Bussikuskin marathonpuhelu
Eräänä alkukesän iltana tuli jälleen istuttua linja-autossa matkalla Varkaudesta Jyväskylään. Kesäillan matka sujui mukavasti lueskellessa ja auton viileydestä nauttiessa. Pian kuitenkin matka sai mielenkiintoisen piirteen – ja minä blogiini taas lisää kirjoitettavaa.
Ei ole kovinkaan tavatonta, että linja-autojen kuljettajat puhuvat kännykkään ajon aikana ilman handsfree -laitetta. Usein puhelut ovat lyhyitä työpuheluita tai soitan sulle pian -tyylisiä vastauksia kavereille, mutta tällä kertaa näin ei ollut asian laita.
Jossain valtatie 23:lla Pieksämäen ja Jari-Pekan huoltamon välissä havahduin kirjani sivuilta siihen, että kuljettajalla oli meneillään tavallista pidempi puhelu. Kurkistelin penkkien välistä ja näin kännykän kuljettajan korvalla. Parin minuutin salakuuntelulla selvisi, että kyseessä oli selvästi yksityispuhelu, ellei bussifirma sitten rakennellut huvimajoja sivubisneksenään. Tässä vaiheessa huvitin itseäni katsomalla kellosta aikaa ja arvailemalla kuinka kauan puhelu lopulta kestääkään.Linja-autot
Kyllähän kymmenen minuuttia menee varmasti rikki, ajattelin puhelun jatkuessa. Ja niinhän se lopulta menikin – ja reilusti. Kellosta seuraamani ajankulun mukaan puhelu kesti lähes 25 minuuttia! Ja eikä siinä vielä kaikki, kuten ostos-tv:ssä sanotaan. Pian puhelin soi uudelleen, mutta toinen puhelu jäi varsin ”lyhyeksi”, alle viisiminuuttiseksi.
Kyseisen linja-autokuskin suoritus oli aika ilmiömäinen. Puhelimessa lörpöttelyn aikana hän ohitti kaksi henkilöautoa ja selviytyi myös valtatie 23:n ja Ysitien risteyksestä Jari-Pekan huoltsikan luona. Ohitukset olivat sentään turvallisia (siis turvallisia ja turvallisia, eihän ohittaminen ole koskaan kovin turvallista, varsinkaan linja-autolla), mutta risteysajoa ihmettelen suuresti. Kuljettaja ei katsonut tarpeelliseksi lopettaa puhelua, vaikka edessä oli liittyminen Ysitielle stop-merkin takaa. Kun vaihdetta piti vaihtaa kesken kääntymisen, autoa ohjattiin hetken aikaa kyynärpäällä, koska sormet pitelivät puhelinta. Jokainen voi arvailla, oliko siinä vaiheeesa enää turvallinen fiilis kyytiläisillä.
Sen verran ikävältä temppuilu tuntui, että päätin laittaa palautetta linjaa liikennöivälle Soisalon Liikenteelle. Kerroin kokemastani ja kysyin samalla, millaisia ohjeita yritys on antanut kuljettajilleen matkapuhelimen käytöstä ajon aikana.
Seuraavana päivänä vastaus oli tullut sähköpostiin. Soisalon Liikenteen edustajan mukaan jokaiselle kuljettajalle on hankittu hf-laite, jonka kautta lyhyet, muutaman lauseen työpuhelut tulisi hoitaa. Yleisohjeen mukaan kaikkia puheluita ajon aikana pitäisi siltikin välttää. Onkin todettava, että Soisalon Liikenteen puolesta asia on hoidettu mallikkaasti, sillä kuljettajille on annettu täysi mahdollisuus selviytyä työstään lain puitteissa.
Linja-auton kuljettaminen on yksi niistä ammateista, joihin sisältyvä suuri vastuu konkretisoituu vasta sitten, kun jokin menee pieleen. Ja liikenteessähän tunnetusti voi käydä köpelösti, vaikka itse olisikin toiminut varovaisesti ja sääntöjen mukaan. Siksipä riskiä ei pitäisi enää kasvattaa omalla välinpitämättömyydellä. Suomessa linja-autojen onnettomuudet ovat harvinaisia ja hyvä niin. Linja-autossa on turvallista matkustaa, mikä on suurimmaksi osaksi osaavien kuljettajien ansiota. Kuljettajien urat ovat usein kunnioitettavan pitkiä, mutta työhön ei saisi leipääntyä. Se, että koskaan ei ole mitään sattunut, ei riitä perusteluksi otteen lipsumiseen. Jos linja-auto joutuu onnettomuuteen, kuljettajan, liikennöitsijän ja mahdollisen vastapuolen lisäksi on aina muitakin kärsijöitä. Matkustajia
Eräänä alkukesän iltana tuli jälleen istuttua linja-autossa matkalla Varkaudesta Jyväskylään. Kesäillan matka sujui mukavasti lueskellessa ja auton viileydestä nauttiessa. Pian kuitenkin matka sai mielenkiintoisen piirteen – ja minä blogiini taas lisää kirjoitettavaa.
Ei ole kovinkaan tavatonta, että linja-autojen kuljettajat puhuvat kännykkään ajon aikana ilman handsfree -laitetta. Usein puhelut ovat lyhyitä työpuheluita tai soitan sulle pian -tyylisiä vastauksia kavereille, mutta tällä kertaa näin ei ollut asian laita.
Jossain valtatie 23:lla Pieksämäen ja Jari-Pekan huoltamon välissä havahduin kirjani sivuilta siihen, että kuljettajalla oli meneillään tavallista pidempi puhelu. Kurkistelin penkkien välistä ja näin kännykän kuljettajan korvalla. Parin minuutin salakuuntelulla selvisi, että kyseessä oli selvästi yksityispuhelu, ellei bussifirma sitten rakennellut huvimajoja sivubisneksenään. Tässä vaiheessa huvitin itseäni katsomalla kellosta aikaa ja arvailemalla kuinka kauan puhelu lopulta kestääkään.Linja-autot
Kyllähän kymmenen minuuttia menee varmasti rikki, ajattelin puhelun jatkuessa. Ja niinhän se lopulta menikin – ja reilusti. Kellosta seuraamani ajankulun mukaan puhelu kesti lähes 25 minuuttia! Ja eikä siinä vielä kaikki, kuten ostos-tv:ssä sanotaan. Pian puhelin soi uudelleen, mutta toinen puhelu jäi varsin ”lyhyeksi”, alle viisiminuuttiseksi.
Kyseisen linja-autokuskin suoritus oli aika ilmiömäinen. Puhelimessa lörpöttelyn aikana hän ohitti kaksi henkilöautoa ja selviytyi myös valtatie 23:n ja Ysitien risteyksestä Jari-Pekan huoltsikan luona. Ohitukset olivat sentään turvallisia (siis turvallisia ja turvallisia, eihän ohittaminen ole koskaan kovin turvallista, varsinkaan linja-autolla), mutta risteysajoa ihmettelen suuresti. Kuljettaja ei katsonut tarpeelliseksi lopettaa puhelua, vaikka edessä oli liittyminen Ysitielle stop-merkin takaa. Kun vaihdetta piti vaihtaa kesken kääntymisen, autoa ohjattiin hetken aikaa kyynärpäällä, koska sormet pitelivät puhelinta. Jokainen voi arvailla, oliko siinä vaiheeesa enää turvallinen fiilis kyytiläisillä.
Sen verran ikävältä temppuilu tuntui, että päätin laittaa palautetta linjaa liikennöivälle Soisalon Liikenteelle. Kerroin kokemastani ja kysyin samalla, millaisia ohjeita yritys on antanut kuljettajilleen matkapuhelimen käytöstä ajon aikana.
Seuraavana päivänä vastaus oli tullut sähköpostiin. Soisalon Liikenteen edustajan mukaan jokaiselle kuljettajalle on hankittu hf-laite, jonka kautta lyhyet, muutaman lauseen työpuhelut tulisi hoitaa. Yleisohjeen mukaan kaikkia puheluita ajon aikana pitäisi siltikin välttää. Onkin todettava, että Soisalon Liikenteen puolesta asia on hoidettu mallikkaasti, sillä kuljettajille on annettu täysi mahdollisuus selviytyä työstään lain puitteissa.
Linja-auton kuljettaminen on yksi niistä ammateista, joihin sisältyvä suuri vastuu konkretisoituu vasta sitten, kun jokin menee pieleen. Ja liikenteessähän tunnetusti voi käydä köpelösti, vaikka itse olisikin toiminut varovaisesti ja sääntöjen mukaan. Siksipä riskiä ei pitäisi enää kasvattaa omalla välinpitämättömyydellä. Suomessa linja-autojen onnettomuudet ovat harvinaisia ja hyvä niin. Linja-autossa on turvallista matkustaa, mikä on suurimmaksi osaksi osaavien kuljettajien ansiota. Kuljettajien urat ovat usein kunnioitettavan pitkiä, mutta työhön ei saisi leipääntyä. Se, että koskaan ei ole mitään sattunut, ei riitä perusteluksi otteen lipsumiseen. Jos linja-auto joutuu onnettomuuteen, kuljettajan, liikennöitsijän ja mahdollisen vastapuolen lisäksi on aina muitakin kärsijöitä. Matkustajia
Vastaukset 7
Vanhimmat
En tiedä puhumisesta puhelimeen, mutta kallis yhtiö. Savonlinja huomattavasti edullisempi.
Eli ei ollut hf laite käytössä? Aika riskaabelia toimintaa. Puhelimeen hölöttäminen ja sen jatkuva räplääminen on yleinen ongelma nykyisin joka paikassa. Voi tunnistaa myös kaikki idiootit sillä perusteella kuinka paljon sitä tapahtuu.
On kyllä aika "rosmo" kalliit hinnat. Tästä vai mistä johtunee, mutta aika tyhjänä autot Savonlinnasta lähtee.
Aika iäkäs kuski ajelee joskus, varmaan ollut jo pitkään eläkkeellä.
Iäkkäät kuskit parhaita, niistä ei huomaa vapinaa eikä jännitystä jos ja kun tie on liukas, (nehän jo ikänsä puolesta vapisee) , kun teiden hoito on huonoo nykyään. Kännykkä pitää olla korvalla, kiva jutella kaverille joka on kiikkutuolissa.
Kyllä nyt on hyvä, kun eläkeputki poistetaan. Saa olla 80 ukot kuskina rekoissa ja linja-autoissa.
Näiden eläkekuskien yleistyminen tulee väistämättä johtamaan Kuopion kaltaisiin kolareihin.