Olen minä realisti vaikka enimmäkseen rakentelen ja asustelen romantiikan pilvilinnoissa. Mutta tosiasiassa, jos meillä alkaisi suhde, niin olisi perheriitaa silloin tällöin, jukuripäitä kun olemme molemmat. Niin se meidänkin kesken välillä olisi. Vastapainoksi on sitten hempeitä hetkiä, ja sun kohdalla on se vain niin, että silti sinua rakastan vaikka oletkin välillä miten olet. Ei sinua voi olla rakastamatta.
Arkielämä meillä nainen
Anonyymi
11<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Eikös tuo ole ihan normaalia parisuhdetta?
Minulla on myös huonot puolet. Olen boheemi, yliherkkä, laiskakin. Tulen vähän huonosti ihmisten kanssa toimeen. Minulla on pelkotiloja. Olen myös ahne, kateellinen, kyyninen ja katkera.
Millaisia pelkotiloja?
Miksi noin kielteisiä puolia esität, kuka tuollaista haluaa? Nainen sivusta
Eipä tainnut sinustakaan yhtään sen parempi kuva tulla, ainakaan tämän kommentin perusteella.
Mietin vaan kun en tunne ahneita, laiskoja,kateellisia enkä sellaisia jotka eivät tule muiden kanssa toimeen?
Pelkään monia asioita. Esimerkiksi en ole ajanut autoa, vaikka minulla on kortti. Otin ylimääräisiä tuntejakin mutta kuitenkaan en uskalla. Pelkään myös, että nämä pelot ovat tarttuneet lapsiini.
No tuskin kukaan sitä lähtee mainostamaan, paitsi näköjään jotkut 🙄 Mutta on varmasti yleisinhimillisiä piirteitä kuitenkin aina jossain määrin.
Kenelle? Kertoisitko vaikka hänen nimensä alkukirjaimen?
No sepä mukavaa luettavaa, että et voi olla rakastamatta minun kaltaistani naista.
se tässä on vain ongelma, kun et silti tunne minua. Miten saattaisit tuntea, kun ei olla koskaan tavattu ja en tiedä kuka olet edes. Mutta en mä ole riidanhaluinen oikeastaan en suutu helposti oikein mistään. Saatan toki loukkaantua, jos toinen on ilkeä tai jotenkin käyttäytyy huonosti, eikä edes yritä parantaa käytöstään.
Olen sitä mieltä, että puhumalla asiat ratkeaa ja oikenee toivottuun suuntaan.
Olen myös sitä mieltä, että tunteet täytyy näyttää ja pyrkiä olemaan siinä arjessa oma itsensä eikä esittää ketään muuta kuin on. Anteeksi pyytäminen toiselta tarvittaessa ja omien virheiden tunnustaminen on suhteessa ehdoton asia.
Jos toista ihmistä rakastaa oikeasti ja välittää tästä toisesta ihmisestä enemmän kuin vain ystävänä. Niin tällöin on helpompi elää sovussa siinä arjessa, niinäkin päivinä, jolloin tuolla lähellä olevalla ihmisellä on vähän vaikeampaa.
Joskus ajattelen vieläkin, että kunpa vielä kohtaisin jonkun mukavan hyväkäytöksisen aikuisen ja vastuullisesti ajattelevan miehen. Hänet joka olisi vapaa mies tutustumaan ja rauhallisesti tahtoisi katsoa ja edetä.
Hänet jolla ei olisi vain hetken huvitus mielessä hänet joka olisi jo elämää nähnyt ja kokenut ja tämän elämän nurjan puolen kokenut, mutta siitä selvinnyt takaisin.
Lapset olen jo aikuisiksi saanut, yhdestä heistä vielä enemmän huolta.
Vaikka näin silti hän asuu muualla ei luonani eikä luokseni ole muuttamassa.
Toisinaan matkustelen muutaman päivän reissuja kotimaassa, muuten olen enimmäkseen kotona jossa viihdyn koska olen sellainen.
Pidän koirista ja sellaisen omistan.
En mä usko, että kukaan suhteessa ollut kuvittelis minkään suhteen olevan täysin riidaton ja ongelmaton. Pikkasen pännii, kun eronneitakin jotkut vaan arvostelee niin herkkähipiäisiksi ja vaativiksi, vaikka oikeesti heissä saattaa olla niitä jotka vuosikausia on yrittäneet sopeutua liittoonsa. Mutta joo, tunteet on kans tärkeet ja sit voidaan alkuunsa käydä aivojen kuvauksissa kattomassa, josko suhde vois olla toimiva.