Miksi naisten mieli halajaa niin kovasti naimisiin

Ehkä jotkut on vaan tyhmiä...

Ei se tarkota palloa jalassa eikä lapsia. Ei ees avioehtoa. Eiköhän kaikilla oo omat säännöt suhteessaan silti ja päämäärät. En omiani lähde avaamaan mutta meillä lapset on esim asia joita kumpikaan ei painosta tekemään saati hingu.. Kiirekään ei ole. Eikä omakotitaloonkaan ole kiire.. Meillä molemmilla on vielä melkee 40 v aikaa tehdä töitä ja kattella.
Me haluttiin sitoutua toisimme, pienet vaatimattomat häät, ei pröystäilyä eikä esitystä. Meidän näköse mutta kuitenkin mieleenpainuvat. Ketään ei tarvinnut nöyryyttää.
Se ei meinaa kyllä palloa jalassa koska terveessä suhteessa saa liikkua ja elää ihan omaa elämää.
Uskottomuusasiatkin on jokaisen suhteen oma juttu. Toisilla on lupa käydä vieraissa. Toiset sopii että ollaan uskollisia.

Kahdella ihmisellä on oltava samat arvot jo seurustellessa.. Muuten voi tulla äkkiero. En itse ota paineita tulevaisuudesta asenteella:"koska muutkin!"

Me eletään tasan miten eletään ja muut elää miten elää..Turha puuttua! Mua ei kiinnosta arvostelijat. :p
Jokanen liitto on omansa.

T. Metal gurrll

Sä kirjotit ap ton todella vastenmielisellä tavalla. Muka nöyränä.

Sun ei tartte todellakaan ymmärtää, koska kukaan ei sua naimisiin pakota. Joten kannattasko keskittyä ihan siihen omaan elämään vaan.

Et tuu täältä saamaan sua ittees tyydyttäviä vastauksia. Tai ylipäätään totuuksia koska sellasia ei ole olemassakaan.

Huomaan ja ymmärrän miks tähän kukaan ei oo jaksanu vastaa.

Tuo olettamus jo että vaan naiset haluaa naimisiin.. Tsiisös ei se niin mene 😂
En ees lukenu loppuun. Ei jatkoon -->

Jos haluaa perustaa perheen on ihan järkevää että varmistuu siitä että toinen osapuoli on todella sitoutunut suhteeseen. Jos mies ei halua naimisiin niin sehän tarkoittaa ettei hän ole valmis sitoutumaan suhteeseen. Ja jos toinen ei ole valmis sitoutumaan niin miksi perustaa sellaisen kanssa perhettä.
Ja naimisiinhan mennään vain kerran elämässä. Tai olisi ainakin tarkoitus että näin olisi. Avoliitto on ihan ok. silloin kun kumpikaan ei ole valmis vielä kuitenkaan perustamaa perhettä eikä sitoutumaan yhteiseen elämään täysillä. Silloin suhteen voi lopettaa vaivatta.

Onhan luodattu naisten mielipiteitä tuosta asiasta jo kauan. Moni suominainen sanoo, että en välitä mennä naimisiin, mutta haluan kokea ne häät.

Aloittaja tässä.
Pitää kai täsmentää koska osa loukkaantui ja otti tämän niin kovin henkilökohtaisesti.

Kuten alussa sanoin niin ajatus lähti hääohjelmasta. Ihan tarkalleen ottaen ohjelmasta Häät sulhasen tapaan. Tätä olen aina välillä katsellut kun tulee usein televisiossa silloin kun ei muutakaan tule. Järkyttävää on mielestäni se miten sulhaset nöyryyttää morsiamia, tälläistä siis joissakin jaksoissa, ei missään tapauksessa kaikissa jaksoissa.
Sulhanen saattaa hankkia morsiamelle mekon jonka tietää olevan susiruma (jopa morsiamen itsensä mielestä) ja järjestää oikein nöyryyttävät hääjuhlat, vaikka tietävät että morsian ei pidä siitä ja kokee sen nöyryyttävänä (huom! Vielä telkkarissa julkisesti) ja jotkut sankarit vielä pettää polttareissa (ymmärrän kyllä että joillakin on avoin suhde, tuskin kuitenkaan kovin yleinen ratkaisu).
Näistä kaikista seikoista huolimatta häät vietetään.

Eikö tuossa vaiheessa itseään kunnioittava nainen nostaisi kytkintä ja jättäisi miehen itse selvittämään ohjelma formaatin kanssa hääsotkun...
Tuollainen sulhanen ei vaikuta arvostavan naistaan, eikä avioliittoa. Sillä kumppanin nöyryyttämisestä julkisesti ei todellakaan tule rakkaus tai kunnioitus ensimmäisenä mieleen.

Joten mitä muuta tästä voi päätellä muuta kuin sen että (joillakin!) naisilla on melkein pakkomielteinen tahto mennä naimisiin.

En tietenkään tarkoittanut että tämä koskisi kaikkia naimisissa olevia naisia.
Eikä edes tuossa ohjelmassa ole kaikki sulhaset tahallisesti nöyryyttäneet morsiamia, pikemminkin pienempi osa niistä. En toki ole läheskään kaikkia jaksoja katsonut, ehkä kolme-neljä kautta yhteensä laskettuna .

Kun en oikein noin yleensäkään ymmärrä tahtoa mennä naimisiin, kun itse näen sen pallona jalassa, mikä varmaan tulikin selväksi aiemmin. Niin miten tuollaista voi ymmärtää...
Siis tulee väkisinkin tunne että näillä kaiken p.n sietävillä morsiamilla on ajatusmaailma: "ei sen väliä kuinka pahasti julkisesti minua nöyryytetään. Eikä sen väliä piittaako sulhanen edes. Kunhan vain pääsen naimisiin"...

Eli toivoin että joku osaisi selittää tuon että onko osalla naisista todella noin kova hinku mennä naimisiin, vaikka julkinen nöyryytys olisi kuinka kova ja jos on näin niin miksi se on niin kova?
Vai onko kysymys siitä että joillakin naisilla ei ole pientäkään itsekunnioitusta, jolloin he eivät tietenkään odota sulhaseltakaan kunnioitusta?

Toinen asia mitä olen ihmetellyt aina, miksi se hääpäivä on joka kerta sanottu olevan vain naisen elämän tärkein päivä? Miksei miehen? Tämä on sinänsä typerä kommentti koska luo juuri tätä väärää mielikuvaa siitä että on vain naisten tahto mennä naimisiin.

Häät, avioliitto ja prinsessaleikki vastaavat useimpien ihmisten biologisia tarpeita, vaikka ne ovatkin puetut kulttuuriseen muotoon.

Miesten ja naisten ero näissä asioissa juontuu siitä, että eräissä asioissa varhaisen ihmisen biologinen rooliero on ollut suuri. Meidän geenimme ovat jokseenkin muuttumattomina periytyneet niiltä ajoilta.

Itsekään en pidä hääjuhlista vaikka olenkin taipunut kulttuurin muokkaamaan avioliittoon. Vaimoltani tyttönä ollessaan sukulaisensa jatkuvasti utelivat, milloin ne hääkutsut oikein tulevat. Kiertoilmaushan se vain oli uteluille, onko poikaystävä jo olemassa. Vaimoni oli kuitenkin luvannut, että kyllä ne sitten aikanaan tulevat.

Vaimoni piti puheita sitovina, joten esitin, että jospa pidettäisiin häät vain hänen vierailleen. Se taas tuntui hänestä mahdottomalta ja liian vinolta. Niinpä sitten jouduttiin kutsumaan minunkin suvun kaarneet ja korppikotkat, nekin joiden kanssa en ollut edes ollut tekemisissä. Kiusallista, mutta pakollista. Muutenkaan en ollut koskaan viettänyt minkäänlaisia juhlia, joissa olisin ollut juhlien kohteena.

Itse vihkitilaisuus ortodoksisessa kirkossa oli kaunis. Vaimoni oli pukeutununut itse suunnittelemaansa uskomattoman upeaan prinsessa-asuun, häämekkoon, ja pappi kruunasi meidät perheen kuninkaaksi ja kuningattareksi, sekä tarjosi yhteisen viinimaljan muistona siitä, että alkujaan häitä oli vietetty ehtoollisliturgian yhteydessä.🌹👀

koska suomessa pakotetaan avioeroamaan nuoria

En tiedä muiden motiiveista, mutta minä ainakin haluan saada pallon jalkaan tai sormuksen sormeeni merkiksi että kuulun osaksi jonkun miehen elämää. Olen elänyt avoliitossa kahdesti ja lapsiakin on toisesta siunaantunut mutta vielä en ole avioliittoon asti päässyt. Olen harkitseva enkä usko että tekisin avioliittopäätöksen vain siitä syystä että haluan naimisiin. En mene väärän miehen kanssa naimisiin, enkä ole niin tehnytkään.
Minulle on tärkeää myös hääjuhlan vietto. Itse olen ollut vain ihanissa häissä. Häissä tärkeää on juhlia sekä avioliittoa mutta myös tuoda kahden ihmisen suvut ja ystävät yhteen. Itse ajattelen ainakin muiden häissä olleen parasta antia se että on saanut tutustua uusiin ihmisiin ja tavata ne joista on kuullut paljon mutta ei nähnyt. Nykyaikana kun ei niin paljon pidetä yhteyttä sukulaisiin ja kauempana asuviin ystäviin.
Ja häät on aina koskettava tapahtuma. Tutustuu samalla paremmin hääpariin erilaisten hääleikkien, puheiden ym. Myötä.
Ja avioliitossa on ainakin itselleni se ero avoliittoon, että sen jälkeen kaikki on yhteistä, aviopuolisot on elatusvelvollisia toisistaan. Avoliitossa voi hyvinkin elää taloudellisesti erillistä elämää mutta avioliitossa ei. Ja kyllä minulle merkitsee paljon sanat myötä-ja vastamäessä. Avoliiton voi päättää syystä kuin toisesta, mutta avioliitossa sitoudutaan myös kestämään ne huonot ajat. Toki ei kaikkea pidä kestää missään liitossa. Toivottavasti vielä löydän samalla tavalla ajattelevan miehen.