että kamppailen itse samojen asioiden kanssa. Sydän ja järki taistelevat, mutta valitettavasti molemmat ovat varsin sitkeää tekoa. Välillä toinen pääsee niskan päälle vain todetakseen, että toinen tulee takaisin entistä vahvempana. Aika pitkään tätä on jo jatkunut...
Jos yhtään helpottaa tieto siitä,
Anonyymi
30<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Joo on
Kuinka pitkään?
Vuosia jo kulunut.
Mulla on jatkunut tosi monia vuosia. Ei kehtaa oikei sanoakaan. Mistään päiväperhosesta ei todellakaan ole kyse, niin, ja ei haihdu tunteet nää, ei sitten millään...
Oisko siitä jo lähes seitsemän kun kaikki alkoi?
Ei ole helppoa..
Mutta mikä on tärkeintä elämässä?
Millaisen elämän itselleen haluaa?
Voitko elää ilman häntä?
Miksi sydän ja järki taistelee.
Mä annoin periksi sydämelle. Rakasta sitä miestä, vaikka tilanne on järjenvastainen.
Mun sydän voitti jo aikoja sitten. Rakastan, vaikka et rakasta takaisin.
Mut sun korvan taakse laitan
Et mä rakastan sua aina
Koska olette nähneet viimeksi?
Minusta tuntuu, että suurin piirtein noin se meneekin. Tiedän myös miksi menee, niin kuin menee. Teoriassa tietäisin mikä auttaisi oikeasti. Mutta monta asiaa estää toimimasta sitten kuitenkin. Mielettömän raskasta on ollut juuri sen takia. Haluaisin kuitenkin tavata hänet ja pian.
Voitaisiinkohan me löytää vihdoin joku ratkaisu... 8 vuoden jälkeen...?
Samat sanat eräälle miehelle.
Jollakin tavalla tämä tämä täytyisi jo ratkaista. Puhuminen saattaa auttaa, tai sitten mutkistaa asioita vieläkin vaikeammaksi.
Samaa mieltä.
Jos yhtään helpottaa. Sisälläni ei ole mitään sydän-järki taistelua.
Asiat joko on tai ei. Mitäpä sitä asioita vaikeuttamaan.
Valitse sydän. Oot varmasti onnellinen.
Sinä voisit olla juuri kaipaamani nainen. Mulla on sama tilanne, ja ei ole helpommaksi tullut, paitsi rakastan aina vain enemmän sinua. Tunteet syvenevät ja voimistuvat.
Onko ap mies vai nainen?
Kyllä se tieto oikeasti helpottaisi.
Nyt tilanne on se, että joutuu miettimään, onko kuitenkin yksin ajatusten ja tunteiden kanssa. Voisiko toinen miettiä ja tuntea samoin?
Yrittänyt olen unohtaa, mutta tässä sitä edelleen olen. Kaipaan miehen seuraa älyttömän paljon, haluaisin olla jollain tavalla osa hänen elämäänsä. Haluaisin hänet osaksi elämääni. Ystävyyttä, läheisyyttä, hellyyttä.
Mikä estää kysymästä häneltä tunteistaan?
Varmaan ihan se sama syy kuin aloittajaa...
Eli saamattomuus ja vastuun siirtely toiselle käyttämällä omaa tunteen ja järjen keskinäistä kamppailua tekosyynä. Ok.
Minustakin vaikuttaa siltä.
Hyvä että te kaksi toimitte itse 🤗
Kyllä ihmisillä varmaan pelot vaikuttaa aika paljon myös. Mitä vahvempia tunteita sitä enempi ne varmaan puskee päälle. Onko toinen tosissaan vaan pelkkää kepeyttä. Jos toiselle ei oo samanmoisesti tärkeä niin itteensä siinä rikkoo. Jos vaan hetken hupia.
En ole pinnallinen jos jotain lähtisin hänen miehen takia yrittämään välillemme niin se olisi vakava mielistä.
Ripauta penkiltä ja poista sydämen tykytys sekä verenpaineen kohoaminen: kerro kuka on sydämessäsi?
Ite oon kiinnostunut hesalaiselta miehestä.
ota ihmeessä yhteutta