bio vanhempien kanssa tedän pitkäaikaisessa sijoituksessa olevilla lapsilla on? Oletteko pystyneet itse tiheyteen vaikuttamaan ja millä keinoin?
Kuka osaa kertoa sen "normaalin" ja lapsen kehitykselle ja elämälle haitallisen oireilun rajan, kun itse sitä "etsii ja horjuu" rajalla paljonkin.
Kuka osaa kertoa sen "normaalin" ja lapsen kehitykselle ja elämälle haitallisen oireilun rajan, kun itse sitä "etsii ja horjuu" rajalla paljonkin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
meillä on tapaamiset noin. kolmen viikon välein kolmisen tuntia kerrallaan toisella ja toisella noin kerran puolessatoistakuussa pitkän viikonlopun merkeissä. ja hänellä tietysti sitten vielä kaikki koululomat mummollassa.
ei niihin juuri voi vaikuttaa. suku kun haluaa, niin sos.toimisto myöntää kotiloman. oli meillä sitten mitä suunnitelmia tahansa. joista lapsi sitten saa jäädä pois.
oireiluista. onko sinulla omia biolapsia? vaikka kuinka väitetään ettei lapsia saa verrata, niin sittenkin vertaamalla sijoitetun lapsen leikkiä, puheita ja arjen tekoja voit määritellä missä menee normaalin raja. jokaisella saa toki olla omia reagointitapoja ja ilmaisukeinoja, mutta kyllä esimerkiksi vaatteiden leikkaamiset, auton ikkunoiden kivittämiset, tavaroiden kätkemiset ja ulosteilla leikkiminen ja ulosteella seinien tuhrimen on katsottava elämää haittaavaksi oireiluksi.
normaalia on kieltojen uhmaaminen tietoisesti mm. murrosiässä , se taas on epänormaalia, ettei edes ymmärrä kieltoa tai rajoja (käsitteiden puuttuminen).
kun lapsi on meille sijoitettu, hänestä tulee mielestäni osa meidän perhettä ja silloin kaikki se mikä minusta on epänormaalia käytöstä, myös sitä on. sijaislapsi pyritään kasvattamaan meidän perheen normaaliuteen. ei enää lähtöperheen normaaliuteen.
ole noin rajuja vai ovatko ne vain toisen tyyppisiä oireilut. Enempi ahdistuneisuutta, levottomuutta itkuisuutta ja normaalien arkiasioiden suorittamisen vaikeutta.
Yöpainajaiset, pelkotilat ja taantumat ovat tyypillisiä.
Meidän biot ovat jo maailmalla ja eiväthän he koskaaan pitkän kyläreissun jälkeenkään ole näin käyttäytyneet joten en osaa yhdistää joten haparoin vain näissäkin asioissa.
kyllä meillä on toisinaan juuri kuvaillun kaltaista...
vaikeinta oireilua on sisäänpäinkääntynyt viha ja ahdistus.
lapsi on ulospäin murunen, kullannuppu, niin miellyttävä niin kiltti. pyrkii aina antamaan oikean, halutun vastauksen. ei tunnista omia tunteitaan, ei pysty kertomaan mitään itsestään vaan pakenee mykkyyteen, kun ei tiedä mitä sinä haluat vastaukseksi. ja joutuu paniikkiin kun vastaa "väärin", siis luulee sinun odottavan tiettyä vastausta (esim.vastataan: saappaat ovat kuivat vaikka todellisuudessa ovat märät. lapsi vain luulee, että niiden pitäisi olla kuyivat ja haluaa sinun olevan tyytyväinen vastaukseen, todellisuudesta viis).
itkun ja ahdistuksen syy pitäisi aina löytää. onko kyseessä koti-ikävä? huoli äidin/isän pärjäämisestä siellä kotona ilman lapsen tuomaa turvaa? vai onko taustalla vielä jotain vakavampaa: insestiä, lapseen tai toiseen vanhempaan kohdistunutta/kohdistuvaa väkivaltaa?
kyllä sinä sisimmässäsi tunnet milloin olet huolissasi! luota siihen tunteeseen. jos sinusta sinun kodissasi lapsi mielestäsi on oirehtiva niin hän myös sitä on.
Meidän mielipide tietty oli vaihtoehtoja mutta hyvin kuultiin meitä.Tapaamiset on tällähetkellä vain meillä kun lapsi reakoi niin voimakaasti yökylän jälkeen ja oli kaivannut meitä.Sossujenkin mielestä oli viisainta jäädyttää yökylät ainakin joksikin aikaa.päiväkylä reissuja on n.2vuodessa ne ovat menneet ihan hyvin.