""Ketjussa käsitellään kotitöiden hinnoittelua tai ainakin arvostusta.
Meillä oli muutaman usean kuukauden jakso jolta ajalta vaimoni työpanos olisi jotenkin ollut hinnoiteltavissa.
Kun pakoputkeani lyhennettiin 30cm niin kotiuduttuani 9:n vrk:n jälkeen kutsuimme kotihoitsun suorittamaan avannepussin pohjan kunnostuksen joka oli tehtävä muutaman kerran viikossa.
Tuli 2 tippaiitaa. "Hui! Oot sie tehny? En oo. En oo miekää". Eivät tulleet kahta metriä lähemmäksi. Vaimoni oli saanut ohjeet avannehoitsulta ja alkoi opettelemaan puuhaa. Rutinoitui nopeasti ja hyvänä puolena oli se, ettei vaihtoa ja kunnostusta tarvinnut tilata vaan se tehtiin tarvittaessa, Muutaman kerran viikossa 3kk:n ajan.
Tämä olisi ollut hinnoiteltavissa mutta vaimoni ei esittänyt laskua.
Avanteen sulkemisen jälkeen alkoi roiskukausi. Matot seinustoille ja lattioille sanomalehtiä. Muutaman viikon ajan oli ylimääräistä siivoilua joka hissukseen väheni. En osaa arvata paljonko joku ulkopuolinen siivooja olisi laskuttanut tuon sortin työstä.
Kun tilanne vakiintui parissa kuukaudessa ja olin jo täysin omatoiminen niin vaimoni kysyi uskallanko lähteä tavanomaiselle joulumarkkinamatkallemme Saksaan. Silloin oli Berliini vuorossa.
En ollut siinä kunnossa mutta sanoin, että jos se hänen vakiokaverinsa voi lähteä niin menkää hiivatissa. Niin menivät. Kolkkohan se viikko oli mutta ei ollut mitään hankaluutta.
Joten, vaikka tiettyjen jaksojen töille olisi löytynyt hinnoitteluoerusteet niin vaimoni oli niin suuripiirteinen, ettei esittänyt laskua. Ehkä arveli oman korttinsa riittäväksi kompensatioksi.
Ps. Olemme eläneet toisenkin suuntaisia aikoja. Vuoden päivät oli tilanne sellainen, että matkoillamme kuljetin mukana omatekoista uretaanikoteloa jossa olivat vaimoni kylmäsäilytystä vaatineet sytostaatti piikit. Vuoden jälkeen saimme vaihtaa kapseleihin. Pikkujuttuhan tuo oli mutta mainitsenpa kuitenkin.
Nyt taas joku, jos sattuu lukemaan, kiusaantuu kun noin hirveän intiimejä ja salattavia asioita repostellaan. yrittäkää kestää!""
Meillä oli muutaman usean kuukauden jakso jolta ajalta vaimoni työpanos olisi jotenkin ollut hinnoiteltavissa.
Kun pakoputkeani lyhennettiin 30cm niin kotiuduttuani 9:n vrk:n jälkeen kutsuimme kotihoitsun suorittamaan avannepussin pohjan kunnostuksen joka oli tehtävä muutaman kerran viikossa.
Tuli 2 tippaiitaa. "Hui! Oot sie tehny? En oo. En oo miekää". Eivät tulleet kahta metriä lähemmäksi. Vaimoni oli saanut ohjeet avannehoitsulta ja alkoi opettelemaan puuhaa. Rutinoitui nopeasti ja hyvänä puolena oli se, ettei vaihtoa ja kunnostusta tarvinnut tilata vaan se tehtiin tarvittaessa, Muutaman kerran viikossa 3kk:n ajan.
Tämä olisi ollut hinnoiteltavissa mutta vaimoni ei esittänyt laskua.
Avanteen sulkemisen jälkeen alkoi roiskukausi. Matot seinustoille ja lattioille sanomalehtiä. Muutaman viikon ajan oli ylimääräistä siivoilua joka hissukseen väheni. En osaa arvata paljonko joku ulkopuolinen siivooja olisi laskuttanut tuon sortin työstä.
Kun tilanne vakiintui parissa kuukaudessa ja olin jo täysin omatoiminen niin vaimoni kysyi uskallanko lähteä tavanomaiselle joulumarkkinamatkallemme Saksaan. Silloin oli Berliini vuorossa.
En ollut siinä kunnossa mutta sanoin, että jos se hänen vakiokaverinsa voi lähteä niin menkää hiivatissa. Niin menivät. Kolkkohan se viikko oli mutta ei ollut mitään hankaluutta.
Joten, vaikka tiettyjen jaksojen töille olisi löytynyt hinnoitteluoerusteet niin vaimoni oli niin suuripiirteinen, ettei esittänyt laskua. Ehkä arveli oman korttinsa riittäväksi kompensatioksi.
Ps. Olemme eläneet toisenkin suuntaisia aikoja. Vuoden päivät oli tilanne sellainen, että matkoillamme kuljetin mukana omatekoista uretaanikoteloa jossa olivat vaimoni kylmäsäilytystä vaatineet sytostaatti piikit. Vuoden jälkeen saimme vaihtaa kapseleihin. Pikkujuttuhan tuo oli mutta mainitsenpa kuitenkin.
Nyt taas joku, jos sattuu lukemaan, kiusaantuu kun noin hirveän intiimejä ja salattavia asioita repostellaan. yrittäkää kestää!""
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kiitos rehellisyydestäsi ja avoimmuudestasi, viestisi teki selväksi, mitä todellinen rakkaus on.
Itsekin tiedän mieheni syöpäsairauden vaiheet koettuani, ja viimein hänet syövälle menetettyäni, mitä todellinen rakkaus toista ihmistä kohtaan on.