaiteilijana monomaani hän olisi lukeutunut kaksoislahjakkuuksiin taidokkaan verbaaliakrobatiansa vuoksi kirjeissään. Eikä Mozartia oikein voi sekopääksi sanoa tuolin ja pöytien yli hyppimis akrobatia esityksistään huolimatta, mutta hän ei olisi koskaan aavistanut että hänen nimessään tiivistyisi kerran kaiken tuon puoleisen kauniin ja maallisen onnen tavoittelu. Beethovenia voidaan pikemminkin pitää jonkinasteisena sekopäänä muttei Mozartia vaikka rikkoikin välinsä Colloredon kanssa ja ryhtyi vapaaksi taiteilajsi.

Hildesheimer kirjoittaa:" Mutta yksiselitteisemmin kuin Beethoven ja Haydn synnyttää nimi mozart kaikissa niissä jotka pitävät itseään musikaalisine erikoisen reseptiivisen mielentilan, eräänlaisen kirkastumisen, sillä tässä on kyseessä ainutkertainen ja todella ainutlaatuinen ilmestys, joka sijoittuu kiistattomasti elämän kredit puolelle, niin hallitsevana ja alati läsnäolevana, että se sovittaa paljon siitä mitä elämä on jäänyt meille velkaa. Mozart tuntuu olevan suorastaan sovitus itse, eräänlainen vapahtava ihme."

Itse kuuntelen kuitenkin mieluummin Tuukkasta ja vaikka hänen Meri sinfoniaansa tätä nykyä mieluummin kuin mozartin simppelimpää musiikkia joka ei saa puuskuttamaan ja haltioitumaan yhtä välittömästi ja on minusta jotenkin liian valoisaa musiikkia vaikkakin syvällisempää kuin Tuukkanen.

Asiakommentti, siinäpä kaikille tiukkapipoille sanomaa. Varsinkin Beatlesin mollaajille.

Anonyymi kirjoitti:

Asiakommentti, siinäpä kaikille tiukkapipoille sanomaa. Varsinkin Beatlesin mollaajille.

Ei tässä mitään ole mollattu, todettu vain että klassinen ylevämpää ja hienompaa musiikkia kuin Beatles.

Anonyymi kirjoitti:

Ei tässä mitään ole mollattu, todettu vain että klassinen ylevämpää ja hienompaa musiikkia kuin Beatles.

Suhun osui arvostelu, hyvä kun huomasit. Se koira älähtää.....

Anonyymi kirjoitti:

Suhun osui arvostelu, hyvä kun huomasit. Se koira älähtää.....

Ääh, skeidaa se Beatles on vaan.

Anonyymi kirjoitti:

Ei tässä mitään ole mollattu, todettu vain että klassinen ylevämpää ja hienompaa musiikkia kuin Beatles.

Ensin pitää määrittää musiikin ylevyys. Siis miten sen mitataan ja miten yleisö sen kuulee.

Anonyymi kirjoitti:

Ensin pitää määrittää musiikin ylevyys. Siis miten sen mitataan ja miten yleisö sen kuulee.

Elämysperäinen kokeminen ei ole sen enempää mitattavissa kuin havaittavissakaan ulkoa päin paitsi ehkä kaikkein voimakkaimmissa emotionaalisissa kokemuksissa joissa ilmenee myös fyysisiä oireita kuten nivustaipeiden valtimoiden kiivasta jyskytystä ja hikikarpaloiden valumista pitkin kylmän kehon rintamusta kuten korkeimmanasteisessa transendentaalisessa transsinomaisessa psykofyysisessä tilassa tajunnassa väikkyvine sokaistavan kirkkaine pallomaisine valoilmiöineen.

Mutta kun klassistakin on niin monentyyppistä musiikkia. On Rossinin keveyttä ja Beethovenin syvällisyyttä eikä niistä voida puhua samana päivänäkään niin kuin ne kuuluisivat samaan kategoriaan ja olisivat yhteismitallisia mitä ne eivät ole sillä niin erityyppisestä musiikista on kysymys pari tunnettua esimerkkiä vain luetellakseni mutta tämä rinnastus hieman ehkä selittää sitä mistä on kysymys klassisen musiikin genren laajuudessa sen käsittäessä lähes äärettömiin rikkauksiin ulottuvaan määrään erilaisia säveltäjiä ja heidän teoksiaan jotka saattavat erota toisistaan kuin yö ja päivä joten mistään homogeenisestä musiikin kaanonista ei liene kyse vaikka kaikki klassinen niputetaankin usein yhden ko. musiikkia kuvailevan nimilappu tyyppisen otsikon alle..