Mihin menemme kuoleman jälkeen?

Mie kerron sitten...

Me emme mene minnekään. Menemisemme loppuu kuolemaan. Me maadumme muodosssa tai toisessa.

Tämä instrumenttimme, keho, ruumis maatuu mullaksi.
Sielu, tuo energia kipinä siinä, ei voi hävitä.

Jokainen saa uskoa mihin haluaa, jos se lohduttaa sinne "ikuisuuteen" lähdön ajatusta.

Olen käynyt kirkossa jossa on maailman paras arvaus Graalin maljaksi, ylivoimaisesti paras (Paavikiin tunnustaa)
ja kirkossa jossa on paras pala Jeesuksen ristiä

En tietenkään usko että Jeesus on edes elänyt vaan on kokoelma radikaaleja
Genesaretin järven ympärillä juosseista juutalaisista joiden keskenään ristiriitainen käytös on puristettu yhteen kundiin josta Paavali jalosti opin meidän käyttöömme

Opetus: Jeesuksen elämän - siis sen tarinan - paras oppimispaikka on Rooma
ei Israel jossa arabit ovat mellastaneet islamilla ja jossa on pakko rakentaa ja tuhota vanhoja rakenteita vauhdilla tilanpuutteen takia

Opetus 2: ei jonoja tosikovien reliikkien paikoissa. Mutta menkää vaikka Vatikaaniin niin jonoa on kilometri ja kauppamiehet myyvät vaikka paavin odotellessa sixtiiniläiskappeliakaan ei enää näe kun matkustaminen on halpaa
ja niin nopeaa, että jono Vatikaanissa vie enemmän aikaa

Täälläpäin on yleisintä polttohautaus jäljelle vain vähän tuhkaa, tietekin tuhka haudataan.

Minä uskon henki ei kuole. Kuoleman jälkeen tavallaan kotona, esiintyy eri tavoin, voi myös auttaa löytämään uuden puolison, näin kävi minulle.

Kahdeksaan vuoteen ei ole ollut mitään, ehkä saanut uuden elämän.

Erillaisia arvauksia uskomuksia sielun siirtymistä toiseen olomuotoon, siirtymistä taivaaseen, toiveissa elämistä.
Ei vain satu yhteen evoluution kanssa, ei elämä sammu se vain siirtyy jälkipolville niin kauan kun on mahdollista.

Pertikki

Vaellukselle henkien maailmaanko kuin levottomat sielut? Pelottavaa

Tietenkin paratiisiin! Itsemurhaiskun jälkeen siellä odottaa paratiisin ilot mm. 60:n mantelisilmäisen neitsyen muodossa.
Kyllä kelpaa tämän nykyisen, yli 50:n vuoden takaisen neitsyen jälkeen.

Kyllä se on niin, että kun kuolet, niin se on siinä kuten joku sanoi että lamppu sammui. Sitten et tiedä enää mitään. Et herää enää unesta. Eikä siinä auta ne neitsyetkään joita on 70 eikä 60. Eihän 60 riittäisi mihinkään.

Jos jotain tajua olisi niin tämän päivän tiede olisi sen jo pystynyt todentamaan. Harhoja, harhanäkyjä ja mielisairaita kyllä maailmassa riittää yllinkyllin muutenkin. Ei siihen enää kuolleita lisäksi tarvita, koska jos niin olisi niin voisi tulla jo ahdastakin.

I'm a robot.

Kunnioittakaamme toinen toistemme ajatuksia siitä mitä on tuonpuoleisessa.
Iloa, valoa ja toivoa kaikille ja mielenrauhaa !

Onko ihmisellä vain etuoikeus taivaaseen,
Ensin haluan todisteen onko jumala olemassa, tähän asiti se perustunut uskomiseen kun ei ole faktaa olemassa.

Joku uskoo ufoihin ja joku joulupukkiin ja iankaikkiseen elämään. Niin kauan kun mistään ei ole todisteita kannattaa olla varovainen ja elää kuin viimeistä päivää. Kukin halujensa ja taipumustensa mukaan.

Kaikille tulee selville kun on se aika.

Jospa Ruuneperi vaan pysyisit siellä kahdeksankymppisissä.

tasan 2....kaksi... vaihtoehtoa,,,mikä on valintasi ? ei voisi yksikertaisempaa olla..

Jonkun uskonnon vai oliko enkeliterapian mukaan naistenkutsuilla kerrottua: Ruumis mätänee mutta henki siirtyy seuraavaan kohteeseen niin monta kertaa, että se tulee hyväksi, sopivaksi paratiisiin kelpaavaksi. Että helvettiä ei ole olemassa, vaan se kun henki palaa takaisin elämään uudessa kohteessa, helvetti on siis rangaistus huonosta ja epäkelvosta elämästä, jonka takia henki palautetaan uuteen kehoon maanpäälle oppimaan sitä oikeata elämää. Muistaakseni vielä henki voi siirtyä joko eläimeen tai ihmiseen.
Jotenkin uskon sielunvaellukseen, koska mikään ei voi hävitä kokonaan, muuntua muuksi voi.
Ehkä on parasta että kuoleman jälkeinen elämä on mysteeri.

Mitä uskonto loppujen lopuksi on, uskomukset kuului jo kivikaudella ihmisen ajatusmaailmaan eikä se lähde pois, viisaat ja korkeasti koulututeissa ei juuri esiinny uskovaisuutta, mitä siitä voimme päätellä, mitä viisaampi sen vähemmän hömppää, jo keskenkasvuisena tajusin ettei minusta tule jumal uskovaista ja maailma on evoluuttinen, sen on tiede todistanut miten kaikki on tapahtunut.

Suomessa ei ole tämän tyylisiä tv ohjelmia siis kotimaisia, koska kansa on se mitä se on.

Näistä on kuitenkin jopa oikeus päätöksiä.

On kysymys sielusta ei maallisesta ruumiista.

Taijan mennä korsteenista ulos ihmisten ilmoille :) Ihan vittuillakseen iltapimeässsä liitelen vanhan työmaan ympäri :)

Joku viisas ylempänä kysyi miksi apinat ei muutu ihmiseksi, samalla voi kysyä onko ihminen evoluution huipentuma, evoluutiota tapahtuu jatkuvasti ihmisessäkin tosin kun ihmisiä on liikaa miten evoluutio siihen vaikuttaisi, sapiens ei paljon eroa Neandertalin ihmisestä mutta oli lajina montakertaa vanhempi mutta kehitys jäi mihin jäi.
Raamatun mukaan jumala loi kaiken yhtäaikaa.
Raamatun jumala on juutalaisten keksimä noin 3000-4000 vuotta sitten, entä jos juutalaiset eivät olisi keksineet nykyistä jumalaa olisi toisenlainen jumala, jumal käsite syntyi kun ymmärrys loppui entä kun ymmärrys tulee tarpeeksi täydelliseksi ?

Jo lapsena lauloimme kaihoten
tätä kaunismelodista laulua, vailla nimeä tai säveltäjää,...

"Missä on pilven hautausmaa,
missä on pilven hautausmaa?
Sanoppa missä
taivahan tähtönen
levätä saa!

Ihminen minne minnekkä hän,
Ihminen minne minnekkä hän.
Minnekkä myrskyt
merien aallot
viimeinkin vie? "
🌩🌩🌩🌥

Suurella osalla ihmisistä on putkinäkö, suhteessa ns. yliaistillisiin.....vähän kuten kala, joka elää vesipinnan alla eikä paljoa tiedä, eikä ole kiinnostunut veden yläpuolisesta elämästä. Mutta ehkä näkökyky syvenee joskus, jonkin myöhemmän elämän aikana, tai sitten ei.

Kol kot

Suomalaisille se on helvetti .

Syntymä on vaikeampi tänne,kuin kuolema.
Ruumis kuolee,mutta me me kaikki olemme,tiedätkö,oletko kokenut?
Meillä on monta matkaa,joillain ei yhtään. Ennen kuin sanotaa ,nyt se on ohi.
Sinun ja minun pitää kasvaa,olemme hiukan huonoja tässä.
Jotkut tietävät,jotkut ei,mutta hekin kasvavat.
On opittava elämän virta.
Jos,et ole nähnyt,kokeile. Aloita puhumalla,vaikka mielessä .
Sinä,et koskaa häviä,sinun ruumisi häviää,mutta sinä olet aina !
Kuitenkin sanon,matka on pitkä.

Elämän hengen henkistämä ja puhdistama Kristuksen eetteri- ja astraaliruumis toi idästä länteen ihmisten sydämiin alkuvoiman, joka uudistaa ne, jotka avaavat sydämensä tälle ja he syntyvät uudestaan ylhäältä hengessä eli samentunut astraaliruumis puhdistuu ja ihminen saa yhteyden henki- itseen. Eetterivirta kulkee läpi ihmisen sydämen virraten sitten käpylisäkkeeseen säteillen sieltä aivoihin henkistä eetterivaloa. Tämä on mikrokosminen Graal. Kun tämä kultainen valo yhdistyi Kristuksen eetterivoimaan, se havaittiin selvänäköisesti kullan hohtona. Keskiaikaisten taiteilijoiden maalauksissa se esiintyi sädekehänä, josta tuli pyhyyden symboli. Sädekehä oli viimeinen muistikuva Graalin vaikutuksesta ja haihtui vähitellen 1200-luvun jälkeen. Paavali sanoi: “En minä, vaan Kristus minussa”. Ihminen oli muuttunut Graalin maljaksi Kristukselle.

Kol kot

kuolemaa ei ole
ruumis kuolee
sielu ei ikinä

aion nukkua piiiiitkän unen kun kuolen,
kuoleman jälkeen minut työnnetään krematorioon,
olisko se se tulinen pätsi josta raamattukin puhuu,

en haluu syntyä uudeleen,
oooon niin väsyny maailman pahuuteen epävarmuuksineen,
maanpäällinen elämä on ihmiselle helvetti josta raamattu puhuu,
taivas on aivan jossain muualla,

olen eläny hyvän elämän, mitä ny joskus kompastunu, mutta jumala on nostanu aina ylös,
kiltti olen ollu,
ainaki teeskennelly kilttiä,
koska
ajatus-maailmaa ei kukaan ihminen voi koskaan kahlita,
siellä velloo kaikki tunteet laidasta laitaan hyvyys ja pahuus,
siellä asuu kaikissa ihmisissä myös piru,
vaikka sen pirun kyllä voi hallita fyysisesti
sen pystyy järkeilemällä pitämään hallinassa,
siis tervellä järjellä voi hallita kaikki tunteet,
vaikka ne olis minkälaiset,
sen jumala tietääki,
ihminen on vain ihminen,
olen vain ihminen kaikkine hyvine ja huonoine puolineen

tunnen itseni niin huonoksi että aina epäilen
jumala ei varmaankaan mua huoli,
vaikka ikäni olen uskonu jumalaan ja sen suojeluun,
on se suojellukki monelta todella vaarallisista tilanteista,

siitä huolimatta kyselen
huoliikohan se mua kun korona tappaa minut, kai se huolii, ainaki menen portille kurkkimaan, jos se huomaisi minutki, vaikka varmaan siellä on miljaardeja ihmisiä laumoissa pyrkimässä taivaaseen,
joskus mietin kuinka se voi minut huomata niin valatavan ihmismeren seasta, siksi epäilenki ettei varmaankaa mua huomaa,
korona tympii,

Mihin menemme kuoleman jälkeen? , kysytään aloituksessa.
En tiedä. Sen näkee sitten..))

Kuolema on ollut kiinnostukseni kohteena siitä alkaen kun äitini kuoli, vuosikymmeniä sitten. Sattumalta samoihin aikohin alkoi ilmestyä näitä kirjoja kliinisesti kuolleiden ja sen jälkeen tajuihinsa tulleiden henkilöiden kokemuksista. Niitä on jo iso joukko, klassikko taitaa olla Tohtori Raymond Moodyn teos "Kokemuksia kuolemasta".
Pikainen silmäys kirjahyllyyni kertoo, että kiinnostusta on senkin jälkeen ollut..))
En nyt lähde luettelemaan kaikkia teoksia, jotka ovat matkan varrella kasvattaneet epävarmuuttani (!) mutta joista yhtäkään en vähättele, enkä pidä "satuna" tai "huuhana".
Tieteellistä lähestymistapaa edustaa minulle psykoanalyytikko Tornbjörn Hägglundin kirja "Tuonelan eteisessä" . Se kertoo hänen työstään syöpäsaireiden, kuolevien lasten parissa, kuuluisalla "Osasto kympillä". Sen kirjan ja Hägglundin muun kirjallisen tuotannon jälkeen ajattelen, että tietellinen lähestymistapa kuolemaan on yksiulotteinen, kylmä ja armoton. Tuon kirjan lukemisesta on tietysti aikaa, eikä se välttämättä edes ole malliesimerkki tieteellisestä lähestymistavasta, mutta silti minulle riitti...
Myös kokemukset läheisten lähdöstä ja vierellä olemisesta ovat vakuuttaneet minut siitä, että kaikki ei ole tässä. Mutta jos on, niin kyllä se ikiunikin kelpaa, kunhan ei painajaisia olisi tarjolla..))

Kuolemasta voisi tietysti puhua/kirjoittaa miten pitkään tahansa. Se ei minusta ole mitenkään kammottava, vaan kiehtova aihe. Ehkä se on kuitenkin parempi tehdä muualla, ettei kenenkään mieltä pahoiteta tai angstia lisätä.

Kot kotin kommentit sisältävät paljon sellaista, mitä aikanani itsekin pidin, siis lukemani perusteella mahdollisena, mutta kuten sanottu, varma en ole mistään ja olen odottavalla kannalla..)) Ainakin tällä hetkellä...

Eikö nämä "ruuneperien" vanhojen aloitusten nostot ikinä lopu :(

Hautaan ainakin, muusta ei ole tietoa..
Pirre

Menen enkä meinaa ! https://youtu.be/spk_YLX0Gwc

arkkuun,,,

Vuosia sitten oli kokemuksia asiasta ja monta kertaa monen todistajan ollessa samalla hetkellä. Johtui vaimoni kuolemasta ja tästä 100% varma. Hänen kuoleman jälkeen kaksi vuotta oli muutamia alussa melko raskaita silloin ristin käteni ja sanoin mene rakas isäsi luokse hän odottaa sinua ja lähes samalla hetkellä tusin sana meni perille.


Vuosia jälkeen vaimoni valitsi minulle sopivan naisen. Olen kirjoittanut aikaisemmin siis saa olla,

Kivikauden ihmiselle kuolema oli outo ja pelottava asia. koska biologia tuntemus oli nollassa,Kuollut ei äännellyt, kangistui, kylmeni, mutta ennen kaikkea se oli vaaraksi muille, koska se houkutteli pedot paikalle.
Mutta kaikkein oleellisin asia oli se, että kuollut ei hengittänyt, siitä oli poistunut jotain näkymätöntä kun taas vastasyntyneeseen näytti tulleen tuota näkymätöntä ihmeainetta. Tästä ei ole pitkälti ajatukseen, tuo aine elää ikuisesti. Vuosisatojen tai tuhansien aikana tuo aine kiteytyi sanaksi sielu. samassa tahdissa muodostui käsitteet hyvien ja pahojen jumalien maailmasta.
Olen kerran katsellut itseäni makaamassa ehkä leikkaussalissa itse kehostani irronneena tuon pöydän yläpuolella . Pöydän ympärillä pitkäkaapuisia olentoja, mahdoton sanoa naisia vai miehiä. Seinustalla tietokoneiden rivistö edestakaisin pyörivine keloieen. Nousin ja lähdin kulkemaan kohti jonkinlaisen tunnelin päässä häämöttavää valoa eli tajuntani oli palaamassa.
Koska tuon kokemukseni aikana en nähnyt sen paremmin taivasta kuin helvettiäkkään, pidän tuon tietokone-episodia vain noin kaksi vuosituhatta jatku-neen kirkollisen opetuksen tuloksena alitajunnan esiin nostamana perimätietona. Jos olisin hindun tai jonkin muun kuin luterilaisen vaikutuksen alainen, tuo kokemukseni olisi ollut varmasti erilainen.