Minua on sekä oma vanhempi että puoliso lyönyt ja uhannut tappaa.
Kuka meistä viallisin/viallinen?
Anonyymi
51<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 51
Vanhimmat
Vai sillä lailla, olisko ollut syy niin "sysissä kuin sepissäkin ?
et kai perintönä sitä suosinut
vaikka oppia ikä kaikki suosittua
Vastauksesi on aika ala-arvoinen ja niin fiksu kun mielestäsi olet.
Huomannut saman, ylimielistä kuittailua häneltä enemmänkin.
Niin, otin kantaa suoraan aloittajan abstraktiin kysymykseen! Siihen kun ei muuta vastausta ole. Pyynnöstä, moitittuna otan tuskallista kantaa lapsen väkivaltaan, tappouhkauksiin ja avimiehenj ulmuutee_____________________________________________________________________________
Hirvittävän elämänkohtalon kokeneelle, sisäiselle lapselleen soisi lohtua ja turvaa,...ja unohdusta.
Varmaan turvattomuuden tunteita on jäänytkin lapsuuden, ja vielä aikuisiässä nuo karmeat kokemukset. Tuollaisia kokemuksia pystyy käsittelemään oikeastaan vain siihen kouluttautuneet, - ihmismielen tuntijat.
Omakohtaisesti muistuu vain mieleen oma karkaamiseni lapsena, jos tukkapöllyä oli tiedossa, ei minua äiti saanut kiinni,..eikö aloittajan lähistöllä ollut muita ihmisiä apuun , sukua ?
.
Kummallisena pidän, etteivät edes sisarukset puuttuneet tilanteeseen, eikö koulussa opettajatkaan tai naapurit, huomannut lyötyä ja alistettua lasta ?
Olisi mielenkiintoista tietää, ottiko ap eron väkivaltaisesta aviomiehestään, vai vapautuiko vasta kuoleman kautta nykyiseen rauhaansa ?
Kaikkea hyvää nyt jatkossa❣️
Kyllä siihen on muut osanneet ja halunneet vastata inhimillisesti myötätuntoa osoittaen. Kuka täällä on pyytänyt juuri sinun vastaustasi ? Eikö vastauksiasi saisi moittia, vaikka miten muita halveksivia olisivat ?
Sen kun moitit, jos se elämääsi helpottaa heh he!
Alkuper. vastaukseksi töräytit, että sinun mielestäsi "muita vastauksia ei ole" (kuin syyttää aloittajaa:)
"olisko ollut syy niin sysissä kuin sepissäkin"
Kun et kerran ymmärrä pelkistettyä vastausta otsikon ABSTRAKTIIN KYSYMYKSEEN ,..
niin minkäs minä kiukullesi voin 😊))
Jotta en olisi pölvästi:
sanon vain -hyvästi.
sini.s
Ilkeydellä on siis synonyymi pelkistäminen.
Sulle taitaa kaikki olla aika abstraktia...
Aloitus ei suinkaan ollut abstrakti, vaan sinä et kykene ottamaan kiinni ajatuksesta.
Kukaan muu ei ole kiukuissaan kuin ss,
Ei auta hymiösi, niele vaan omat liemesi !
Mitä ihmeen nielemistä minulla olisi ? Kaikkihan on täällä hyvin, ruokia valmistettu pyhänviettoon ja iloa on ilmassa!
Riidanhaluisiin ei tosin riitä mielenkiintoa 😁)) Hyvää pyhäinpäivää!
sini.s
Voi s.s ettäkö opettajat olisivat ottaneet kantaa no ei todellakaan ja sisaret/veljet voi missä kuplassa sinä elätkään ja että juoksit tukkapöllyä pakoon-kamalaa. aloituksessa tuskin oli kysymys tukkapöllystä ei ole abstrakti ollenkaan. Et siis tajunnut että tapahtumista voi olla aika kauan!
Juu juu
kuplassahan minä,.... kun en tuollaisesta elämänmenosta tiedä, enkä edes kaikkea kurjuutta haluakaan tietää !
Minua kun ei ole tarvinnut, eikä pystytty alistamaan, ei edes sadistinen maalaisjunnu aviomieskään! Siitä liitosta lähdin tukka hulmuten uuteen ja parempaan avioliittoon, 😊😊🤣 onnelliseen.
Mutta jos etsitään vikapää/viallista kaikesta inhimillisyydestä ymmärtämättömän,....
niin otetaan se "mörkö tänne " ihan sovussa",
lisää moitteita ehtii kyllä tulevaisuudessa ei yhden illan aikana 😋 !)))))
☕️ moi sitten, ja sielun rauhaa!
Oliko tässäkään asiassa kyse s. avioliitoista ? Mutta kun itse aina otat ne liittosi puheeksi ja vertaat muihin. Sanot ettet tiedä alistamisesta, mutta olit kuitenkin aikasi sadistisessa avioliitossa . Eikös teiniäitiydeltä ja lapsena avioitumiseltakin haluta tyttöjä säästää ?
Väkivallan uhrin elämä on raskasta. Jo se, että lapsena on ollut fyysisen tai henkisen väkivallan kohteena alistaa lasta niin, ettei uskalla ja opi pitämään puoliaan.
Sehän on hirveää, että kun lapsi olettaa saavansa turvaa ja tukea vanhemmiltaan , joutuukin heidän väkivallan kohteekseen.
Se traumatisoi lasta ja vaikeutta myöhempiä ihmissuhteita.
Olen syvästi pahoillani puolestasi ja toivon hartaasti, että olet päässyt yli noitten asioitten ja voit nyt elää kohtuullisen tasapainoista elämää.
Kaikkea hyvää sinulle, valoa ja iloa elämääsi !
Kiitos myötätunnostasi.
Minun on ollut vaikeaa osata elää turvallisessa kodissani ja nauttia tästä tilanteesta nyt, kun olen sellaisen saanut.
Kun lapsuuskotona ja sitten avioliitossa oli elänyt kodissa, jossa vallitsi pelon ilmapiiri, niin sitä alkoi pitää omana normaalina.
Uskoisin, että sisaruksillani oli erilainen kokemus lapsuuskodistamme, Heitä ei hakattu raivoissaan eikä uhattu tappaakaan. Mutta kylmää oli tunnepuolella heilläkin. Muistavat välinpitämättömyyttä vanhempien taholta.
Vitsaa olen saanut monet kerrat vanhemmiltani, mutta itse en ole sitä käyttänyt.
Miksi ihmeellä sinua hakattiin ja uhattiin tappaa, mutta ei sisaruksiasi?
Olitko vanhin? Vai nuorin? Vai jokin muu syy, isä tuli rintamalta ja oli henkisesti risainen?
Sittenkö ihan kuin 'omana normaalina' (niinkuin itse kirjoitit) menit myös naimisiin sellaisen ihmisen kanssa joka oli samanlainen kuin vanhempasi? Se on kuulemma aika tavallista.
Surullisia tarinoita on useimmilla ikäpolvemme jäsenillä takanaan. Useimmiten ne ovat jääneet kokonaan kertomatta - olisikohan kertominen edes auttanut?
Ole kuitenkin onnellinen, että elämäsi on nyt rauhaisaa. Ehkä onnellistakin?
Ja onneksi olkoon että selvisit tänne asti täysipäisenä!Toivon että pystyt jo nauttimaan nykyisestä olostasi.
Muistuu mieleen tapaus, pari kaveria asuin talon yläkerrassa ei pitkälti keskustaan 60 luvun alkupuolella olin kylässä alhaalta kuului miehen huuto tapan sinut nainen huusi heitä pois se kirves, sanoi nyt täytyy soittaa poliisi he vastasivat ei siellä mitään tapahdu. Mies oli kuuluisa mäkihyppääjä. Tämä Kouvolassa.
Joskus joku lapsista voi joutua syntipukiksi ilman omaa syytään.
Naimisinmennessä ei välttämättä tunne toista osapuolta hyvin.
Poikkeavakäytöksiset yrittävät salata epämielyttävät piirteensä siihen asti kun pappi on aamenen sanonut.
Niin moni ihmisistä hyvää uskova henkilö
on saanut kärsiä luonnehäiriöisten takia.
Luonnehäiriöiset tai muuten vaan pahantahtoiset ihmiset osaavat olla ovelia,
ne osaavat salata julmuutensa tarvittaessa ja vannoa,
että parantavat tapansa ja rukoilevat anteeksiantoa,
mutta anteeksi saatuaan jatkavat kohta taas samoja tapojaan.
Menee joskus aikaa ennenkuin uskoo, että sellainen henkilö ei paranna tapojaan,
kun esimerkiksi koko seurusteluvaiheen se henkilö on saattanut näytellä mitä ihaninta ihmistä.
Kun sitten totuuden joutuu myöntämään,
pettymys on valtava,
pettymys toiseen ihmiseen ja pettymys itseen,
kuinka saatoin olla niin hyväuskoinen.
Voi kestää ennenkuin saa kootuksi itsensä ja lähtee.
Joskus on lapsiakin, jotka määräävät ratkaisun ajankohtaa.
Pahansisuisen ihmisen kanssa kiltillä ihmisellä on vähän keinoja käytettävissä.
Voi mennä aikaa ennenkuin todellinen luonne paljastuu.
Ei sitä ennen paljasteta kuin vasta sitten kun vastapuolelle on myöhäistä.
Oikea elämäkään ei ole ongelmatonta,
Somessa uhkailut ja kielenkäyttö joka päiväistä, Päivi Nergi sanoo saaneensa lukemattomia tappouhkauksia työskentelyään maahanmuuttajien parissa, keskustalainen Kärnä sai äsken 12 tappouhkausta sanottuaan Gera Thunbergia kakaraksi.
Oikeessa elämässä osataan käyttäytyä, heti kun olet kasvoton anonyymi muuttuu tyyli.
"Oikeakaan elämä ei ole ongelmatonta".
Mistä luulet aloittajan kirjoittaneen kuin juuri siitä oikeasta elämästä ?
En ole epäilyt.
Minä pääsin helpolla koska olin ainoastaan viallinen ja myös syyllinen.
Syyllinen siinä mielessä, että kuulin useita kertoja miten minä olen syypää vanhempieni riitaisaan liittoon.
Sitä ei minulle sanottu suoraan mutta vanhempieni tappelut olivat niin äänekkäitä, etten voinut olla kuulematta.
Päästessään haavoittumisen jälkeen sotasairaalasta kykkäsi isäni minut alulle ja putkahdin maailmaan 1943 lopulla.
Olen myös viallinen koska olen hintelä hyntykkä josta ei koskaan tule työmiestä. olisi edes lukupäätä. Tuosta huolimatta minut pantiin vesimatkan taakse yksin viikoiksi pöllin kuorintaan varusteina huopa, tulitikkuja, voita lasipurkissa, teetä, näkkäriä ja hevosenlihasäilykettä koska se oli halpaa.
Olin kaikki kesälomani ja lukioajan joululomatkin palkkatyössä ja tilipussit piti antaa myrkkyä tihkuvalle äidilleni avaamatta.
Oli helppo lähteä tuosta huushollista heti vapaaehtoisen intin jälkeen.
Sen verran opin, etten ole riehunut puukko kourassa, en ole mennyt hirttämään itseäni, en ole ajanut perhettäni hankeen, enkä myöskään kesäaikaan. Enkä mitään muutakaa pirteää.
Lastemme loma-ansioista en ole vaatinut killinkiäkään.
Ps. Kun äitini teki kuolemaa niin minulle ilmoitettiin, että jos haluan vielä nähdä häntä niin tunnin verran olisi aikaa. Viimeistelyhalli oli noin 10:n minuutin matkan päässä. En mennyt koska minulla oli varmaan jotain tärkeämpää tekemistä.
Pisti silmääni kirjoituksestasi sana "lukioajan". Siihen aikaan keskikoulu ja lukio olivat maksullisia, kirjat ja lukukausimaksut. Ei joka-iikan vanhemmilla ollut varaa eikä ymmärrystäkään kouluttaa jälkikasvuaan. Olit hyvässä asemassa koulunkäynnin suhteen.
Olihan sinulla lukupäätä kun kerran lukionkin kävit ja olit etuoikeutettu päästessäsi lukioon. . Aika outoa tuo että olisit alaikäisenä joutunut yksin viikoksi vain viltti suojana ja niukasti huonoa ruokaa mukana. Kyllä silloinkin oli jo lastensuojelu. Puhutko totta ?
Ihmisillä on aivan todellisuudesta vieraantuneita käsityksiä.
Jos olikin lastensuojelu olemassa jo 50, 60-luvuilla, ei sitä arjessa näkynyt.
Ne oli kaukaisia viranomaisia. joitten kanssa yritettiin välttää tekemisissäoloa
yhtä paljon kuin poliisin kanssa.
Lapset ei varsinkaan olisi voineet ottaa yhteyttä, jos edes tiesivät lastensuojelun olemassaolosta.
Yhteydenoton jälkeen olisi hakattu tuplasti enemmän, olisi joka tapauksessa saanut tuntea nahoissaan tavalla toisella vanhemman koston.
Se olisi ollut suuri häpeä vanhemmalle/vanhemmille, eikä huonosti lasta kohteleva
vanhempi mistään ota opikseen, vaan todennäköisimmin hakkaisi lapsensa ja huutaisi että mitä PRKL:ttä
menit tekemään, minulla meni maine !
Lapsikin sen ymmärsi ja salasi kotiolonsa kaikilta.
Puhun totta eikä siinä ole kaikki. Tein pöllipinon kupeelle havumajan yöpymistä varten. Venematkaa oli souten noin 3km. jonka soutelin maanantai aamuisin ja kotiin lauantai iltapäivisin.
Lähimmillään menner oli vajaan kilometrin päässä. Kyllä silloinkin kävi mielessä, että jos rusautan kirveellä polveeni niin lähimantereelle on päästävä.
Mistään lastensuojelusta ei ollut hajuakaan ja vanhemmat olivat EHDOTTOMIA auktoriteettejä.
Sain vaaoppilaspaikat joten lukukausimaksuja ei tarvinnut maksaa.
Kirjat sai ylemmiltä luokilta käytettyinä.
Keskikouluvaiheessa valmistui uusi koulurakennus jossa oli ruokala. Pieni osa oppilaista pääsi ruokalaan mutta minun luokalleni ruoka tuli emaliämpäreissä joista annoksensa saivat ne jotka olivat maksaneet. Ei se kallista ollut mutta liikaa minun vanhemmilleni. Muutenkin sain toistuvasti kuulla miten kalliiksi tulen.
Tuon perkeleellisen ahneuden vuoksi minulta reittiin 17v ikäisenä pois ylähampaani.
Oli koko kesän vuorotyössö EG:n tiilitehtaalla latomassa polttamattomia tiiliä uunivaunuihin Ansaitsin noin 350km/kk ja ylähampaiden pienten reikien paikkaus olisi maksanut 70mk. Kävin kysymässä hampurilta.
Tietenkin tilipussini avaamattomana äitini käteen.
Yleislääkäri repi pois 5:n sarjoissa ja isäni kaverin tuttava kelloseppä teki kokotekarit. Maksoi 20mk kun teknikon tekeleet olisivat maksaneet 200mk.
Olin hoikassa kunnossa. Urakkatyö vuorossa ja liemiruualla reilu kuukausi.
En edes ajatellut tyttökaverin etsimistä ennen tekareita ja niiden klonksujen kanssakin aristelin pahemman kerran.
Voi luoja, ajattelen tekstiäsi lukiessani, mitä ihminen saakaan kestää.
Se koskettaa minua syvästi ja kuulostaa tutulta.
Ymmärrän sinua ja uskon sinua täysin.
Toinen vanhemmistani on ikänsä syyttänyt minua, kuopusta,
elämänsä pilaamisesta. Olen koko ikäni saanut häneltä vain henkistä väkivaltaa,
ja toinen vanhempani piti huolta fyysisestä väkivallasta.
Kun aloin ymmärtää asioita aloin analysoida sitä asiaa,
miksi minä olisin syyllinen kaikkeen.
Toinen vanhemmistani on niin yksinkertainen, että syyttää täysin epäonnistuneesta avioliitosta minua, jonka takia vanhempani joutuivat menemään naimisiin.
Ei ole heille tullut mieleenkään, että jos heidän on heidän mielestään pilalla,
he ovat pilanneet sen itse.
Minä en ole voinut syntymääni vaikuttaa, mutta olen syypää,
että pilasin syntymälläni kahden ihmisen elämän.
Kauhea "risti" ihmiselle olla vanhempiensa taholta vihattu koko elämänsä.
Siitä ei toivu kokonaan koskaan.
Vanhempiaan ei voi valita.
Jos sinä olet kuopus, niin tämä ei täsmää.
Kirjoitat "syyttänyt minua, kuopusta, elämänsä pilaamisesta"
"syyttää täysin epäonnistuneesta avioliitosta minua, jonka takia vanhempani joutuivat menemään naimisiin."
Pakkonaimisiin mennään normaalisti esikoisen takia. Ei kuopuksen!
Aivan oikein, kirjoitin ajatuksissani väärin. Piti tietysti olla esikoinen.
Kiitos sinulle tarkkaavaisuudesta ja korjauksesta !
Ennen olisi menty useimmiten muutenkin naimisiin, "vahinko" joudutti päätöstä.
Ennen ei ollut avoliittoja eikä sosiaaliturvaa ja avioliiton ulkopuolinen lapsi oli naisen häpeä.
Miten surullista että olet joutunut läpikäymään kaiken tuon.
Toivottavasti pahoinpitelevä miehesi on jo poissa kuvioistasi tai kyvytön enää sinua piinaamaan.
Mennyt on historiaa, sitä ei voi muuttaa . Mutta, mutta voi harjoittelemalla ja tietoisesesti olla muistelematta sitä.. vain tiputtaa tuo kivireki matkan varrelle. Lakata raahaamasta sitä enää.
Nyt on korkein aika sinun rakastaa itseäsi, nauttia jokaisesta uudesta päivästä ja tehdä siitä paras mahdollinen.
Nyt sinun ei tarvitse todistaa kellekään mitään, on aika nauttia elämän pienistä ja suurista iloista. Auringosta, sateesta, linnuista, kasveista, kauniista musiikista, taiteesta jne jne jne
iloa ja kauneutta syksyyn!
Samanlaista se meno on joka puolella.
Oi niitä onnellisia, joilla on ollut normaalit vanhemmat.
Oispa ollut edes asialliset, vaikkei lämpöä ois ollutkaan.
Henkinen väkivalta on melkein pahempaa kuin fyysinen.
Pieni ihminen ei pysty puolustautumaan mitään väkivaltaa vastaan
koska on vanhempiensa armoilla.
Hyvä yhteys vanhempiin avoin sydän heille ehkä vain isälle. Äitini kuoli paljon aikaisemmin. Saa nähdä kun heidät tapaan.
KIITOS tästä!
Mennyt on historiaa, sitä ei voi muuttaa . Mutta, mutta voi harjoittelemalla ja tietoisesesti olla muistelematta sitä.. vain tiputtaa tuo kivireki matkan varrelle. Lakata raahaamasta sitä enää.
Nyt on korkein aika sinun rakastaa itseäsi, nauttia jokaisesta uudesta päivästä ja tehdä siitä paras mahdollinen.
Nyt sinun ei tarvitse todistaa kellekään mitään, on aika nauttia elämän pienistä ja suurista iloista. Auringosta, sateesta, linnuista, kasveista, kauniista musiikista, taiteesta jne jne jne
iloa ja kauneutta syksyyn! :)
Kiitos lämpimästä kirjoituksestasi!
Sanasi "Nyt sinun ei tarvitse todistaa kellekään mitään" osuvat niin oikeaan.
Itsestäni etsin syytä pahoinkohteluuni. Että, jos olisin parempi, niin minua ei läheinen ihminen löisi eikä silmät vihaa leiskuen sanoisi tappavansa.
Väkivaltaiseen vanhempaani pidin yhteyksiä loppuun asti. Nyt ajattelen, että jotain oli hänessä rikkonaista tai luonteessa, kun omaa lastansa noin kohteli.
Minulla ei silloin lapsena ollut mitään pakotietä, Olin täysin vanhemmistani riippuvainen, varsinkin tästä väkivaltaisesta, joka huolehti minusta enemmän ja ymmärsi enemmän, vaikkakin hyvin vähän, kouluasioita. Sain minä mennä maksulliseen keskikouluun ja lukioon, koulunkäyntiin antoi väkivaltainen vanhempi rahaa mielellään, Hammaslääkäriin mua patistettiin ja rahaa hampaiden hoitoon sain, kun tämä vanhemani itse ei ollut saanut omilta vamhemmiltaan ja hänellä oli tekohampaat melko nuoresta lähtien.
Väkivaltaisen exän kanssa en ole misään tekemisissä. Hän on vanhoillisen ajatusmaailman omaava pmahyväinen suomalainen hakokränkky, Turhaa on Suomessa omahyväisesti kauhistella Lähi-Idän miesten toimia, Kyllä täällä Suomessa ihan omasta takaa löytyy samanmoisia miehiä.
Luvallista, suorastaan suositeltavaa puuhaa oli meidän 70 ikäisten lapsuudessa lasten fyysinen kurittaminen ja henkinen alistaminen,
Lasten fyysisen ja alistavan kurittamisen kieltävä laki tuli voimaan vuonna 1984
https://yle.fi/uutiset/3-7182651
Minun lapsuuskodissani toisteltiin Raamatun sanoja.
”Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan; mutta joka häntä rakastaa, se häntä ajoissa kurittaa” (Snl. 13:24)
Suomessa on Raamatun lisäksi hakkaamiseen "oikeuttavia" sanontoja:
"Joka kuritta elää, se kunniatta kuolee".
Niillä hakkaaja puhdisti omatuntonsa ja typetti syyllisyydentuntonsa.
Valmiiksi sairasmielistä ihmistä ne suorastaan yllyttivät hakkaamiseen.
Ei kuri hakkaamista tarkoita! Kuri lapsuudessa niin kotona kuin koulussa on sääntöjen noudattamista, kaikkien eduksi.
Parashan se on lapsena oppia yhteiskuntakelpoiseksi.
Kyllä se vaan monelle isälle (ja äidillekin) juuri fyysistä 'ojentamista' tarkoitti, siis suomeksi sanoen lyömistä, piiskaamista, tukistamista sun muuta. Siksipä meissä tämän ikäisissä on vieläkin henkisesti sairaita, jotka usein jatkoivat vanhemmiltaan saamiaan oppeja. Valitettavasti.
Ja jos nykynuoret ja lapset eivät kotonaan ole mokomaa kokeneet, niin netti ja televisio kyllä opettavat. Karmeaa ohjelmaa ovat täynnänsä ilman että kukaan puuttuu muuta kuin asettamalla jotain älyvapaita K12- ja vastaavia katselukieltoja. Hahhaa, kuka valvoo? Ja jos yrittääkin valvoa niin aina löytyy kiertoteitä jos ja kun väkivaltaa tulee joka tuutista, rajattomasti. Pikkulapsillakin netti taskussa - eikun sojottamassa (yleensä) vasemmassa kädessä, istui, seisoi tai käveli :(
Mrs.W
Sanot "Ei kuri hakkaamista tarkoita"
Eihän se tarkoita.
Mutta jos sana ei tehoa, niin otetaan käyttöön hakkaaminen.
Joskus sitä sanaa ei ehtinyt sanoa, kun raivostui, joten hakkaaminen tuli heti käyttöön alistamisessa.
Laillista kasvattamista se oli silloin,
Ai, että lastensuojeluviranomaisille olisi pitänyt ilmoittaa ruumiillisesta kurittamisesta 40-50-60-luvuilla, HAHHAAAAAAAA johan tuolle hevosetkin nauraa.
Kurittaminen oli perinteisesti hyväksi havaittu kasvatusmetodi siihen aikaan.
Ei siitäkään kovin kauaa ole, kun aviomiehen oli sallittua fyysisesti ja henkisesti kurittaa vaimoaan. Ihan laki sen salli.
Vaimoa kansalliseeppolsemme Kalevala neuvoo kurittamaan, jos vaimo ei tottele. Ensin pitää vaimoa opettaa suullisesti, sitten eristämällä ja kolmanneksi vitsalla. Mutta jos tämäkään tehoa, on otettava käyttöön astalo.
Pitää olla varovainen ja lyödä vain sisätiloissa, jotteivat naapurit kuule. Lyödä pitää selkään ja takapuoleen, joista lyönnin jäljet voi peittää. Kasvoihin ei kannata lyödä, koska siitä jää jälki.
Kalevala:
”Kun ei vielä siitä huoli,
ota tuostana totella,
neuvo neittä vitsasella,
koivun oksalla opasta!
Neuvo nelisnurkkaisessa,
sano sammalhuonehessa,
elä nurmella nukita,
pieksä pellon pientarella:
kuuluisi kumu kylähän,
tora toisehen talohon,
naisen itku naapurihin,
metsähän iso meteli.
Aina hauo hartioita,
pehmitä perälihoja,
elä silmiä sivele
eläkä korvia koseta:
kuppi kulmalle tulisi,
sinimarja silmän päälle.
Tuostapa kyty kysyisi,
tuosta appi arveleisi,
kylän kyntäjät näkisi,
nauraisi kyläiset naiset:
’Onko tuo soassa ollut,
talununna tappelossa,
vai onko suen repimä,
metsän karhun kaapaisema,
vai susiko sulhasena,
karhu kanssakumppalina?’”
17v ylätekareiden loppuhenkonen. Karut kokemukseni antoivat pohjan keljujakin käänteitä sietävälle ja kovettavalle elämälle.
Opin arvostamaan asioita joista jäin paitsi omassa lapsuudessani.
Sen verran on jäänyt taakkaa, että joskus vaimoni, yksi ja sama jo yli 50 vuotta, on sanonut, ettenkö voisi jo jättää taakseni tuon katkeruuden.
Harvoin se tulee mieleeni mutta ei sitä voi unohtaa. Parasta siinä on se, että olen tehnyt parhaani, ettei omille lapsilleni jäisi vastaavia rasitteita.
Ennen avioitumista seurustelimme pari vuotta. Halusin varmistua, ettei omien lasteni tarvitse varttua minun lapsuuteni kaltaisessa kodissa.
Koko lössi tulee omine penskoineen viikonlopuksi kahden viikon kuluttua. Välimatkat ovat noin 250km ja 300km.
Tuo elämänkohtalosi on tuttu, muistan sinun kertoneen tuon vuosia sitten, ja se jäi mieleeni.
Vieläkin on kiva lukea ajattelevan ihmisen kyvystä kasvaa ja iloita nykyisyydestä! Kärsimyshän kyllä jalostaakin meitä on tunnettu tosiasia, jos ei katkeroidu. Omassa sydämessä syntynyt rakkaus, ylittää yleensä koetut vääryydetkin, ainakin aikaa myöten.
Hienoa kuulla, miten olet selvinnyt rankoista lapsuuden ja nuoruuden kokemuksistasi. Olet saanut ehjän perheen ja vielä bonuksena lastenlapset. Onnea ja kaikkea hyvää koko teidän lössille eteenpäinkin !