Onko sairaus aina ikävä asia ?
Sairaus ikävä asia ?
Anonyymi
17<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
En jaksa nyt nähdä siinä mitään positiivistä, mutta tiedän, että kaikissa asioissa on hyvät ja huonot puolet.
Riippuu sairaudesta. En kuitekaan usko että sairastaminen tekee kenestäkään parempaa ihmistä. Joskus sairaus tekee ihmisestä itsekkäämmän ja vaikeamman erityisesti läheisille.
Varmasti on noinkin. Ajattelin lähinnä, että joskus sairauden kautta voi avautua uusia mahdollisuuksia tms.
Mutta tässä sairauden vaiheessa missä minä nyt olen en kykene oikein näkemään asioita joka kantilta ja tunnen melko negatiivisiä ajatuksia suhteessa sairauteeni. En jaksa nähdä siinä mitään positiivistä, mutta pyrin siihen, etten niin ajattele vaan elämään hetkessä ja nauttimaan pienistä asioista. Toisinaan tuokin on vaikeaa ja päivät vaihtelevat. Oaljon olen joutunut työstämään erillaisien tunteiden kanssa. En halua muuttua katkeraksi tns. Taistelen tuota vastaan pyrkimällä näkemään asiat sellaisessa valossa, etten vaipuisi synkkyyteen. En halua muuttua hankalaksi muille. Mutta ehkä ymmärrän nyt paremmin muiden tuntemuksia joissakin kohdin, mutta hyvin vajavaiseksi tunnen itseni kaikinpuolin. Me ihmiset taidamme loppujen lopuksi olla kaikki samanlaisia jos oikeista naruista nyitään vaikka muutoin olemme erillaisia.
Paskapuhetta, keksittyä, valhetta
Onko oma työ tunteiden kanssa on tekemättä ja vierasta?
Ei todellakaan, miksi niin oletat? Tiedän että jauhat paskaa täällä toisten henkilöllisyydellä.
Näyttää siltä, että nymfomaanius olisi palstalla hottia!
Pyh.
Nuoruusiän vaikea masennustila.
ei sairauden ollessa päällä ollut mitenkään mukava olotila, mutta olen saanut olla niitä onnekkaita jotka ovat sairauden selättäneet. Katson lähipiiriäni, joka koostuu monista kohtalotovereitani. Heidän polut kanssani risteytyivät erilaisissa nuorten masennuspotilaiden vertaistukiryhmissä menneinä vuosina. Katson heitä ja näen että he painii edelleen masennuksen kanssa. Mietin miten onnekas saan olla että minä olen toipunut työkykyiseksi. Teen palkkatöitä ja kaikki hoidot on lopetettu jo usea vuosi taaksepäin.
Kanta.fi ei enää anna tietoja ollenkaan masennuksesta. Sieltä on poistunut koko diagnoosi jo vanhana.
Nyt kun katson menneitä vuosia näen sairaudesta olleen myös hyötyä. Se opetti nauttiin pienistä asioista. Kiittään itseään onnistumisista. Suhtautuun itseensä ja ympäröivään maailmaan armollisemmin. Opetti raivaan tilaa ja aikaa itselle ja levolle, vaikka lähipiiri kuinka kiristäisi hihnoja vaatien kaikenlaista. Opetti ilman syyllisyyttä sanomaan ei ja olemaan hiukan itsekäs. Oma hyvinvointi edellä. Masennus pakotti myös tutustumaan omaan itseensä, luonteeseen, ajatuksiin ja tunteisiin syvälle ja pohjia myöten. Piti opetella ymmärtämään miksi tunnen näin juuri nyt?
Se sairaus opetti huolehtiin itsestäni, sillä mikään ei ole niin tärkeää kuin että hoitaa ensin rakkaudella itseään. Hyvinvoiva ja onnellinen tasapainoinen ihminen jaksaa olla hyvä ihminen myös muille.
Masennuksen aikana en kauheasti jaksanut muuta kuin itkeä ja valittaa elämän surkeutta. Olla muiden hoidettavana. Ei musta ollut huolehtiin muista eikä edes itsestäni. En edes osannut syödä ilman toisten apua ja patistelua...
Ihana kuulla. Olen iloinen puolestasi. Minulla on fyysinen sairaus ja taistelen masennusta vastaan.
Kiitos! Tietenkin kun on käynyt läpi nuorella iällä vaikean, pitkäkestoisen masennuksen se altistaa masennuksen uusiutumiselle. Koko elämänsä pitää olla varovainen ja huolehtia itsestään hyvin.
Luonteessa on silloin sellainen herkkyys elämän vastoinkäymisissä kääntyä sisäänpäin ja alkaa murehtiin liikaa, joka saattaa muun ylikuormituksen kanssa laukaista uuden masennuksen. Sen takia menneestä masennuksesta pitää ottaa oppi ja huolehtia itsestä hyvin huolellisesti.
Minullakin on selvä lääkärin neuvo muistissa: stressi on sulle myrkkyä
Ikävä kuulla. Hyvä kuitenkin, että tiedostat asian. Ihmisillä on monenlaisia vaivoja kannettavanaan :( Minä en ole herkkä masentumaan. Jokaisella on varmasti herkkyys johonkin ja taipumus.
Pelottaako tuo sinua, että voit masentua?
Ei. Silloin kyllä kun havaitsen hälyttäviä merkkejä jaksamisen rajoista. Mutta se pelko on tervettä ja toimii herättäjänä muuttaan äkkiä elämäntapaa ennen kuin käy huonosti. Se pelko on siis mulle oikeaan suuntaan ohjaava. Se oppi jonka edellisestä masennuksesta sain
Niinpä. Hyvä, että osaat huomioida tuon ja olet oppinut elämään asian kanssa.
Mun mielestä sairaus on aina merkki jostain, varsinkin pitempiaikaiset ja vakavammat sairaudet. Keho on viisas ja kertoo jos jokin ei ole ok ja kaipaa käsittelyä. Suosittelen Deb Shapiron kirjaa Kehosi paljastaa mielesi - Mitä oireesi ja sairautesi kertovat sinusta. :)
Itsestäänselvää. Kaikilla ei ole taloudellisesti mahdollisuutta selvittää.
Yhteiskunta tukee joko aikaisessa vaiheessa, tai yhteiskunta tukee kun ei ole enää muuta vaihtoehtoa. Suomessa jää joka päivä suuri määrä nuoria työkyvyttömyyseläkkeelle.