Tapasin siis mukavan tuntuisen naisen jokunen hetki sitten. Viestejä ollaan vaihdeltu ja tavattukin. Yhdessäolo on minusta luontevaa. Tykästynyt olen tuohon naiseen.
Mutta hän edelleen toistaa mitä alussakin, että hän ei luota kehenkään (on satutettu niin ent.suhteissa) ja samoin hän sanoo olevansa varuillaan suhteeni, koska minulla on kokemuksia vain miehistä. Että josko minulla mieli muuttuu jossain vaiheessa.
Itse taas koen tuntevani itseni hyvin ja tämä asia on ollut tuloillaan, että naiset kiinnostavat enemmän kuin miehet. Tietty rohkeus on vain puuttunut. Mutta jokin tässä naisessa herätti kiinnostukseni ja rohkeus ylittää tietty kynnys. Koen, että näin pitikin mennä. Nyt on siellä missä pitääkin ja saan olla tämmöinen, että vaikka olen itse nainen - saan tykätä naisista. On kyllä vahvana tuntemus, että en kyllä enää lähde miehiä etsimään.
Vaan tuohon naiseen. En tiedä millä saada hänen luottamuksensa toisiin ihmisiin palautumaan ja tietyn varmuuden hälle, etten ole tästä minnekään lähdössä?
Tunnen vahvoja tunteita naistani kohtaan enkä minä enää hänestä halua luopua. Toivoisin, että tästä tulisi pitempi-aikainen suhde. Hänen kanssaan on hyvä olla.
Toki hän on muutaman kerran epäillyt onko minulla säätöjä muitten kanssa? Nuo ovat kyllä minua henkisesti satuttaneet lujaa. Silti vain tykkään hänestä niin paljon. Että ollaan onneksi saatu asiat sovittua kuntoon.
Vielä tässä huolena on oma lähi-piirini mitä mahtavat tästä ihmissuhde-kuviostani tuumia? Toisaalta rauhoitellut itseäni, mitäpä nämä asiat heille kuuluvat? En ole heille enää tilivelvollinen. Tietysti lapseni saattavat jotain tästä naisestani mennä sanomaan heille. Siinä sitten onkin selittämistä vai ollako vain täysin hiljaa? Sitä vielä pohdin.
Mutta hän edelleen toistaa mitä alussakin, että hän ei luota kehenkään (on satutettu niin ent.suhteissa) ja samoin hän sanoo olevansa varuillaan suhteeni, koska minulla on kokemuksia vain miehistä. Että josko minulla mieli muuttuu jossain vaiheessa.
Itse taas koen tuntevani itseni hyvin ja tämä asia on ollut tuloillaan, että naiset kiinnostavat enemmän kuin miehet. Tietty rohkeus on vain puuttunut. Mutta jokin tässä naisessa herätti kiinnostukseni ja rohkeus ylittää tietty kynnys. Koen, että näin pitikin mennä. Nyt on siellä missä pitääkin ja saan olla tämmöinen, että vaikka olen itse nainen - saan tykätä naisista. On kyllä vahvana tuntemus, että en kyllä enää lähde miehiä etsimään.
Vaan tuohon naiseen. En tiedä millä saada hänen luottamuksensa toisiin ihmisiin palautumaan ja tietyn varmuuden hälle, etten ole tästä minnekään lähdössä?
Tunnen vahvoja tunteita naistani kohtaan enkä minä enää hänestä halua luopua. Toivoisin, että tästä tulisi pitempi-aikainen suhde. Hänen kanssaan on hyvä olla.
Toki hän on muutaman kerran epäillyt onko minulla säätöjä muitten kanssa? Nuo ovat kyllä minua henkisesti satuttaneet lujaa. Silti vain tykkään hänestä niin paljon. Että ollaan onneksi saatu asiat sovittua kuntoon.
Vielä tässä huolena on oma lähi-piirini mitä mahtavat tästä ihmissuhde-kuviostani tuumia? Toisaalta rauhoitellut itseäni, mitäpä nämä asiat heille kuuluvat? En ole heille enää tilivelvollinen. Tietysti lapseni saattavat jotain tästä naisestani mennä sanomaan heille. Siinä sitten onkin selittämistä vai ollako vain täysin hiljaa? Sitä vielä pohdin.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Siis kysyt, että mitenkö luottamus syntyy? Ajan kanssa osoittamalla, että olet luotettava. Sinänsä on epäreilua, että joudut itse "kärsimään" muiden (entisten) epäluotettavuudesta, koska ethän sinä sillä mitään ole voinut tai voi, mutta me ihmiset nyt olemme aika hankalia, joten yritä elää asian kanssa. Jos luottamusta ei ajan kuluessakaan synny, niin tilanne on hankala ja vaatii todennäköisesti jonkinlaista terapeuttista etenemistä.
Alkuperäinen. / Tai sitten jos tätä vain jatkuu ja jatkuu. Että siis toinen nostaa tuon teeman esille, että hän ei luota kehenkään. Niin miettiä kannattaako juttua jatkaa? Koska en halua lisää myöskään itseäni henkisesti satuttaa.
Samoin tämä jonkin verran kuormitusta aiheuttaa, että hän on muutaman kerran viestejä lähettänyt yöllä ja epäillyt, että minä roikun koko yön "Apissa" & minulla on siellä sutinaa jonkun toisen kanssa? Eikä millään ole tahtonut uskoa, että olen yön nukkunut ja että minä en säädä muitten kanssa.
Aikansa on saanut vääntää asiasta ja sitten on juttu taas jatkunut. Toki nuo ovat henkisesti haavoittaneet minua ja sekin harmittanut, kun hän ei ole lähtenyt avaamaan sen tarkemmin, kuin ilkeästi hän onkaan mennyt sanomaan minulle. Että hän vain haluaa koko riidan lakaista maton alle.
Tuommoinen turhaan epäileminen ja kyttääminen on hirveän loukkaavaa. Sinulla on oikeus odottaa, että naisystäväsi suostuu keskustelemaan noista tilanteista. Kerrot kai hänelle kuinka hän haavoittaa sinua ja kuinka paha olo sinulle tulee. Tietty pitäisi olla itsestään selvää, mutta jos ei hänelle ole.
Alkuperäinen. / Kyllä sen yhden riidan jälkeen yritin käydä asiaa lävitse ja sanoin, että elä enää ikänä tuollaisia viestejä lähetä & toivottavasti sopu tässä säilyy ainakin jonkim aikaa. Niin toinen vain tuumii, että elä aloita please.
Sitäkin myös miettinyt mitä hän ylipäätään tältä jutulta haluaa? Haluaako jotain kevyt-juttua ja lähinnä hauskanpitoa mitä tässä nyt ylipäätään keretään näkemään vai jotain pitempi-aikaista?
Mutta kun ei voi tuotakaan mennä hältä kysymään. Ties' mitä saa vastaukseksi takaisin.
Enkä kuitenkaan vielä luovuttaa haluaisi tämän jutun suhteen, koska sitten vain vahvistaisi toisen käsitystä, että ei mikään juttu kuitenkaan onnistu. Mitä hän kanssa myös pelkää.
Ei minustakaan kannata luovuttaa heti, kun tuolla alhaalla kerroit, että olette tapailleet vasta kuukauden! Se on tosi lyhyt aika, ei melkein mitään vielä, eikä voi tuntea toista kunnolla. Mitä jos kysyt häneltä suoraan, mitä hän haluaa teidän suhteesta? Minä olen semmoinen, että kysyn kaikkea suoraan, eikä siitä ole koskaan ollut mitään haittaa, jos ei aina isompaa hyötyäkään. Aina kumminkin on se hyöty, että sitten tietää.
Alkuperäinen / En todella mene moista hältä kysymään. Hän on niin "piikkinen" välillä viestien välityksellä. Osaa olla vastaavasti asiallinen ja mukavakin. Elää ny päivä ja hetki kerrallaan. Nauttien myös hetkistä, kun tavataan. Livenä hän on mukavan tuntuinen persoona.
Niin, aina voi odottaa, näkee myöhemmin mihin suuntaan juttu menee. Jos sinun piikkinainen on mukavampi livenä, niin ehdota tapaamisia ja pidä viestittely lyhyenä.
Miten kauan tilanne on jatkunut kuvaamasi kaltaisena? Ilmeisesti olette tapailleet jo kuukausia, vai kuinka? Itse näkisin, että jo suhteen alussa kannattaa tarttua epäkohtiin, jotka voivat jatkossa muodostua ongelmaksi. Rakastuneena voi ajatella toisen hankalien käytösmallien häviävän itsestään hyvässä suhteessa, mutta ainakaan oman kokemukseni perusteella näin ei käy. Parisuhteessa on kyettävä puhumaan asioista ja mielestäni voit vaatia naistasi suoraan keskusteluun. Näin ainakin itse tekisin. Mikäli hän rakastaa sinua, hän on valmis vastavuoroisuuteen ja ottamaan tunteesi huomioon.
Alkuperäinen / Emme ole tunteet toisiamme, kuin reilun kuukauden verran ja kahdesti hän on saanut nämä ihme kiukku-kohtauksensa & viestit lähettänyt keskellä yötä. Mutta kyllä nuo ovat omaa henkistä luottamusta häneen jo horjuttaneet.
Nytkin tuntuu, että jotakin on taas hällä mielen päällä. Mutta en tiedä mitä. Eilen kun en heti hänen ilta-viestiinsä vastannut. Hän myöhemmin illalla jotenkin kipakasti tuumi takaisin tyyliin "viitsit sitten vastata" . Meinasin vastata yhtä kurjasti takaisin, mutta hillitsin itseni.
Huh kuulostaa niin tutulta naisesi jota tapailet alkaako hänen nimensä S kirjaimella
Alkuperäinen/ Ei ala.
Suloista, kun olet tykästynyt, pidä kiinni hänestä ja nauti onnestanne. Tule reilusti kaapista ulos, niin rakkautenne syvenee, mahdollisesti avioliittoon saakka.
Alkuperäinen / Mitä tarkoitat tuolla, että rakkaus syvenee, kun tulee kaapista ulos?
Minä taas siksi myös jännitän lähipiirilleni tästä asiasta kertomista, koska en voi olla varma kuInka kauan ylipäätään ollaan yhdessä? On tuo nainen niin jännä välillä viestien välityksellä. Välillä mukava ja kiva, välillä hyvin "piikkisen" oloinen. Itse tosin vaikka hän ns. haastavan oloinen persoona onkin, niin kyllä jo hieman haaveilen, että menisimme joskus naimisiin.
Ja koska heillä on ne omat perinteiset arvonsa asioista, niin kyllä tämä voi olla esim; vanhemmilleni melkoinen juttu. Että tarvitsevatko he välttämättä tämmöistä tietoa, kun ovat jo elämänsä ehtoo-puolella? Minusta eivät tarvitse. Kyllä voi vanhemmille jättää jotkut asiasta elämästään kertomatta.
Sama juttu on toisenkin itselleni läheisen lähipiiriin kuuluvan ihmisen kanssa. Pelkään jos menisin tämmöisen asian hälle kertomaan, että menettäisin yhteyden häneen. Enkä sitä missään nimessä halua tapahtuvan. Koska hänenkin kohdallaan mietin, mitäpä hänen tämmöistä asiaa minusta tarvitsee tietää?