Sinun, vain vuoksesi

Olen aavistanut, mutta luullut olevani väärässä kaikki nämä vuodet.

Miksi ajattelet että et saa häntä?

Kauanko tätä on jatkunut?

Ei tämä minullekaan helppoa ole..

Onko lasimurskaa vai keraamista vai ongelmajätettä?
Kierrätys on ilmastoteko!

Tunteistasi en tiedä, en tiedä edes et kuka olet.
Palstalla kirjoittelet tarinaasi, joten en voi ottaa vakavasti tästä syystä sua.
Jos olemme tavanneet joskus toisemme lyhyessä merkeissä on todennäköisempää se, että meillä ei ole ollut koskaan mitään suhdetta.
Koska taustani on rikkinäinen ja elämäni muutamat miehet, ovat olleet täysiä aaseja, kaikkien heidän kanssa olen kokenut vain surua, murhetta.
Miksi siis lähtisin rakentamaan mitään pilvilinnaa, kuvitelmaa < onnellisesta suhteen alusta tai tarinan puolikkaasta, jota en voi saada kenenkään kanssa tällä hetkellä ainakaan. "Ei tuu elämääni kukaan miehen puolikas ja pelleilijä".

Kyynelet valuu, kosketat sanoillasi sydäntäni. ❤️ Et ehkä tiedä sitä, mutta tiedän mistä puhut. Vaikka ihminen muuten olisi vahva, sen oikean kohdatessa huomaa tarvitsevansa toista. Se yllättää, kun on luullut olleensa vahva ja omilla jaloilla seisova. Kun sen havoittuvuutensa ja tarvitsevuutensa hyväksyy, myöntää että rakastaa niin pirusti ja ettei tunteissa ole mitään pahaa oli sitten elämäntilanne mitä vaan, on vähän helpompaa. Kuuntelen usein Ville Valon Kaikuluotain-tulkintaa. Siinä päästään juuri tuon asian ytimeen.

Jos ihminen löytää sen puuttuvan puoliskonsa, ja uskaltaa luottaa toiseen, ottaa riskin haavoittua, ottaa riskin rakastua ja päästää toisen todella lähelle, voi saada todella suuria asioita. Ilman uskaltamista se ei voi onnistua. Eikä kaikki pääse kokemaan noin suuria tunteita koskaan. Tietysti lohduttavaa on, että riittää kun uskaltaa palan kerrallaan. Silloin kun rakkaus on molemmin puolista asia etenee alun jälkeen myös omalla painollaan. Kun uskaltaa olla haavoittuva ja luottaa, on mahdollisuus kasvaa yhdessä vahvemmaksi.

Ap kehottaisin luottamaan intuitioosi hänestä. Jos hän on empaattinen, fiksu ja sydämellinen ihminen ei hän tule sinua teilaamaan. Itse kävin samaa keskustelua uskalluksen kanssa. En siksi että olisin pelännyt nolausta (se on pikkuasia rakkauden rinnalla) tai teilausta, vaan juuri samasta syystä kuin sinä pelkäät. Tiesin rakkauden olevan niin syvä, että pelkäsin etten kestä torjuntaa.

Sitten mietin, että jos en tuota tee kadun lopun elämän. Ei näin suurta rakkautta löydä monta kertaa elämässä. Luultavasti ainutkertainen mahdollisuus, jota ei enää tule. Ihastuksia ja ”riittävän hyviä” varmasti tulisikin, mutta mitään näin suurta. Kun sen suuren saa kokea, ei halua enää riittävää.

Jouduin keräämään uskallusta. Päätin kirjoittaa hänelle lokakuussa 2018 ja tein sen vasta nyt kesällä. Hän vastasi ”en ainakaan nyt voi” täysin hyväksyttävällä syyllä, oli hämillään ja kertoi myös että jotain tunteita oli jossain kohtaa ollut.💕 Tiesin etten ollut täysin kuvitellut kaikkea, vaikka sainkin pakit. Pakeista huolimatta tunteeni ei ole hävinnyt mihinkään ja näen hänen silmistään edelleenkin tunteita. Tosin tunteiden laadusta minulla ei ole kuin intuitio.

Ap: suuri rakkaus syntyy harvoin ilman vuorovaikutusta. Jos näet hänessä tunteita, ne on luultavasti tosia. Uskalla itsesi takia tai anna toiselle irl riittävä vihje siitä, että olisit valmis. Tai jos tiedät hänen kirjoittavan täällä, anna hänen tunnistaa sinut (aukoton tunnistus tarvitaan) ja kerro tunteesi tunnistuksen yhteydessä. Hän voi sillä rohkaistua riittävästi.

Itse elän tilanteessa, jossa olen lukossa 1.aloitteen kanssa. Jos palaisin asiaan, se olisi ahdistelua. Ei:tä on vaan pakko kunnioittaa. Olisin enemmän kuin onnellinen siitä, että tietäisin voivani kysyä korrektisti uudestaan.