Oon monesti luullut rakastavani,harvoin luullut että mua rakastetaan.Hirvittävä ikävä oikeaa,aitoa,syvää rakkautta.Niin paljon jaettavaa vailla toista jakajaa.Jos olet olemassa,tule jo,en jaksa enää.Kohta pakko tappaa kaikki toiveet jotta jaksaa elää.Onko mitään puhdasta ja kaunista miehen ja naisen välillä edes enää olemassa näinä päivinä?
Ikävä kokematonta
Anonyymi
5<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olet siid peris ja raskastunut naiseen.
ei taida tulla kukaan kotoa hakemaan.
Tiedät kyllä mistä oikean aidon rakkauden voit löytää, mut et ole valmis mitään tekemään.
Itse löysin kahdessa päivässä, elämää suuremman rakkauden.
En väitä että kaikille kävisi niin hyvin.
Kuitenkin 5 valitsin fb ystävikseni. Jokainen löysi kumppanin parin kuukauden sisään.
Jaan tunteen tuskasi. Sitä vain odottaa että se suuri rakkaus osuu eli kävelee luoksesi, mutta eihän se ole niin helppoa... Mihinkään vähemmän aitoon ja ehdottomaan en tyydy, joten pelkkiä ihmissuhdekokeiluita en käy läpi. Odotan oikeaa joka todella kolahtaa jo kaukaa. Mutta sitä odotellessa, ikävä toisen syliin on hirvittävä! Antaisin mitä vain toisesta joka sopisi mulle. Ja silti odotan yhä vain... Ristiriitaista.
Se riski että joudun olemaan koko elämäni yksin on mielestäni tämän arvoista. Siis että tapaan naisen kuka odottaa minua ja ketä olen odottanut. Sellainen rakkaus ei voi edes kohdata kuin niitä ketkä siihen uskovat. Voisinhan valita sen helponkin tien. Tien ilman yksinäisyyttä ja ikävää. Olla helppo ja elää kevytmielisessä suhteessa. Mutta en kuitenkaan. Nytkin yritin kuvitella itseni tapailemassa kokeilumielessä jotakin naista, niin tuli vain tyhjäolo. En vain pystyisi semmoseen. Paras vaan on minun odottaa ja etsiä rohkeutta ja viisautta, niin ehkä löydän vaimoseni.
Riippuu mitä pitää puhtaana rakkautena?