Aikuistuvat lapseni pitävät minua surkimuksena vaikka olen tehnyt kaikkeni heidän eteensä ja ennenkaikkea rakastanut heitä juuri sellaisina kuin he ovat.
He onnistuivat syntymään siihen ajanjaksoon jolloin heidän adhd:nsa oli pinnalla ja siihen suhtauduttiin vakavasti. He saivat kaiken avun. Ja täytyy sanoa, että heillä menee nyt hyvin. Siis verrattuna itseeni.
Olen tunnistanut samat ongelmat itselläni kuin lapsillani, mutta yhä edelleen jopa lapseni pitävät minua pelkästään tyhmänä säätäjänä.
Tämän ikäisenä on tosi vaikeaa löytää työtä.
Syyllistän itseäni siitä koko ajan.
Jos olisin saanut edes vähän samantyyppistä apua kuin lapseni, niin tilanteeni olisi luultavasti huomattavasti parempi.
Nyt lähinnä juon kaljaa rauhoittaakseni hermojani.
Eikä minusta ole enää yhtään mihinkään.
He onnistuivat syntymään siihen ajanjaksoon jolloin heidän adhd:nsa oli pinnalla ja siihen suhtauduttiin vakavasti. He saivat kaiken avun. Ja täytyy sanoa, että heillä menee nyt hyvin. Siis verrattuna itseeni.
Olen tunnistanut samat ongelmat itselläni kuin lapsillani, mutta yhä edelleen jopa lapseni pitävät minua pelkästään tyhmänä säätäjänä.
Tämän ikäisenä on tosi vaikeaa löytää työtä.
Syyllistän itseäni siitä koko ajan.
Jos olisin saanut edes vähän samantyyppistä apua kuin lapseni, niin tilanteeni olisi luultavasti huomattavasti parempi.
Nyt lähinnä juon kaljaa rauhoittaakseni hermojani.
Eikä minusta ole enää yhtään mihinkään.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.