Hakekaa apua ja parantukaa. Tiedän, ettei se ole helppoa, itseltäni meni 2½ vuotta, ennen kuin suostuin myöntämään, että jotain oli pielessä. Silloinkin vain siksi, kun hemoglobiini oli melkein miinuksen puolella ja sain luunmurtuman. Alkoi tuntua, että olin jumittanut samassa tilanteessa liian pitkään ja yrittänyt kaikkea muuta, paitsi..enemmän syömistä ja vähemmän liikuntaa. Pelotti todella paljon, itkeskelin että nyt kaikki on pilalla, musta tulee läski ja onneton..Kaikkea muuta, ihmeekseni. Aloin pitää itsestäni enemmän kuin koskaan ennen. Nyt painan jotain 20 kiloa enemmän kuin silloin, monet tällä palstalla pitäisi mua varmaan tukevana, mutta en välittäisi siitä, koska nykyään mulla on jotain mitä ei silloin koskaan ollut: itsetunto. Oloni on kevyt ja hoikka ja energinen. Älkää pelätkö muutosta, en olisi kaksi vuotta sitten uskonut, miten jumalattoman onnellinen voin nyt olla. Pyrkikää oppimaan rakastamaan elämää ennen kuin sitä ei enää ole.
Parantukaa
ex-anorektikko
2442
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
kirjoituksia! Kiitos : )
joo, samaa mieltä olen