Kovasti masentaa, viime aikoina vain riidelty mieheni kanssa. syy on YLLÄTYS YLLÄTYS viinan juonnissa...
Joka viikonloppu pitäisi päästä juopottelmaan kavereiden kanssa tai ainakin täytyy kotona ottaa...
Meillä on kolmen kuukauden ikäinen vauva ja mies on ollut raskauden ja vauvan syntymän jälkeen täysin selvinpäin varmaan viisi viikonloppua.. Alkaa jo todella masentaa, kun aina saa samasta asiasta riidellä. Jos kiellän juomasta, niin sitten mökötetään ja loppujen lopuksi annan aina periksi, en oikein osaa vaatia kunnolla, olen kai liian kiltti tms.. Ja mies aina hokee, että liioittelen asiaa jne..
Mutta alkaa kyllä jo tuntumaan, että eihän tallaista voi kovin monien perheiden arkielämä olla, joka viikonloppuista juopottelua!
Mitenhän saisin mieheni tajuamaan todella tilanteen vakavuuden, että asia minua masentaa ja vaivaa tosi paljon! Ja toivoisin, että mieheni itsekin ymmärtäisi lopettaa, aikuistuisi jo! Humaloissaan hän ei ole mitenkään vaikea tms. mutta eihän sitä kukaan jaksa toista joka viikonloppu humalassa katsella. Kun pieni vauvakin on! Itsekin olin kyllä ennen raskautta melkoisen menevää tyyppiä, mutta tottakai olen rauhottunut, pakkohan se on. Ei sitä voi lähteä joka viikonloppu, eikä edes halua, kun vauva on...
Mitä teen? Tilanne ahdistaa ja haluisin muutosta! Oisko kellään mitään hyviä vinkkejä? Kohtalotovereita? ja miteb selvititte tilanteen? Erokin jo itsellä käynyt mielessä, mutta ei haluais ajatellakaan sellaista, kun mies muuten ihana ja jo vauvankin takia ois ihanaa kun perhe pysyisi kasassa?
Joka viikonloppu pitäisi päästä juopottelmaan kavereiden kanssa tai ainakin täytyy kotona ottaa...
Meillä on kolmen kuukauden ikäinen vauva ja mies on ollut raskauden ja vauvan syntymän jälkeen täysin selvinpäin varmaan viisi viikonloppua.. Alkaa jo todella masentaa, kun aina saa samasta asiasta riidellä. Jos kiellän juomasta, niin sitten mökötetään ja loppujen lopuksi annan aina periksi, en oikein osaa vaatia kunnolla, olen kai liian kiltti tms.. Ja mies aina hokee, että liioittelen asiaa jne..
Mutta alkaa kyllä jo tuntumaan, että eihän tallaista voi kovin monien perheiden arkielämä olla, joka viikonloppuista juopottelua!
Mitenhän saisin mieheni tajuamaan todella tilanteen vakavuuden, että asia minua masentaa ja vaivaa tosi paljon! Ja toivoisin, että mieheni itsekin ymmärtäisi lopettaa, aikuistuisi jo! Humaloissaan hän ei ole mitenkään vaikea tms. mutta eihän sitä kukaan jaksa toista joka viikonloppu humalassa katsella. Kun pieni vauvakin on! Itsekin olin kyllä ennen raskautta melkoisen menevää tyyppiä, mutta tottakai olen rauhottunut, pakkohan se on. Ei sitä voi lähteä joka viikonloppu, eikä edes halua, kun vauva on...
Mitä teen? Tilanne ahdistaa ja haluisin muutosta! Oisko kellään mitään hyviä vinkkejä? Kohtalotovereita? ja miteb selvititte tilanteen? Erokin jo itsellä käynyt mielessä, mutta ei haluais ajatellakaan sellaista, kun mies muuten ihana ja jo vauvankin takia ois ihanaa kun perhe pysyisi kasassa?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Meillä oli myös samankaltaista elämä jokinaika sitten, joten tiedän tunteesi. Minä suunnittelin myös eroa ja kerroinkin siitä puolisolle, jolloin hänen silmänsä aukeni, ei se jutustelu mennyt ihan ilman huutoa mutta puhdisti ihmeesti ilmapiiriä ja tulimpa kertoneeksi oman ja lasten näkemyksen asiaan. Toisen elämäntyyliä on vaikea mennä muuttamaan, joten olisi varmaan teilläkin paikallaan miettiä mitä niitten viikonloppujen tilalle miehellesi voisi keksiä, koska useinhan se on vaan tapa että ratalle täytyy päästä, mutta jos tulis joku yhteinen tai hänelle oma harrastus/puuhastelu viikonlopuiksi.
Minulla oli ja on joskus vielläkin vaikeutta miettiä mihin ja minkälaisiin kyläpaikkoihin/ lomapaikkoihin voi mennä ettei homma karkaa käsistä. Ja kyllä miehenikin on nykyisin tajunnut itsekkin keiden/missä se mahdollisesti riistäytyy, joten semmoiset menot ollaan karsittu minimiin, vaikka jotkut ratkaisut on ollut vaikeita ja ystäviä on menetetty, mutta valintoja on tehtävä.
Tietenkin sinunkin täytyy katsoa milloin sinun omat voimat on vähissä ja milloin se elämä ei ota onnistuakseen noin, niin mieti haluatko jatkaa sitä noin.Ja tietenkin jos teillä on joku yhteinen sukulainen/kaveri jota miehesi kuuntelee, voisiko hän jutella miehellesi?
Tsemppiä vaan sinulle ja miehellesi.AINA KANNATTAA YRITTÄÄ !
Meillä ei nyt mies mitään sikakänniä ota eikä edes joka viikonloppu.. Enemmän ottaa päähän et viikollakin täytyy juoda esim. kolme kaljaa. Itse juon harvoin, en ole koskaan kauheesti juonut. Mä olen tähän jo monen vuoden aikana tottunut ja ehkä alkanut hyväksymäänkin asian. Neuvona antaisin et nosta kissa pöydälle ei se mies "itsestään" lopeta...
Meillä lopetti itsestään. Joka viikonloppu kävi muutamalla silloin kun odotin esikoista, ja silloin kun hän oli vauva. Vaikka miehestä ei edes juurikaan huomannut että tämä oli ottanut, asia masensi ja tympäisi minua. Joskus kyllä asiasta mainitsinkin, mutta viikonloppuna hän taas ilmoitti "menevänsä vain vähäksi aikaa".
Sitten ne käynnit vain pikkuhiljaa itsekseen
harvenivat ja nykyisin hän käy ehkä joka kolmas viikonloppu, tai vielä harvemminkin, baarissa.
Silloin kun lapset olivat pieniä, lähinnä harmitti se että lasten nukahdettua minulla oli yksinäistä. Nykyisin kyllä tuntuu välillä että mies joutaisi useamminkin käydä ulkona että saisin olla rauhassa... =)
Mulla kävi edellisesä suhteesa just noin ja arvaahan sen ettei siitä mitään sitten tullu.Se,että toinen oli viihteelä (liian?) usein ja ite alko väsymään siihen vaikutti loppujen lopuksi niin.ettei mitään yhteistä enää ollu ja kiinnostus ees yrittää oli ihan loppu.
Parisen vuotta elelin sinkkuäitinä ja lapset oli säännöllisesti isällänsä hoidossa.Täytyy sanoa että tekipä hyvää kaikille!Lapsilla on nyt tosi läheinen suhe isäänsä ja onpahan isä oppinu kantaan vastuunsa lasten hoidosta ja kasvatuksesta.
Itelä on nyt uus mies ollu jo parisen vuotta ja meillä on yhteinen vauva tulosa.Olen sanonu suoraan mitä mieltä olen liiallisesta ryyppäilystä ja että en ala näistä asioista jankuttamaan.Aikusen ihmisen ihmisen perään en ala kattoon.Ja jos bileily alkaa silti meneen liiallisuuksiin niin sit voi olla että minä ja lapset keksitään jotain parempaakin tekemistä ku ootella kotona valmiin ruuan kans.Eli ei muuta ku muksut autoon ja vaikka vkonlopuks mummolaan tai jonneki eikä mitään viestiä ukolle missä on.Luulempa että suurin osa ukoista ymmärtää viestin.Tai jos ei,niin ainahan sitä voi vielä yrittää rautalangasta vääntää...
Tsemppiä ja jaksamista!Muistakaa että suhde vaatii venymistä kummaltakin osapuolelta, mut missään nimessä ei ole tarkoitus et toinen venyy loputtomiin!!