Oot ollu mielessä vähän enemmän kohta 3-4 kuukautta. Ehkä oon vaan ihastunut ajatukseen susta, kun ei nähdäkään missään. Sä asut muualla, mä asuun muualla, meil on eri piirit missä liikutaan. Oon ihastunut suhun vähän ajan kanssa, en erityisemmin susta alussa ihastumistavalla pitänyt...nyt taidan olla tän tunteen kanssa vähän myöhässä. Tuntuu hölmöltä pitää susta näin paljon kun tietää ettei nähdä missään ja en tiedä jos nähtäis, niin ei se välttämättä tilannetta miksikään muuttais. Ristiriitaista. Sun kanssa on niin kiva jutella ja saat mut joka kerta niin iloiselle tuulelle, mitä ikinä oot sanonut tai sanot. Sun kanssa voi keskustella myös järkevästi, vaikka ootkin aika hassuttelija.Sun kanssa jutellessa koen kuitenkin sellaista rauhaa, ehkä se voi olla myös ihastumisen lumevaikutusta en tiedä. Tykkään susta todella, oot sä komeekin, mut ihmisenä oot kyl huippu😊😌
On tää ihastuminen vähän hölmöä välillä
Anonyymi
20553
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Vau! <3 upeasti kirjoitettu! :)
Kiitos!❤
tiheä teksti
Minne menee? :)
Pääkaupunkiseudulle
Joku äijä kirjottaa itselleen. Pelle.
Jep, kyllä sen verran överiksi menee, että trollaustuulahduksen löyhkän voi haistaa vaikka keski-eurooppaan saakka
Turpa tukkoon
Jep sama mulla yhden miehen kanssa. Iha hömelö olo xD
Kiitos. Minullehan tämä tuli. 🤗
Oltiinko aiemmin samassa työpaikassa? Samankaltaisia fiiliksiä minullakin 🤐
Milloin olitte samassa työpaikassa?
Kesällä
Hän kesätöissä?
Joo oli ja minäkin.
Vaikka 2 vuotta sitten
Ei ole työpaikkajuttu, opiskeltiin samassa paikassa vuosi. 🙂 terv. Ap
Eikö tääll palstalla oikeesti oo muita kuin työpaikkaromansseja. Taidan pian lähteä..
Onko se tuo 3-4 kuukautta kun näitte viimeksi?
Hassua kun täällä on sama tapahtunut erään naisen suhteen. Upea nainen joka kiinnosti aluksi muuten kuin "ihastumismielessä" ja kun vähän enemmän näimme niin hän alkoikin iskostaa itsensä mieleeni. Nyt on meilläkin jotain nelisen kuukautta viime näkemisestä ja se olikin hämmentävä kun jumahdimme siinä hetkessä jotenkin silmiimme.
En vain kykene unohtamaan häntä enkä näköjään edes halua kun. 🙁