Olin taasen perjantai-iltapäivän päätteeksi opettamassa ekaluokkaa. Voi hepskukkuu, millaista meno oli. Lapset riehuivat, vänkyttivät vastaan, eivätkä yhtään totelleet.
Oma luokkani on rauhallinen ja lasten vanhemmat järkeviä ja fiksuja. Mutta tää ekaluokka on täynnä napapaitoihin pukeutuneita Salkkarit-faneja. Minuahan asia ei pahemmin haittaa, mutta katsoin oppilaiden vihkoja ja huomasin, että aika huonossa jamassa on kaikki oppiminen. Eikö vanhempia yhtään haittaa se, että lapsi on kuin mikäkin sähköjänis eikä opi juuri mitään?
Pistäkää lapset kuriin, tv:t kiinni, karkit pois ja pleikkarit samoin. Vaatikaa kunnon käyttäytymistä penskoiltanne! Ei se kovin kummosia vaadi. I
Anteeksi, mut olen vain totaalisen kypsynyt!
Oma luokkani on rauhallinen ja lasten vanhemmat järkeviä ja fiksuja. Mutta tää ekaluokka on täynnä napapaitoihin pukeutuneita Salkkarit-faneja. Minuahan asia ei pahemmin haittaa, mutta katsoin oppilaiden vihkoja ja huomasin, että aika huonossa jamassa on kaikki oppiminen. Eikö vanhempia yhtään haittaa se, että lapsi on kuin mikäkin sähköjänis eikä opi juuri mitään?
Pistäkää lapset kuriin, tv:t kiinni, karkit pois ja pleikkarit samoin. Vaatikaa kunnon käyttäytymistä penskoiltanne! Ei se kovin kummosia vaadi. I
Anteeksi, mut olen vain totaalisen kypsynyt!
Vastaukset 36
Vanhimmat
Eli syytellään vaan toisiamme ja lapset voivat entistä huonommin.
Meillä tv:tä katsotaan rajoitetusti, tietokoneella pelataan harkiten, syödään hyvin ja hyvää ruokaa, karkkipäivänä karkkia jne.
Tiedän että on monenlaisia vanhempia, ne jotka tälle palstalle kirjoittavat luullakseni kuuluvat "kunnon" vanhempiin. Ne salkkarifanien äidit tai isät eivät taida ehtiä ajattelemaan lastaan näin syvällisesti. Että sikäli tuo syytös osuu hiukan huti tässä osiossa.
Enpä uskoisi aloittajaa opettajaksi. Olen luullut että opettajat ovat hieman sivistyneempää sakkia ja osaavat ilmaista itseään hiukan asiallisemmin ja rakentavammin.
Millainen viestin olisi pitänyt sitten olla?
Allekirjoitan kaiken saman, mitä aloittajakin.
niin. Selkeästi oli epäkohtia tuotu esille. Ja joskus, totta vieköön, meitä opettajiakin kyllästyttää ja suututtaa. Oletan, että se on yleisessä tiedossa (yleensä)?
vaikka teitä opettajia taatusti kyllästyttää, tiedän ettei syy ole sen enempää teissä kuin järjestelmässäkään. Syy on pitkälle yhteiskunnan kieroutumisen.
Jokainen meistä väistää sitä suurinta vastuuta, aikuiset eivät ole aikuisia, eikä lapsilla ole tilaa olla lapsia.
tuohon kun laitetaan se että valtion tasolla varoja leikataan jos millä tekosyyllä tulos on tämä kaos, jossa sekä opettajat, lapset että vanhemmat ovat ihmeissään mitä tehdä. Miten tarttua ongelmiin, mistä aloittaa?
Itse teen sen mikä on tällä järjellä mahdollista, se on vähän, toivottavasti lasteni tulevaisuutta ajatellen se on riittävästi.
Tämä napit vastakkain syyttely ei vie minnekkään, pikemminkin tämä vaikeuttaa entisestään.
Minä kunnioitan opettajia, vaikka lapseni opettaja ei voi nykyresurssein auttaa lastani, hän tekee taatusti sen mihin hänen voimansa riittävät. Ja jollei muuta hän pyytää minua tarkistamaan lapseni läksyt, jotta aikaa jää siihen tärkeimpään eli opetukseen.
Yhteispeliä kaivataan ei taistelua siitä kuka on oikeassa, kenellä on vaikeinta perjantai päivinä.
Ajattelevatko opettajat niin, että sen "oman luokan" oppilaat ovat niitä hyviä ja kilttejä ja rinnakkaisluokan oppilaat kauhukakaroita?
siinä on? Niinhän vanhemmatkin ajattelevat.
tunnut olevan opettajan työstä. Jokainen opettaja tietää, että lapset riehaantuvat herkimmin oman opettajan kanssa, koska tietävät yleensä, milloin se on luvallista. Kun vieras opettaja tulee luokkaan normaali lapsi on varovaisempi ja vieraskoreampi. Jotain on yleensä vialla, kun näin ei ole. Ei kai ole vaikea uskoa?
Oletkohan ihan oikealla alalla?
Epäilen. Tai sitten et ole pätevä opettaja, vaan työllistämis tuella palkattu sijaisope, ilman koulutusta tai kortistosta arvottu opiskelija, ehkä ylioppilas!
Ensinnäkin, olen opettaja suvusta, jossa kaikki opettajan toimivat ovat päteviä opettajia, itse en toimi siinä ammatissa.
Jos lapsi ei opi mitään, pätevä opettaja ei hauku heitä netin keskustelupalstoilla, vaan etsii syytä siihen joko lapsen kanssa, heidän vanhempien kanssa, tai koulussa olevien ammattihenkilökunnan kanssa. Sulla ei ole homma hanskassa nyt ollenkaan.
Jos olet kypsynyt, olisi parempi jo lasten kannalta että vaihtaisit ammattisi, ettet aiheuta heille korvaamatonta haittaa käytökselläsi, sillä ekaluokka on vaativin luokka, mistä kaikki alkaa! Olet huono esimerkki, mutta vielä epäilen sinun pätevöitymistäsi!
Minun puolestani tämänkin kommentin jälkeen saisi lopettaa vuorotteluvapaajärjestelmän. Ottakoon jokainen loppuunpalanut vakituisessa virassa oleva opettaja palkatonta virkavapautta sen sijaan, että saa vuorotteluvapaakorvauksen työttömän ansiosta. Jo vuorotteluvapaata myönnettäessä otetaan huomioon se, että henkilöllä on riittävä kelpoisuus. Tosin työpaikoilla ei sitten välttämättä mikään riitä.
Onkohan siitä kauankin, kun sukusi on harrastanut opetustoimintaa? Vaikka itsellä ei juuri nyt hankaluuksia olisikaan, tajuaa jokainen pätevä opettaja, että niitä VOI kollegalla syystä tai toisesta olla, ja itsellä myös jossain vaiheessa uraa.
Sen huomaa jo kirjoitusvirheistä. Lisäksi sen huomaa eläytymiskykysi puutteesta sekä tilannetajusi hataruudesta.
Niinhän sanoinkin, että minä en toimi siinä ammatissa! Ja tekevät ne opettajatkin kirjoitusvirheitä, eivät hekään virheettömiä ole.
Toistan, en ole siis opettaja, kuten olen kertonut....!
Olen hoitanut paljonkin myös palkattomia virkavapaita. Aina "kutsumusopettajaa" paikatessani saan kuulla lähinnä opettajatovereilta, kuinka upeasti tehtävää on aikaisemmin hoidettu. Sitä en lakkaa ihmettelemästä, että miksi kyseinen henkilö sitten makaa reporankana kotona.
on monenlaisia. Ja todellakin, myös opettajilla on tunteet. Meillä on kai myös oikeus purkaa tuntojamme täällä keskustelupalstoilla? Virheiden kera? Se ei tarkoita, että sanoisimme päin naamaa näitä asioita vanhemmille tai lapsille. Ehkä tämä on nimenomaan yksi tapa estää kärjistynyttä vuorovaikutusta siellä "todellisessa elämässä".
..kun aikanaan itse olin lapsi ja saimme sijaisen opettajamme sairauden vuoksi. Koko luokka oli hetken kuin herhiläisparvi, eikä ope raukka saanut mitään kuria, vaikka normaalioloissa olimme ihan tavallinen rauhallinen luokka omalle opelle. Jopa minäkin heitin kumilla häntä päähän (nyt jälkeenpäin ihan tosissaan hävettä, että mikä idiootti olin), mutta joukossa sitä tyhmyys tiivistyy, eikä tarvi kuin pari tyyppiä, niin kohta koko luokka on mukana ja kait sitä vähän testataan sitä uutta opettajaakin, että millaisen otteen hän saa, onko ollenkaan auktoriteettia ja jos heti alussa epäonnistuu, on se menoa...
Toiseksi perjantai on muutenkin levoton päivä, raskas viikko takana ja tavallaan sitä jo odotetaan viikonloppua karkkipäivineen sun muine mukavine suunnitelmine.
huomaa opettajan ammatin "monisyisyyden". Tilanne on aina aivan eri, kun selkeästi sijaisopettaja astuu luokkaan. Oppilaat helposti innostuvat kokeilemaan sijaisen hermoja ja sietokynnystä. Jos taas koulun oma "oikea" opettaja pitää jonkun yksittäisen tunnin vähän vieraammalle luokalle, ollaan paljon varovaisempia ja tunnustellaan ikäänkuin hienovaraisemmin rajoja.
..vaan syötetään muksuille tajuttomat määrät sokeria
....annetaan kaikki mitä lapsi pyytää hyvitykseksi siitä, ettei isillä ja äidillä ole enään aikaa
...ei koroteta ääntä ja kommennella, kun se on niin ilkeää
....halutaan olla lasten kavereita, eikä vanhempia.......
........lista on loputon, jokainen vain katsokoon peiliin!
jo päiväkodissa voi huomata tämän villiintymisen. Kukaan ei kuuntele mitään puhetta, "et sä mua määrää, "yyyn" ja yninä päälle. Väkätetään vastaan "enkä mee" "en tuu" "äiti on sanonu, mun ei tartte". Lapset ovat kuin pieniä keisareita. Ja annas olla, kun pikkuisen komennat, jo kerrotaan äidille. Lapset saavat tehdä melkein mitä vaan. Jos vanhemmat ovat "vanhoilla päivillään" lapsia saaneita, niin voi herranjestas niitä kullannuppuja! Huh. On niitä tavallisiakin lapsia jäljellä, onneksi, ei tätä muuten jaksaisi tehdä.
Toi on jo alistamista, jos oletat, että lapsen on aina tehtävä niin kuin sinä sanot!
Terveellä lapsella on on oma mielipide ja oma tahto,jota tulisi myös kunnioittaa. En itse halua ainakaan omista lapsista mitään nyyssejä,
jotka joka tilanteessa tekee niinkuin sanotaan! Se on kauheeta, jos ei osaa päättää aikuisena itse mistään!
Heh hee... sullahan oli makeet jutut, onneks olet lauseinesi yksin....heh hee vielä...!
kyse olikin näistä häiriköistä, lue uudestaan jos et ymmärtänyt. Saako Sinun lapsesi väittää sinulle vastaan loputtomiin? Saako niskuroida tyyliin-en kyllä varmasti tee, en, en en? Ei mun tartte, äiti on sanonut-joka ikiseen asiaan? Annatko luvan? Hyvä, siinä tapauksessa mikään ei toimi, ei päästä ulos, ei syömään, ei nukkumaan ,ei mihikään. Kun sama peli koulussa jatkuu, ollaan pulassa, kukaan ei opi mitään, ja jopa pudotaan Pisa-vertailussa hännille, kiitos sinun sallivan kasvatuksesi.
Muista sitten nämä oppisi kun murkkusi viettää yön putkassa riehuttuaan kartsalla.
"äiti/isi lupas!"
taas on mennyt alkuperäisen viestin mukainen keskustely mennyt raiteilta. ruvetaan haukkumaan opettajien vuorotteluvapaasyteemejä sun muita...vaikka monesti vuorotteluvapaa on viimeisiä keinoja saada hengäshdystaukoa työstä jota ko.ope ehkä haluaisi vilä jatkaa.
kyllä alkuperäinen kirjoittaa asiaakin.
vanhemmat ei vain halua uskoa totuutta tyyliin-eihän minun lapseni....vaan ne muut
totta on että OSA vanhemmista ei osaa sitä arkea elää eli asetella normaaleja rajoja. esim. karkkipäivä on joka päivä ja siitä tulee sokerihumala.tv:n katselua ei viikolla rajoiteta-sehän huiliaika ois vanhemmilta pois ja joutuis. jopa penskaansa kieltämään.
jos arjen eläminen ja sietäminen on OSALTA aikuisista hukassa miten ne osaisi muka sitä lapsilleenkaan opettaa!
kaikki mulle nyt heti----se on päivän asenne!!!!
minua ei kyllä käy opettjien työ yhtään kateeksi!
itse työskentelen niiden nuorten parissa jotka olisivat tarvinneet normaaleja rajojen asettamista rakkauden kera, pienestä saakka.
lasta on kasvatettava, kuinka se muuten oppii mikä on oikein ja väärin muuten? meidän aikuisten se on tehtävä eikä se ole helppoa kun tulee kotona pienen kanssa ongelmia.
eikä opettajien ja päiväkotien vastuulle voi kaikkea sälyttää! helppo syyttää opeja kun jokin mene pieleen vaikka ensin olisi isin tai äidin kyllä peiliin katsottava!
Nyt sä jo kärjistät asioita!
Mulla on yksi lapsi 21 vuotias eikä kertaakaan ole ollut yötä putkassa, saatikka tullut kännissä kotiin! Ei kertaakaan. Enää en puutu, kun omillaan on asunut jo vuosia, hän on jo aikuinen ja vastaa itsestään. Nyt oma asunto, vakituinen työ, oma auto ym, joten hänellä elämä järjestyksessä kaikin puolin.
Loput kolme kotona vielä kaksi teinejä, joista kumpikaan ei ole huonoilla teillä vielä olleet. Kavereita on kotona käynyt, ja diskoissa käydään, mutta näistäkään kumpikaan ei kännissä ole ollut tai putkassa, edes tupakka ei maistu!
Vaikka en ole kovia sääntöjä heidän elämäänsä laittanutkaan, heistä on kasvanut hyviä nuoria ihmisiä, joista olen ylpeä.
Ei se sääntöjen laadinta ole ainut tie hyväksi ihmiseksi, vaan se rakkaus ja ymmärtämys, ja toisten huomioon ottaminen. Myös vapaus, tehdä omia asioita omalla tavalla.
Eipä tuota olisi uskonut, että mikä se asenne työttömiä kohtaan voi todellakin olla. Pyydän anteeksi, jos en ole sitä itsekään aiemmin ymmärtänyt ... tai sitten tilanne on todellakin muuttunut vasta aivan viime aikoina.
Minulla on kolme lasta, 17, 15 ja 10-vuotiaat. En ole koskaan ollut komentava, käskevä, määräilevä äiti.
Päinvastoin olen ollut kiltti, keskusteleva, huomioonottava, ja erittäin salliva.
Normaaliarjen rutiinit meillä on ollut. (Syödään tiettyinä aikoina, vaatteet pestään , koti kunnossa)
Tyttäreni kertoi että niille lapsille, joiden vanhemmat ovat pitäneet kovaa kuria ja järjestystä on eniten vaikeuksia murrosiässä koulussa. He kapinoivat ja määräilevät toisia samalla tavalla kuin heitä on kotona määräilty.
Minun lapseni kohtelevat toisia kuten heitä on kohdeltu; hyväksyvästi, kunnioittavasti ja kannustavasti. Olen todella ylpeä omistani. Sellaisille lapsille joille huudetaan tulee "paksut korvat" ja tietty hienotunteisuus särkyy, heistä tulee koviksia.
ymmärtää mitä alkuperäinen kirjoittaja tarkoitti:
lapsia jotka saavat tehdä ihan mitä tahansa, ilman että vanhemmat puuttuvat asiaan-ei meidän Ullaa saa komentaa-tulee traumoja-vaikka ulla olis päissään loulussa-ulla saa tehdä mitä HÄN haluaa-vapaa kasvatus on ymmärretty aivan väärin, vapaa kasvatus ei tarkoita vastuuttomuutta. Myös nämä, jotka ssavat "kuun taivaalta" tosta noin vaan ovat samanlaisia.
Tarkoitimme perheitä, joissa ei välitetä opettaa hyviä tapoja, kaikki saa tehdä mitä lystää ja huvittaa ilman että asiaan puututaan. Välinpitämättömyys myös on paha. Kannattaa lukea koko juttu uudestaan ja miettiä. Oli kyse levottomuudesta ja haistattelusta jne.
minusta, tämä on vain tyhmän mielipide, mutta minusta tyhmintä on etsiä rikkaa toisen silmästä silloin kun silmiä kirveltää.
Lastenhoitotyötä vuosia tehneenä tiedän senkin että jokainen lapsi on tasan niin hankala kuin aikuinen kestää tämän olevan.
Olen hoitanut ongelmatapauksia, joiden äidit rukoilivat minua jatkamaan toimessani koska lapset rauhoittuivat, tasoittuivat, tulivat järkiinsä ja mitä muuta hienoa.
Totuus on että minä tein vain sen mitä piti, olin aikuinen ja määräsin rajat, olipa sokeria tai sipsejä syöty kuinka paljon tahansa, ne energiat pystyttiin purkamaan jos ei ihan paikoillaan istuen niin pikku energianpurkaus jumpalla ainakin.
Siellä ankeilla koulunpihoilla, laittakaa lapset liikkumaan jos tunnit ovat kaaosta, keksikää aikuisina leikkejä joihin nuo terminaattorit kyllä innokkaasti osallistuvat. Olen itse huomannut että vielä 12 vuotiaanakin lapsi nauttii leikkiä kunhan aikuinen lapsen puoliväkisin pakottaa alkamaan tuon kammottavan lapsellisen toiminnan.
Tuossa tilanteessa aikuisen ei tarvitse osallistua, ei mennä mukaan, vaan olla puoliksi välinpitämätön, mutta kannustaa leikkiin.
Jokaisessa meissä aikuisessakin on se lapsellinen puoli, mikähän tekee niin vaikeaksi vetää tuo lapsellisuus esiin esimurkkuikäisistä.
kun jo päiväkodissa voi havaita nämä ongelma tapaukset, viimeistään eskarissa he pistävät silmään...
oli vanhempi nuori ja välinpitämätön tai vanha ja liian välittävä, nuo ongelma tapaukset pistävät silmään. Mutta missä on se aikuinen jonka tehtävä olisi hälyyttää.
Kaikki ovat hiljaa, odottavat että lapsi siirtyy seuraavalle asteelle, eskariin, kouluun, seuraavalle luokalle, pois silmistä.
Eikö tuossa vaiheessa kun lapsi on vuoden puolitoista, kaksi, kun asia ilmenee.. oli kyse ylivilkkaudesta, käytöshäiriöistä tms. se aikuinen jonka päivät menevät kaokseksi, eikö hänen pitäisi tehdä asia tiettäväksi, pakottaa vanhemmat ja aikuiset jotka ovat tekemisissä lapsen kanssa puuttumaan tilanteeseen. Tutkimaan mitä voidaan tehdä.
Tilanne suomessa muistuttaa tältä osin venäjän suurta ja mahtavaa valtioita. Ei vastuu kuulu minulle, kunhan tästä taas huomiseen... jne, ja lapsi kulkee läpi käsien kaikkien tiedossa on että ongelmia on kukaan ei vain halua olla se aikuinen joka asettaisi ensimmäisen kysymyksen ilmaan. Onkohan tuolla lapsella kaikki hyvin?
Hoitajat/opettajat syyttävät vanhempia ja päinvastoin.
No minä voin syyttää vain itseäni koska olen hoitanut lapseni itse, eskari-ikäisiksi, ja silloinkaan nämä eivät ole olleet hoitajien käsissä kuin 4 h päivässä.
Entä jos me kaikki ottaisimme vastuun niistä lapsista jotka käsiemme kautta kulkevat. jokainen jokaisesta, helpottaisikohan tilanne?
koulussa on perinteisesti ollut tapana, että ainakin se aika ollaan hiljaa, kun opettaja antaa ohjeita tai lukee satua, tai kun kukin oppilas vuorollaan vastaa/ kertoo jne.
Ei aikuisten kokouksissakaan huudella kommentteja ja omia mielipiteitä kesken toisten puheenvuorojen, vai huudellaanko?
Olen toiminut 12 vuotta ala-asteen opettajana ja olen vakaasti sitä mieltä, että lapset todellakin ovat muuttuneet jo tässäkin ajassa valtavan paljon. Käytöshäiriöisiä lapsia on ollut aina, mutta levottomien lasten määrä on järkyttävissä määrin lisääntynyt.
Onneksi löytyy vielä paljon perheitä, joissa kasvatustyötä on jaksettu tehdä sinnikkäästi. Kokemuksesta voin sanoa, että se ei todellakaan ole sattumaa, miten lapset koulussa käyttäytyvät.
Lapset ovat vanhempiensa ja kotiensa arvojen peilejä niin hyvässä kuin pahassa.
Näistä levottomista lapsista löytyy harvinaisen paljon yhteisiä piirteitä:
- he kasvattavat itse itseään, ts. aikuiset eivät ole läsnä, ehkä paikalla, mutta eivät riittävästi ohjaa lasta ja opeta oikeaa ja väärää
- lapset saavat hyvin vapaasti katsella tv:tä ja pelata ikäiselleen sopimattomia pelejä
- koulu on ensimmäinen paikka, jossa he ensimmäisen kerran joutuvat sen tosiasian eteen, että aikuinen on auktoriteetti ja päättää, mitä tehdään, ei toisinpäin
-koulu on ensimmäinen paikka, jossa he ensimmäisen kerran joutuvat rauhoittumaan ja olemaan aloillaan
-ennen kouluikää he eivät juurikaan ole joutuneet tekemään "epämukavia" tehtäviä, ts. kaikki tekeminen on ollut kovin viihteellistä ja mukavaa
Surullisinta asiassa on se, että näissä lapsissa - useimmiten ovat poikia - olisi paljon potentiaalia, mutta ilman vanhempien osallisuutta sitä ei kyllä saa kaivettua esiin. Opettajana voin sanoa, että omat mahdollisuuteeni ovat aika marginaaliset näiden lasten kanssa niin pitkään, kun en pysty heidän vapaa-aikaansa ohjaamaan oikeaan suuntaan.
... 20 oppilaan luokassa vaikkapa kolme kappaletta on "viuhahtanutta". Pitääkö mielestäsi koko luokan aloittaa silloin jumppakuuri ulkona että saadaan energiat purettua? Minä en ainakaan suostu siihen, että muutaman ei-kasvatetun lapsen tähden taipuu koko luokka. Opettaja ei voi jättää 17 lasta yksikseen luokkaan ja lähteä purkamaan näiden Duracell-vintiöiden energioita.
Ei-kasvatetut lapset oppikoot tapoja ja olemista muiden mukana!! Jos jotakin pitäisi tehdä, kannatan mieluummin "lapsen käyttöohjeita" annetavaksi vanhemmille, jotka eivät näytä saavan penskojaan järjestykseen.
Lapset ovat vanhempiensa arvojen, tekojen , tapojen, puheiden ,käyttäytymisen jne. peili!!!
Meidän yhdellä lapsella oli aivan mielipuolinen opettaja. Aina piti tehdä jotain höösätä tai askarrella! Juosta sinne tänne tai laulaa ja soittaa. Ihan ylienerginen. Harrasti itse liikuntaa kuin hullu kävi joka päivä hiihtämässä tai uimassa,lenkkeilemässä. En tiiä mikä sitä vaivasi, mutta tollasella konstilla se todellakin sai lapset levottomaksi koko viikoksi, kun ei antanut hetken hengähtää.
Joutui vuodeksi huilauslomallekin, kun ei tullut toisten opettajien kanss toimeen ja lapset alkoi jo pelkään.
Että ei se lapsista johdu, jos levottomuutta esiintyy, kyllä siinä esimerkillä opettaja moasti antaa lapselle sen kuvan, että olet silloin vasta hyvä kun teet koko ajan ja toimit, etkä istu paikoillasi.
Onneks sen naisen hommat loppui nopeesti, ja nyt lapset ovat hyvän ja asianmukaisen opettajan kanssa. Meitä vanhempia alkoi kans hirvittää ja mietittiin, että klkyllä sillätais olla ongelmia talo täys.
Liikaa tv:tä,kaikenmaailman salkkareita, väkivaltaisia pelejä,ei aikaa vanhemmilla,pitkät päivät jo pienenä erossa äidistä,kurin puute,väärä ruokavalio,liikaa karkkia ja sipsejä.Älkää ihmetelkö!!!!Hoitakaa lapsenne kotona itse,kun olette ne tehneet.Pian he jo kulkevat teistä erillään,ei paljon kotona näy.Nauttikaa lapsistanne,he eivät kauaa ole pieniä,sitä aikaa ei saa koskaan takaisin!!!!
Olen toiminut 12 vuotta ala-asteen opettajana ja olen vakaasti sitä mieltä, että lapset todellakin ovat muuttuneet jo tässäkin ajassa valtavan paljon. Käytöshäiriöisiä lapsia on ollut aina, mutta levottomien lasten määrä on järkyttävissä määrin lisääntynyt.
Onneksi löytyy vielä paljon perheitä, joissa kasvatustyötä on jaksettu tehdä sinnikkäästi. Kokemuksesta voin sanoa, että se ei todellakaan ole sattumaa, miten lapset koulussa käyttäytyvät.
Lapset ovat vanhempiensa ja kotiensa arvojen peilejä niin hyvässä kuin pahassa.
Näistä levottomista lapsista löytyy harvinaisen paljon yhteisiä piirteitä:
- he kasvattavat itse itseään, ts. aikuiset eivät ole läsnä, ehkä paikalla, mutta eivät riittävästi ohjaa lasta ja opeta oikeaa ja väärää
- lapset saavat hyvin vapaasti katsella tv:tä ja pelata ikäiselleen sopimattomia pelejä
- koulu on ensimmäinen paikka, jossa he ensimmäisen kerran joutuvat sen tosiasian eteen, että aikuinen on auktoriteetti ja päättää, mitä tehdään, ei toisinpäin
-koulu on ensimmäinen paikka, jossa he ensimmäisen kerran joutuvat rauhoittumaan ja olemaan aloillaan
-ennen kouluikää he eivät juurikaan ole joutuneet tekemään "epämukavia" tehtäviä, ts. kaikki tekeminen on ollut kovin viihteellistä ja mukavaa
Surullisinta asiassa on se, että näissä lapsissa - useimmiten ovat poikia - olisi paljon potentiaalia, mutta ilman vanhempien osallisuutta sitä ei kyllä saa kaivettua esiin. Opettajana voin sanoa, että omat mahdollisuuteeni ovat aika marginaaliset näiden lasten kanssa niin pitkään, kun en pysty heidän vapaa-aikaansa ohjaamaan oikeaan suuntaan.
Viimeisessä Pirkka-lehdessä oli mielenkiintoinen artikkeli siitä miten hyvää tarkoittavat, mutta tyhmät vanhemmat pilaavat lapsensa paapomalla ja passaaamalla. Tekevät heistä prinssejä prinsessoja ja asettuvat itse alamaisen asemaan. Tätä kutsutaan nykyään kuulema ns. "Gurling ilmiöksi".
Kysymtksessä on curling-ilmiö.Viitaa peliin curling jossa lakaistaan "pallon" edestä pienetkin hiukkaset että liukuu pitkälle.
Curling-vanhemmat lakaisevat kaikki vastoinkäymiset ja ikävät asiat pois lapsiensa edestä.
Ja tekevät siinä ison virheen