"THL on useissa korkeatasoisissa hankkeissa tutkinut mikrobitoksiinien roolia kosteusvaurioituneissa rakennuksissa. Tutkimuksissa on havaittu, että sisäilman mikrobitoksiineilla on yleensä heikko yhteys kosteusvaurioihin. Altistuminen mikrobitoksiineille ei ole selittänyt uuden astman lisääntynyttä riskiä kosteusvaurioituneissa rakennuksissa. "
Meillä on tuossa kotona lapsi ollut kotiopetuksessa viimeiset kolme vuotta. Hän sairastui vajaat 10 vuotta sitten päiväkodissa ja ala-asteella muhineista kosteusvaurio homemikrobeista pysyvästi krooniseen hengitystiesairauteen (astma) ja reaktiiviseen allergiaan ja kemikaaliyliherkkyyteen. Kiinteistössä oli 800 kertaisesti ylitetty turvalliselle sisäilmalle määritetyt suositusarvot. Esikoulu piti lopettaa kesken lapsen hyvinvoinnin parantamiseksi. Muutama kuukausi tuosta, lapsi aloitti ala-asteen jonka piti olla kunnossa. Hänen oireilut alkoivat pikkuhiljaa palata ja oireilu paheni anafylaktisiksi oireiksi ja koulua piti vaihtaa jotta ala-aste saatiin suoritettua. Myös hänen luokkatovereitaan sai allergia ja astmadiagnoosit. Ylä-aste on kokonaisuudessaan suoritettu kohta kotiopetuksessa, koska ylä-aste on rakenteellisissa tarkastuksissa todettu vaurioituneeksi ja sitä on jouduttu korjailemaan koko ajan uutta koulua odotettaessa.
Me veimme perusterveen lapsen esikouluun ja hänestä tuli kroonisesti sairas ja tulevaisuuden työrajoitteinen. Hänellä on pysyvä haitta. Kukaan ei ole koskaan tukenut perhettämme asiassa. Mitään korvauksia ei ole koskaan kukaan edes esittänyt. Pidän kyllä tuota THL:n lausuntoa erittäin vakavana ja helposti asioita tuo käännetään siten, että sisäilmasta ei voisi sairastua. Se on siis täyttä soopaa.
Emme pidä THL:ää enään luotettavana tuon lausunnon jälkeen. Tuolla lausunnolla kunnat voivat välttyä maksamasta tulevaisuudessa korvauksia pysyvän haitan tuottamuksesta huonon kiinteistöjen hoidon seurauksena.
Suurin osa Suomessa sisäilmasta sairastuneista on jäänyt väliinputoajiksi, eikä heille löydy oikeanlaista apua ja tukea, koska sisäilma ja homeasiat ovat edelleen tabu . Todella ikävää todeta tämä, mutta käytäntö on tämän osoittanut.
Meillä on tuossa kotona lapsi ollut kotiopetuksessa viimeiset kolme vuotta. Hän sairastui vajaat 10 vuotta sitten päiväkodissa ja ala-asteella muhineista kosteusvaurio homemikrobeista pysyvästi krooniseen hengitystiesairauteen (astma) ja reaktiiviseen allergiaan ja kemikaaliyliherkkyyteen. Kiinteistössä oli 800 kertaisesti ylitetty turvalliselle sisäilmalle määritetyt suositusarvot. Esikoulu piti lopettaa kesken lapsen hyvinvoinnin parantamiseksi. Muutama kuukausi tuosta, lapsi aloitti ala-asteen jonka piti olla kunnossa. Hänen oireilut alkoivat pikkuhiljaa palata ja oireilu paheni anafylaktisiksi oireiksi ja koulua piti vaihtaa jotta ala-aste saatiin suoritettua. Myös hänen luokkatovereitaan sai allergia ja astmadiagnoosit. Ylä-aste on kokonaisuudessaan suoritettu kohta kotiopetuksessa, koska ylä-aste on rakenteellisissa tarkastuksissa todettu vaurioituneeksi ja sitä on jouduttu korjailemaan koko ajan uutta koulua odotettaessa.
Me veimme perusterveen lapsen esikouluun ja hänestä tuli kroonisesti sairas ja tulevaisuuden työrajoitteinen. Hänellä on pysyvä haitta. Kukaan ei ole koskaan tukenut perhettämme asiassa. Mitään korvauksia ei ole koskaan kukaan edes esittänyt. Pidän kyllä tuota THL:n lausuntoa erittäin vakavana ja helposti asioita tuo käännetään siten, että sisäilmasta ei voisi sairastua. Se on siis täyttä soopaa.
Emme pidä THL:ää enään luotettavana tuon lausunnon jälkeen. Tuolla lausunnolla kunnat voivat välttyä maksamasta tulevaisuudessa korvauksia pysyvän haitan tuottamuksesta huonon kiinteistöjen hoidon seurauksena.
Suurin osa Suomessa sisäilmasta sairastuneista on jäänyt väliinputoajiksi, eikä heille löydy oikeanlaista apua ja tukea, koska sisäilma ja homeasiat ovat edelleen tabu . Todella ikävää todeta tämä, mutta käytäntö on tämän osoittanut.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mainittakoon vielä, että kuntamme koulujen korjausvelka on 90 miljoonaa euroa. Rakenteelliset kuntoaportit olivat todella karua luettavaa, kaikkien niiden vuosien jälkeen, jota saimme vierestä lapsemme sairautta ja sen kulkua seurata 24/7 ja seuraamme edelleen.
Yksi asia kuitenkin on varmaa. Lapsemme ei ole yksin. Sairastuneita tulee lisää niin kauan, kun laitoksissa opiskellaan. Sisäilmassa, joka THL:n mukaan ei aiheuta terveysriskiä.