”Katso, minäluon uuden taivaan ja uuden maan. Menneitä ei enää muistella, ne eivät nouse mieleen. Ei, vaan te saatte iloita ja riemuita aina ja ikuisesti siitä, mitä minä luon. Katso, ilon kaupungiksi minä luon Jerusalemin, teen riemuitsevaksi sen kansan. Ja minä riemuitsen Jerusalemista, iloitsen kansastani. Ei siellä enää kuulu itkun ääntä, ei valitusta.” (Jes. 65:17–19.)
Jumalan lapsen elämään kuuluu taivastoivo. Toivo siitä, että kerran kaikki ajan vaivat jäävät taakse, kun vajavainen ja syntinen ruumis haudataan, ja sielu pääsee iankaikkiseen iloon taivaan kotiin. Jumalan sana lupaa tällaisen osan uskovaiselle ihmiselle ajallisen elämän jälkeen. Jeesus kertoi viimeisestä tuomiosta opetuslapsilleen: ”Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: ’Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti.’” (Matt. 25:34.)
Taivaasta kerrotaan Raamatussa hyvin vähän, mutta monesta kohdasta käy kirkkaasti ilmi, että siellä on hyvä olla: ”Kuitenkin minä saan aina olla luonasi, sinä pidät kädestäni kiinni. Sinä johdatat minua tahtosi mukaan, ja viimein sinä nostat minut kunniaan. Taivaassa minulla on sinut, sinä olet ainoa turvani maan päällä. Vaikka ruumiini ja sieluni nääntyy, Jumala on kallioni, minun osani iankaikkisesti.” (Ps. 73:23–26.)
Taivaan iloa emme voi koskaan täällä maan päällä käsittää. Joskus kuitenkin tuntuu, että saa aivan kuin laidasta maistaa taivaan ihanuutta jo täällä ajassa, kun kiusattuna ja syntisenä saa uskoa kaikki armosta anteeksi. Uskovaisesta ihmisestä huokuu usein myös ulospäin ihmeellinen ilo ja rauha, joka ei jää huomaamatta.
Pyhäinpäivänä muistellaan poisnukkuneita. Monet rakkaat läheiset ovat jo päässeet perille. Veikko-enonikin, jonka maallinen matka päättyi hiljattain, saa nyt nauttia ikuista rauhaa ja lepoa. Hän on Lasaruksen tavoin turvassa Aabrahamin helmassa. ”Nälkä ei heitä enää vaivaa, ei jano, enää ei heitä polta aurinko eikä paahtava helle. Karitsa, joka on valtaistuimen edessä, kaitsee heitä ja vie heidät elämän veden lähteille, ja Jumala pyyhkii heidän silmistään kaikki kyyneleet.” (Ilm. 7:16–17.)
Jumala loiihmisen taivasta varten. Syntiinlankeemus aiheutti kuitenkin sen, että ihmisen osaksi tuli taistelu kolmiliittoista vihollista – omaa lihaa, maailmaa ja sielunvihollista – vastaan. Olemme heikkoja ja syntiin taipuvaisia, mutta saamme uskolla omistaa anteeksiantamuksen ilosanoman, yksin armosta, ilman omia ansioita. Sen voimalla jaksamme katsoa rohkeasti ja luottavasti eteenpäin, määränpäätä kohti. ”Me tiedämme, että vaikka tämä meidän maallinen telttamajamme puretaankin, Jumalalla on taivaassa meitä varten ikuinen asunto, joka ei ole ihmiskätten työtä” (2. Kor. 5:1). Sinne pääsevät kaikki, joiden nimi on kirjoitettu elämän kirjaan taivaassa. Sinne minäkin haluan kerran päästä.
Jumalan valtakunnasta kuulutetaan kutsua taivastielle vielä tänäkin päivänä. Anteeksiantamuksen evankeliumia tarjotaan jokaiselle, joka haluaa sen uskolla vastaan ottaa. ”Taivaan iloa, taivaan riemua ei voida kuvailla. Kaikki sanat ovat köyhät kertomaan taivaasta, sen juhlariemusta, oi Herra Sebaot!” (VK 618:4)
Osmo Heikkala
Jumalan lapsen elämään kuuluu taivastoivo. Toivo siitä, että kerran kaikki ajan vaivat jäävät taakse, kun vajavainen ja syntinen ruumis haudataan, ja sielu pääsee iankaikkiseen iloon taivaan kotiin. Jumalan sana lupaa tällaisen osan uskovaiselle ihmiselle ajallisen elämän jälkeen. Jeesus kertoi viimeisestä tuomiosta opetuslapsilleen: ”Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: ’Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti.’” (Matt. 25:34.)
Taivaasta kerrotaan Raamatussa hyvin vähän, mutta monesta kohdasta käy kirkkaasti ilmi, että siellä on hyvä olla: ”Kuitenkin minä saan aina olla luonasi, sinä pidät kädestäni kiinni. Sinä johdatat minua tahtosi mukaan, ja viimein sinä nostat minut kunniaan. Taivaassa minulla on sinut, sinä olet ainoa turvani maan päällä. Vaikka ruumiini ja sieluni nääntyy, Jumala on kallioni, minun osani iankaikkisesti.” (Ps. 73:23–26.)
Taivaan iloa emme voi koskaan täällä maan päällä käsittää. Joskus kuitenkin tuntuu, että saa aivan kuin laidasta maistaa taivaan ihanuutta jo täällä ajassa, kun kiusattuna ja syntisenä saa uskoa kaikki armosta anteeksi. Uskovaisesta ihmisestä huokuu usein myös ulospäin ihmeellinen ilo ja rauha, joka ei jää huomaamatta.
Pyhäinpäivänä muistellaan poisnukkuneita. Monet rakkaat läheiset ovat jo päässeet perille. Veikko-enonikin, jonka maallinen matka päättyi hiljattain, saa nyt nauttia ikuista rauhaa ja lepoa. Hän on Lasaruksen tavoin turvassa Aabrahamin helmassa. ”Nälkä ei heitä enää vaivaa, ei jano, enää ei heitä polta aurinko eikä paahtava helle. Karitsa, joka on valtaistuimen edessä, kaitsee heitä ja vie heidät elämän veden lähteille, ja Jumala pyyhkii heidän silmistään kaikki kyyneleet.” (Ilm. 7:16–17.)
Jumala loiihmisen taivasta varten. Syntiinlankeemus aiheutti kuitenkin sen, että ihmisen osaksi tuli taistelu kolmiliittoista vihollista – omaa lihaa, maailmaa ja sielunvihollista – vastaan. Olemme heikkoja ja syntiin taipuvaisia, mutta saamme uskolla omistaa anteeksiantamuksen ilosanoman, yksin armosta, ilman omia ansioita. Sen voimalla jaksamme katsoa rohkeasti ja luottavasti eteenpäin, määränpäätä kohti. ”Me tiedämme, että vaikka tämä meidän maallinen telttamajamme puretaankin, Jumalalla on taivaassa meitä varten ikuinen asunto, joka ei ole ihmiskätten työtä” (2. Kor. 5:1). Sinne pääsevät kaikki, joiden nimi on kirjoitettu elämän kirjaan taivaassa. Sinne minäkin haluan kerran päästä.
Jumalan valtakunnasta kuulutetaan kutsua taivastielle vielä tänäkin päivänä. Anteeksiantamuksen evankeliumia tarjotaan jokaiselle, joka haluaa sen uskolla vastaan ottaa. ”Taivaan iloa, taivaan riemua ei voida kuvailla. Kaikki sanat ovat köyhät kertomaan taivaasta, sen juhlariemusta, oi Herra Sebaot!” (VK 618:4)
Osmo Heikkala
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kirjoittaja ei ole mikään Raamatun tuntia.
Iankaikkisuus on Jerusalmissa, jossa jo Jesajan maininta, mutta UT; kertomus on vahvistus;
Ilm 21;1 Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole.
2 Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu.
3 Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: "Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa;
4 ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt."
5 Ja valtaistuimella istuva sanoi: "Katso, uudeksi minä teen kaikki". Ja hän sanoi: "Kirjoita, sillä nämä sanat ovat vakaat ja todet".
6 Ja hän sanoi minulle: "Se on tapahtunut. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi.
Se ei ole Taivaassa, vaan Israelissa, ja siellä on Jumalan Valtakunta ja sitä johtaa Jumala.
Tutkikaa Raamattua.
Tauno
""""Jumala loiihmisen taivasta varten. """""
Jos noin on, niin miksi Jumala ei tempaise lasta taivaaseen heti syntymän jälkeen? Miksi ihmeessä ihminen tallustaa 75-80 vuotta täällä maan päällä ennenkuin kuolo korjaa? Aika erikoista tämä ns. välivaihe syntymän ja taivaan välillä.
Jumalaa ei ole yksikään elollinen olento nähnyt.
Uskon mielummin Joulupukkiin. Sen sentäs näkee ainakin kerran vuodessa, joskus useammankin kerran.
Mites nämä;
1. Moos. 32:30
Ja Jaakob antoi sille paikalle nimen Penuel, "sillä", sanoi hän, "minä olen nähnyt Jumalan kasvoista kasvoihin, ja kuitenkin on minun henkeni pelastunut".
2. Moos. 33:11
Ja Herra puhutteli Moosesta kasvoista kasvoihin, niinkuin mies puhuttelee toista. Sitten Mooses palasi takaisin leiriin; mutta Joosua, Nuunin poika, hänen apumiehensä ja palvelijansa, ei poistunut majasta.
5. Moos. 5:4
Kasvoista kasvoihin Herra puhui teidän kanssanne vuorelta, tulen keskeltä.
5. Moos. 34:10
Mutta Israelissa ei enää noussut yhtäkään sellaista profeettaa kuin Mooses, jonka kanssa Herra seurusteli kasvoista kasvoihin;
Missä se ilmenee Raamatussa?
Jumalahan oli maassa, luodessaan ihmisen.
Raamatun hiekkaheimo silloisella maailmankuvalla ja ilman korkeampaa johdatusta kuvitteli taivaan jotenkin hienoksi paikaksi.
Todellisuudessa siellä on kylmää, pimeää ja täynnä tappavaa säteilyä. Eli ihan sopivan kurja jatkumo uskovaisen elämälle. Tervemenoa.
Mutta kerroppas sinä joka puhut hiekkaheimosta, niin mitenkä tämä hiekkaheimo sai pyramidit rakennettua, kun ei tänäkään päivänä tiedejumala ole siitä päässyt selville.
Pyramidien rakennustapa on selvitettynä aika hyvin ja siitä on dokumentteja näytetty telkkarissakin.
Tulee ottaa huomioon se, ettivät nykyiset "egytiläiset" ole niitä, jotka Pyrämidejä rakenisvat, vaan He ovat aavikon beduiineja, tyystin eri heimoa, ajatusmaailmaltaan hieman epävakaita, joiden pään on lisäksi sekoittanut Islam.
He jotka Egytin kultturin ja rakennusteollisuuden loivat, kuolevat exoduksen alkaessa, silloin kun Israel lähti Egytistä, ja Jumala antoi heille viimeisen vitsauksen; -
2. Moos. 7:19
Ja Herra sanoi Moosekselle: "Sano Aaronille: 'Ota sauvasi ja ojenna kätesi Egyptin vetten yli, sen jokien, kanavien ja lammikkojen yli ja kaikkien niiden paikkojen yli, joihin on vettä kokoontunut, niin ne muuttuvat vereksi. Ja verta on oleva Egyptin maassa kaikkialla, sekä puuastioissa että kiviastioissa.'"
Pitemmän päälle se ei enään maistu, ja voimat heikkenee ja kuolo tulee.
Jumalan nimiä
Herra kansojen YLINRUHTINAS
HERRA ISRAELIN JUMALA
JUMALAN KUNNIA YHDESSÄ OMAN POIKANSA KANSSA PYHÄN HENGEN
KUULE ISRAEL JUMALA ON YKSI
Herra Vanhurskauden Kantaja
Isä joka synnytti oman Poikansa ja Pyhän Henkensä olomuodot