puhun avoimesti itsestäni. olen 22-vuotias yksin asuva työtä käyvä mies ja mulla on pelko muuttua pahaksi ihmiseksi. välillä tuntuu että alan menettää ihmisyyteni sekä tunnen että kuin olisin perinyt isäni pahat puolet koska olo välillä tuntuu narsistiselta ja täynnä kiihkoa. lapsuudessani suhde isosiskooni oli välillä oikukas koska kun vahingossa tiputin hänen koiransa sylistäni ja hän suuttui siitä ja en muista tarkalleen kävikö hän kimpuuni tai jotain (vai onko muisto edes ollenkaan oikea) mutta aina kun muista sen ajan, tulee välillä ahdistusta. isäni ymmärrän koska hän menetti 17-vuotiaana oman isänsä joten se saattoi olla tekijänä. isäni ei ole koskaan pahoinpidellyt mua mutta osasi olla aika määräävä ja välillä tiukka. itse tunnen oloni melko kiukkuiseksi kuin tekisi mieli hakata joku mutta muuten olen kiva ja mukava ja yritän pysyä sellaisena. en yritä tässä kerjätä säälipisteitä ja/tai että olisin yksin tässä maailmassa koska tiedän että monet potevat samaa ahdistusta kuin minä. joskus olen itse turhan kovaääninen ja turhan tiukka mutta ainostaan turhamaisuuteni takia ja monet joskus mustamaalaa mua mutta yritän olla hyvä ihminen vaikka välillä tuntuu kuin "putoaisin alas pimeään kuiluun."
pimeä puoli
Anonyymi
2<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sinulla ei ole selkeesti hyvää elämää. Hanki elämä ja mielenkiintoisia asioita ja ihmissuhteita ja harrastuksia, niin elämäsi ei pyöri koko ajan oman itsesi ympärillä. Suuntaudu enemmän tulevaisuuteen kuin menneisyyteen omissa asioissasi.
Etsi itsellesi puoliso. Rakastaminen ja rakastetuksi tuleminen antaa sulle muuta ajateltavaa ja voit tehdä asioita toisten hyväksi.