Näinä vuosina -läheisinä ja etäisinä- on täytynyt paljan käydä asioita läpi, kokea ja oppia alimman kantapään kautta. Varjoisimmilta kujilta oikoen.
Osaisinko vieläkään rakastaa oikein.
Ihminen voi oppia. En osaa, koska se ei ole realistista, ajatella, miten pitkään tarvisin syliäsi, läheisyyttäsi, hellyyttäsi, uskaltaakseni, uskaltaisinko enää.
Rakastan sinua yhä. Se on äärimmäisen helppoa näin. Sydän ei ole vereslihalla enää, paljaana, alastomana, vailla ohuintakaan suojaa. Sisimpäni antaisi sinun yhä tulla ja mennä. Minä en, vaan haluaisin enemmän.
Olla. Olla vain. Viipyä. Viipyillä. Sinä jätit jälkiä minuun. Rakkaita ja kipeitä. Viipyvät iäti minussa. Vaikka olen hiljaa, jokin minussa huutaa.
Olin tyhmä ja lapsellinen. Niinä kasvun aikoina, kovina vuosina, joita en edes haluaisi takaisin.
Sanat katosivat, katosivat suusta, katosivat viesteihin. Viesteihin, jotka yrittivät tavoittavaa, mutta jäivät välille, kaiken kaaoksen keskelle.
Osaan tämän yhä. Pyörittelyn. Jota et ymmärrä.
Ymmärtäisitkö minua. Jos kertoisin -niistä tunteistani, kuten ne olivat, kuin ne ovat.
-Päivi
Osaisinko vieläkään rakastaa oikein.
Ihminen voi oppia. En osaa, koska se ei ole realistista, ajatella, miten pitkään tarvisin syliäsi, läheisyyttäsi, hellyyttäsi, uskaltaakseni, uskaltaisinko enää.
Rakastan sinua yhä. Se on äärimmäisen helppoa näin. Sydän ei ole vereslihalla enää, paljaana, alastomana, vailla ohuintakaan suojaa. Sisimpäni antaisi sinun yhä tulla ja mennä. Minä en, vaan haluaisin enemmän.
Olla. Olla vain. Viipyä. Viipyillä. Sinä jätit jälkiä minuun. Rakkaita ja kipeitä. Viipyvät iäti minussa. Vaikka olen hiljaa, jokin minussa huutaa.
Olin tyhmä ja lapsellinen. Niinä kasvun aikoina, kovina vuosina, joita en edes haluaisi takaisin.
Sanat katosivat, katosivat suusta, katosivat viesteihin. Viesteihin, jotka yrittivät tavoittavaa, mutta jäivät välille, kaiken kaaoksen keskelle.
Osaan tämän yhä. Pyörittelyn. Jota et ymmärrä.
Ymmärtäisitkö minua. Jos kertoisin -niistä tunteistani, kuten ne olivat, kuin ne ovat.
-Päivi
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tunnut niin tutulta ja rakkaalta... Jota et mitenkään voi olla, mutta kirjoitan kuitenkin kuin hälle...
Kaikki nämä vuodet ovat olleet kasvun vuosia minulle myös. Ymmärryksen ja luopumuksen vuosia. En ole voinut ajatella itseäni enkä omia tarpeitani.
Yksinäiset vuodet ovat koetelleet. Olen surrut tosi paljon.Olen miettinyt, että mikä oli Jumalan tarkoitus tällä kaikella..
Jos olisin sinun niin meillä olisi yhteistä aikaa.
Sitä viipyilyä. Yhdessäoloa. Rakkautta.
Oon pahoillani etten pysty sitä sulle antamaan.
Se koskee koska haluaisin.
<3
Suloinen vastaus, oletko mies?
Hän on siis oikeasti Jorma ja minä olen oikeasti Päivi.
😀👍
Luuletko että aikuinen mies ei oöe tntenut myös äivin hyppysissään?
Toki ollut kokonainen armeijakunta.
Kuinkas muutoin nuoruus jaetaan.
Lasiin ei ole syljetty Päivi.
Tarkistetaampa tämänkin Päivin Pillu lähiaikoina.
Hyvin kuulostaa pyyhkivän.
Kukaan tervejärkinen tuommoisia kirjottele.
Vai onko tuo jonkin ammattikunnan ääliöhuumoria, josta en oikein pääse osalliseksi.
-Päivi
Vai Känniääliön kirjoituksia pitkäksi menneen yön jäljiltä.
Kivat sulle ❤
-Päivi