Onko siitä haittaa nainen

"Kunhan ei rikota uudelleen", kuulostaa melkein siltä, että seuraava, joka alkaa suhteeseen, joutuu ottamaan kovan vastuun siitä, ettei toista taas rikota, mitä sillä tarkoitetaankaan tässä. Eli itse kyllä olisin hieman varauksellinen asian suhteen, riippuu mitä monesti särkyneellä tarkoitetaan. Jos asioita ei ole käsitelty, niin ehkä miettisin pari kertaa mihin olisin ryhtymässä, koska en halua hoitajaksi ja toisen pinnalla pitäjäksi. Rakkaus toki saa paljon ihmisessä aikaiseksi, jos asioita voidaan käsitellä yhdessä. Mutta jokaisen on kuitenkin itse tehtävä työ omassa eheytymisessään, toinen voi olla vain tukena. Joskus se on liian iso pala purtavaksi, varsinkin, jos toinen tosiaan alkaa takertumaan ja tukeutumaan liikaa vaan toiseen. Kaikilla on kipupisteitä, mutta mielestäni se merkitsee, miten ne näyttäytyvät ihmissuhteissa ja miten niitä osataan käsitellä.

Anonyymi kirjoitti:

"Kunhan ei rikota uudelleen", kuulostaa melkein siltä, että seuraava, joka alkaa suhteeseen, joutuu ottamaan kovan vastuun siitä, ettei toista taas rikota, mitä sillä tarkoitetaankaan tässä. Eli itse kyllä olisin hieman varauksellinen asian suhteen, riippuu mitä monesti särkyneellä tarkoitetaan. Jos asioita ei ole käsitelty, niin ehkä miettisin pari kertaa mihin olisin ryhtymässä, koska en halua hoitajaksi ja toisen pinnalla pitäjäksi. Rakkaus toki saa paljon ihmisessä aikaiseksi, jos asioita voidaan käsitellä yhdessä. Mutta jokaisen on kuitenkin itse tehtävä työ omassa eheytymisessään, toinen voi olla vain tukena. Joskus se on liian iso pala purtavaksi, varsinkin, jos toinen tosiaan alkaa takertumaan ja tukeutumaan liikaa vaan toiseen. Kaikilla on kipupisteitä, mutta mielestäni se merkitsee, miten ne näyttäytyvät ihmissuhteissa ja miten niitä osataan käsitellä.

Lue lisää

Tuo on totta. Kenelläkään ei ole velvollisuutta olla puolisonsa terapeutti, muuten suhteesta voi tulla ahdistava. Kannattaa ensin laittaa oma elämä kuntoon ja hankkia apua, jos tarvetta sellaiselle on, ennen kuin menee parisuhteeseen. Kaikki eivät ole myöskään kykeneviä välttämättä koskaan tasapainoiseen parisuhteeseen, sellaisiakin ihmisiä on parisuhteissa ja haaveilee parisuhteesta.

Parisuhteeseen menevällä ihmisellä tulisi olla oma elämä kunnossa, että ylipäätään kykenee parisuhteeseen. Parisuhde jo lähtökohtaisesti vaatii hyvää itsetuntemusta, toisen huomioonottamista, omien ja toisen tarpeiden tunnustamista, aikaa, vaivaa ja työtä. Jos ihmisellä ei ole oma elämä kunnossa, hänellä ei ole välineitä myöskään tasapainoiseen parisuhteeseen. Ajattelen silti, että monenlaisesta taustasta voi ponnistaa menestykselliseen parisuhteeseen, jos on valmis tekemään työtä itsensä ja parisuhteen eteen ja jos hoitaa omat asiat kuntoon ennen kuin aloittaa parisuhteen. Kumppani on parhaassa tapauksessa rinnalla kulkija ja ymmärtäjä, ei hoitaja eikä pinnalla pitäjä.

Anonyymi kirjoitti:

Tuo on totta. Kenelläkään ei ole velvollisuutta olla puolisonsa terapeutti, muuten suhteesta voi tulla ahdistava. Kannattaa ensin laittaa oma elämä kuntoon ja hankkia apua, jos tarvetta sellaiselle on, ennen kuin menee parisuhteeseen. Kaikki eivät ole myöskään kykeneviä välttämättä koskaan tasapainoiseen parisuhteeseen, sellaisiakin ihmisiä on parisuhteissa ja haaveilee parisuhteesta.

Parisuhteeseen menevällä ihmisellä tulisi olla oma elämä kunnossa, että ylipäätään kykenee parisuhteeseen. Parisuhde jo lähtökohtaisesti vaatii hyvää itsetuntemusta, toisen huomioonottamista, omien ja toisen tarpeiden tunnustamista, aikaa, vaivaa ja työtä. Jos ihmisellä ei ole oma elämä kunnossa, hänellä ei ole välineitä myöskään tasapainoiseen parisuhteeseen. Ajattelen silti, että monenlaisesta taustasta voi ponnistaa menestykselliseen parisuhteeseen, jos on valmis tekemään työtä itsensä ja parisuhteen eteen ja jos hoitaa omat asiat kuntoon ennen kuin aloittaa parisuhteen. Kumppani on parhaassa tapauksessa rinnalla kulkija ja ymmärtäjä, ei hoitaja eikä pinnalla pitäjä.

Lue lisää

En ihan ymmärrä sitä että oman elämän pitäisi olla kunnossa, että olisi kykenevä suhteeseen. Monesti käy kuitenkin niin, että vaikka elämä olisi suhteen alussa kunnossa niin jossain vaiheessa pitkää parisuhdetta tapahtuu vastoinkäymisiä (esim. läheisen kuolema tulee vastaan kaikilla kunhan suhde vain on riittävän pitkä ja itse elää tarpeeksi vanhaksi)
Eikä se tarkoita, että joutuisi kumppaninsa hoitajaksi vaikka hän olisikin rikki. (Sivusta)

Anonyymi kirjoitti:

En ihan ymmärrä sitä että oman elämän pitäisi olla kunnossa, että olisi kykenevä suhteeseen. Monesti käy kuitenkin niin, että vaikka elämä olisi suhteen alussa kunnossa niin jossain vaiheessa pitkää parisuhdetta tapahtuu vastoinkäymisiä (esim. läheisen kuolema tulee vastaan kaikilla kunhan suhde vain on riittävän pitkä ja itse elää tarpeeksi vanhaksi)
Eikä se tarkoita, että joutuisi kumppaninsa hoitajaksi vaikka hän olisikin rikki. (Sivusta)

Lue lisää

Tarkoitin sitä, että ylipäätään on kykenevä normaaliin arkeen ja elämään. Jos ei kykene yksin, ei kykene kaksinkaan. Ymmärrän kyllä, että parisuhteen aikanakin voi sattua mitä vain; toinen voi sairastua, joutua onnettomuuteen tms ja siinähän se sitoutuminen tai sitoutumisen aste sitten punnitaan.

On totta, että rikkinäisyyttä on monenlaista eikä kaikki rikkinäiset tarvitse hoitajaa. Ihminen voi olla "rikki" joltain osin vaikka kykenisikin arjen pyörittämiseen ja vaikka hänellä olisikin jonkilaiset eväät myös ihmissuhteeseen. Sitten on niitäkin, jotka ovat silläkin tavoin rikki, että tarvitsevat kokonaisvaltaista apua monella elämänalueella. Viittasin lähinnä tuollaisiin tapauksiin. Se, että ihminen tunnistaa olevansa rikki ja tarvitsevansa eheytymistä, on hyvä alku. Muutoksen edellytys, vaikka muutos tapahtuisi hitaasti ja ajan kanssa niin kuin se usein tapahtuu, on aina asian/tilanteen/ongelman tunnistaminen ja tarvittaessa myös avun hakeminen siihen.

Hellyys. Näin juuri. Perusasiat auttavat asiaan kuin asiaan.

Miettikää ennenkuin kirjoitatte mielisteleviä kommenttejanne? Minäkö olin ainoa rehellinen? 23.38

Joo hieman hyppäsi rivien välistä tuo aloituksen "olen ja käyttäydyn ulkoisesti kuin kuka tahansa mies" niin mikä kenenkin mielestä on normaalia

Rikkonainen tarvitsee ehjän kyetäkseen eheytymään. Kaksi rikkonaista särkee toinen toisiaan yhä enemmän.

Anonyymi kirjoitti:

Rikkonainen tarvitsee ehjän kyetäkseen eheytymään. Kaksi rikkonaista särkee toinen toisiaan yhä enemmän.

Juuri niin. Komppaan!

Anonyymi kirjoitti:

Rikkonainen tarvitsee ehjän kyetäkseen eheytymään. Kaksi rikkonaista särkee toinen toisiaan yhä enemmän.

Tuosta nousee monta kysymystä. Jokainen ihminen on keskeneräinen ja epätäydellinen. Ihminen voi olla kuitenkin siinä määrin ehjä, että arki sujuu ja kykenee parisuhteeseen. Sitten on silläkin tavalla rikkinäisiä ihmisiä, että se parisuhde tai kumppani ei sitä rikkonaisuutta pysty korjaamaan eikä se sille kumppanille kuulukaan vaan tarvitaan muuta apua. On totta, että kaksi hyvin rikkonaista ihmistä yhdessä ei kyllä ole hyvä yhdistelmä mutta samankaltaiset ihmiset hakeutuvat usein yhteen. Pahimmassa tapauksessa kahden rikkinäisen ja (moni)ongelmaisen suhteesta seuraa ongelmainen ja rikkinäinen ihmissuhde, jossa on kahden ihmisen ongelmat. Hyvin rikkinäinen ihminen voi kumppanina olla myös taakka. Sen vuoksi on ensiarvoisen tärkeää etsiä apua omaan rikkinäisyyteen eikä jättää rikkinäisyyden korjaamista kumppanin ja parisuhteen varaan.

Anonyymi kirjoitti:

Rikkonainen tarvitsee ehjän kyetäkseen eheytymään. Kaksi rikkonaista särkee toinen toisiaan yhä enemmän.

Toisaalta toinen rikkinäinen ymmärtää paremmin. Eivät kaikki rikkinäiset ole sellaisia joka särkevät toisia.

Anonyymi kirjoitti:

Toisaalta toinen rikkinäinen ymmärtää paremmin. Eivät kaikki rikkinäiset ole sellaisia joka särkevät toisia.

Voi olla mutta ideaalitilanteessa on tunnistanut oman rikkinäisyytensä ja hakenut siihen apua. Ihmiset voivat olla eri tavalla rikki tai eri kohdista rikki ja ne elämäntilanteet ovat hyvin erilaisia.

Viisasta puhetta!

Hyvin erilaiset ihmiset, joilla on myös hyvin erilaiset lähtökohdat, hakeutuvat parisuhteisiin, hyviin ja huonoihin. Elämänkokemus minkä tahansa ihmissuhteen kannalta ja mitä tahansa ihmissuhdetta varten on hyvä asia. Myös muut pitkät ihmissuhteet, mm. ystävyyssuhteet, ovat ihmissuhteita, joissa yhtälailla opitaan, saadaan elämänkokemusta ja parhaimmassa tapauksessa myös itsetuntemusta sekä eväitä muita ihmissuhteita varten.

Ihminen, jolla ei ole ollut parisuhdehistoriaa, voi yhtälailla kyetä menestykselliseen parisuhteeseen kuin muutkin. Sellaisellakin ihmisellä voi olla paljon elämänkokemusta ja ymmärrystä. Menestyäkseen parisuhteessa ei vaadi aikaisempaa tai aikaisempia parisuhteita. Avainasemassa ovat itsetuntemus ja kyky ottaa toisia huomioon ja kyky ymmärtää, mitä hyvä ja rakentava ihmissuhde tarvitsee. Ei se, että jollakin on huono tai huonoja parisuhteita takana, ole mikään meriitti tai tae menestykselliseen ja hyvään parisuhteeseen tulevaisuudessa. Tietysti parhaassa tapauksessa toimimattomista parisuhteistakin voi oppia. Toiset oppii, toiset toistaa samoja virheitä kaikissa parisuhteissaan. Kaikenlaisia ihmisiä on parisuhteissa ja haaveilee parisuhteesta, myös sellaisia, jotka eivät tasapainoiseen parisuhteeseen oikeasti kykene. Sellaisia, joilla ei ole välineitä ja ymmärrystä siihen, mitä hyvä parisuhde tarvitsee. Usein samanlaiset ihmiset myös ajautuvat yhteen. Tietysti on olemassa epäsuhtiakin parisuhteita, joissa toisella on paremmat eväät ja lähtökohdat kuin toisella.

On totta, että omien vanhempien malli ja roolit vaikuttaa omaan parisuhteeseen. Itse asiassa koko lapsuus, nuoruus ja lapsuuden koti vaikuttaa ja sillä on vaikutusta yksilöön monella tavalla, myös ainakin välillisesti kumppanin valintaan ja kykyyn parisuhteessa. Yksilöillä voi olla todella erilainen lapsuus ja nuoruus ja kotoa opitut mallit. Uskon, että monenlaisesta taustasta voi nousta ja olla kykenevä tasapainoiseen suhteeseen aikuisella iällä mutta kyllä jotkut tarvitsevat ulkopuolista apua, jos esim. tausta on moniongelmainen ja/tai muuten häiriintynyt. Tuollaisen taustan omaavissa on myös niitä, jotka eivät välttämättä koskaan kykene aikuisena hyvään parisuhteeseen omien tunnevammojen, moniongelmaisuuden ja/tai vaikka luonnehäiriön vuoksi. Ei kaikki tuollaisetkaan tapaukset ole välttämättä tuomittuja parisuhteettomuuteen mutta silloin täytyy ymmärtää oma rikkinäisyys ja eheytymisen tarve todella, kaikki eivät ymmärrä. Kyky hyvään ja tasapainoiseen parisuhteeseen edellyttää yksilöltä hyvää itsetuntemusta, realistista kuvaa omasta tilanteesta, kykyä arjessa selviintymiseen sekä kykyä ymmärtää omia ja toisen tarpeita.

Anonyymi kirjoitti:

Hyvin erilaiset ihmiset, joilla on myös hyvin erilaiset lähtökohdat, hakeutuvat parisuhteisiin, hyviin ja huonoihin. Elämänkokemus minkä tahansa ihmissuhteen kannalta ja mitä tahansa ihmissuhdetta varten on hyvä asia. Myös muut pitkät ihmissuhteet, mm. ystävyyssuhteet, ovat ihmissuhteita, joissa yhtälailla opitaan, saadaan elämänkokemusta ja parhaimmassa tapauksessa myös itsetuntemusta sekä eväitä muita ihmissuhteita varten.

Ihminen, jolla ei ole ollut parisuhdehistoriaa, voi yhtälailla kyetä menestykselliseen parisuhteeseen kuin muutkin. Sellaisellakin ihmisellä voi olla paljon elämänkokemusta ja ymmärrystä. Menestyäkseen parisuhteessa ei vaadi aikaisempaa tai aikaisempia parisuhteita. Avainasemassa ovat itsetuntemus ja kyky ottaa toisia huomioon ja kyky ymmärtää, mitä hyvä ja rakentava ihmissuhde tarvitsee. Ei se, että jollakin on huono tai huonoja parisuhteita takana, ole mikään meriitti tai tae menestykselliseen ja hyvään parisuhteeseen tulevaisuudessa. Tietysti parhaassa tapauksessa toimimattomista parisuhteistakin voi oppia. Toiset oppii, toiset toistaa samoja virheitä kaikissa parisuhteissaan. Kaikenlaisia ihmisiä on parisuhteissa ja haaveilee parisuhteesta, myös sellaisia, jotka eivät tasapainoiseen parisuhteeseen oikeasti kykene. Sellaisia, joilla ei ole välineitä ja ymmärrystä siihen, mitä hyvä parisuhde tarvitsee. Usein samanlaiset ihmiset myös ajautuvat yhteen. Tietysti on olemassa epäsuhtiakin parisuhteita, joissa toisella on paremmat eväät ja lähtökohdat kuin toisella.

On totta, että omien vanhempien malli ja roolit vaikuttaa omaan parisuhteeseen. Itse asiassa koko lapsuus, nuoruus ja lapsuuden koti vaikuttaa ja sillä on vaikutusta yksilöön monella tavalla, myös ainakin välillisesti kumppanin valintaan ja kykyyn parisuhteessa. Yksilöillä voi olla todella erilainen lapsuus ja nuoruus ja kotoa opitut mallit. Uskon, että monenlaisesta taustasta voi nousta ja olla kykenevä tasapainoiseen suhteeseen aikuisella iällä mutta kyllä jotkut tarvitsevat ulkopuolista apua, jos esim. tausta on moniongelmainen ja/tai muuten häiriintynyt. Tuollaisen taustan omaavissa on myös niitä, jotka eivät välttämättä koskaan kykene aikuisena hyvään parisuhteeseen omien tunnevammojen, moniongelmaisuuden ja/tai vaikka luonnehäiriön vuoksi. Ei kaikki tuollaisetkaan tapaukset ole välttämättä tuomittuja parisuhteettomuuteen mutta silloin täytyy ymmärtää oma rikkinäisyys ja eheytymisen tarve todella, kaikki eivät ymmärrä. Kyky hyvään ja tasapainoiseen parisuhteeseen edellyttää yksilöltä hyvää itsetuntemusta, realistista kuvaa omasta tilanteesta, kykyä arjessa selviintymiseen sekä kykyä ymmärtää omia ja toisen tarpeita.

Lue lisää

Niin, siksi naiselta kysyin. Jos hän on sellainen, että ei kestä tietynlaista keskeneräisyyttä ja särkyneisyyttä, hän ei ole minulle eikä minua varten. Alkoholiongelmaiset, luonnehäiriöiset ja pikkurikollisen taustan omaavat miehet saavat naisen hoivavietin syttymään. Naiset uskovat kykenevän muuttamaan miehen paremmaksi ja tahtovat pysyä rinnalla, mutta rikkinäinen mies on jonkinlainen poikkeus. Heitä ei monien naisten mielestä voi auttaa, kuten tästäkin kommenttiketjusta näkee. Heikko tai herkkä mies on selvästi turn-off, mahdoton tapaus, vaikka en itseäni näe sellaisena. Monessa suhteessa koen itseni paljon vahvemmaksi kuin itseänsä kehuvat miehet.

Huomaatteko ristiriidan te naiset?

Anonyymi kirjoitti:

Niin, siksi naiselta kysyin. Jos hän on sellainen, että ei kestä tietynlaista keskeneräisyyttä ja särkyneisyyttä, hän ei ole minulle eikä minua varten. Alkoholiongelmaiset, luonnehäiriöiset ja pikkurikollisen taustan omaavat miehet saavat naisen hoivavietin syttymään. Naiset uskovat kykenevän muuttamaan miehen paremmaksi ja tahtovat pysyä rinnalla, mutta rikkinäinen mies on jonkinlainen poikkeus. Heitä ei monien naisten mielestä voi auttaa, kuten tästäkin kommenttiketjusta näkee. Heikko tai herkkä mies on selvästi turn-off, mahdoton tapaus, vaikka en itseäni näe sellaisena. Monessa suhteessa koen itseni paljon vahvemmaksi kuin itseänsä kehuvat miehet.

Huomaatteko ristiriidan te naiset?

Lue lisää

Jokainen ihminen on keskeneräinen ja jokainen keskeneräisyytensä tiedostava ja hyväksyvä myös hyväksyy sen toisessa. Ymmärrän, mitä tarkoitat. Kiitos selvennöksestä. Herkkyys on positiivinen, ei negatiivinen asia.

Anonyymi kirjoitti:

Niin, siksi naiselta kysyin. Jos hän on sellainen, että ei kestä tietynlaista keskeneräisyyttä ja särkyneisyyttä, hän ei ole minulle eikä minua varten. Alkoholiongelmaiset, luonnehäiriöiset ja pikkurikollisen taustan omaavat miehet saavat naisen hoivavietin syttymään. Naiset uskovat kykenevän muuttamaan miehen paremmaksi ja tahtovat pysyä rinnalla, mutta rikkinäinen mies on jonkinlainen poikkeus. Heitä ei monien naisten mielestä voi auttaa, kuten tästäkin kommenttiketjusta näkee. Heikko tai herkkä mies on selvästi turn-off, mahdoton tapaus, vaikka en itseäni näe sellaisena. Monessa suhteessa koen itseni paljon vahvemmaksi kuin itseänsä kehuvat miehet.

Huomaatteko ristiriidan te naiset?

Lue lisää

Toivoisin elämääni herkän ja älykkään miehen. Olen jo löytänytkin hänet, olemme vaan olleet viime aikoina etäällä toisistamme. Hän on myös rikkinäinen, kolhuja saanut elämän varrella. Minä rakastan juuri häntä, toivottavasti polkumme kohtaavat vielä.

Anonyymi kirjoitti:

Toivoisin elämääni herkän ja älykkään miehen. Olen jo löytänytkin hänet, olemme vaan olleet viime aikoina etäällä toisistamme. Hän on myös rikkinäinen, kolhuja saanut elämän varrella. Minä rakastan juuri häntä, toivottavasti polkumme kohtaavat vielä.

Lue lisää

Tosi hienoa kuulla. En mitään koko maailmassa toivoisi, kuin että oma rakkauteni kohde ajattelisi noin, että hän olisi noin hyvä sydämeltään. Se olisi jotakin todella suurta ja merkittävää, ja vielä enemmän jos ajattelisi minusta tuollaista. En mitään muuta parempaa voisi toivoa.

Kiitos hyvistä sanoista. Sanat sanotut, niillä on merkitystä.

Sekin on sangen ihana ajatus nykypäivänä, että hienoa kun ihmiset pystyy työskenteleen stressaavissa olosuhteissa. Ei helvetti. Meillä on hieno tietoyhteiskunta, jossa stressinkin vaikutukset tiedetään. Sorry, mutta kiusa se on pienikin kiusa enkä voi tuollasta tajuta toiminnassa lainkaan. Meillä on tiedot miten stressiä työpaikoillakin voi pienentää, mutta toimitaanko niin. Tuskin, ensin tää ja sitten tää ja sitten katotaan vai katotaanko. Jos mietitään, että töissä sttessaantuneella voi olla lisäksi parisuhdestressiä, terveyshuolia, muita lähimmäisiin liittyviä huolia niin paketti on valmis. Ei oo enää kiire. Jokainen ihminen sortuu, kun kuorma on riittävän suuri eikä me työpaikalla tiedetä toisten yksityiselämän asioista ja ongelmista. Mutta onhan ne kivat sanat ja ystävällisyys niin mahdottoman vaikeita asioita. Kiitos ei oo kirosana.

Ei minulla ainakaan omasta mielestäni ole mielenterveysongelmia, en näe rikkinäisyyttäni sellaisena. Koulun aikana minua kiusattiin, kotona kiusattiin ja työelämässäkin olen kokenut kohtuutonta ilkeyttä, jopa esimiehen taholta. Ilmeisesti minussa on jotain, joka ärsyttää, joka laukaisee vihan tai inhon reaktion. Takana voi olla toki myös kateutta, sillä olen lahjakas ihminen. Suorapuheisuus ja arkoihin kohtiin osuminen on minulle tyypillistä, vaikka en tahallaan tai tietoisesti pyri ärsyttämään tai härnäämään ketään.
Jos minun pitäisi kuvata kokemuksiani tai rikkinäisyyteen johtaneita syitä, niin varmaan sanoisin, että kun kuormaa, vastoinkäymisiä ja epäasiallista kohtelua saa kohdalleen tarpeeksi, kauan, usein ja paljon jokainen murtuu tietyssä pisteessä. On kysymys vain sopivasta määrästä. Toinen voi kestää hieman pidempään, mutta hänkin murtuu jossain vaiheessa. Kamelin selkä katkeaa jossain vaiheessa painon alla, ja niin on tapahtunut minulle.

Persoonallisia häiriöitä en koe itselläni olevan, koska olen omasta mielestäni hyvin empaattinen ihminen. Koen helposti tuskaa tai myötätuntoa toisen puolesta. Huonoa itsetuntoa? Toisaalta ja toisaalta. Minulla on vahva itsetunto siinä mielessä, etten tarvitse itsekorostusta tai itsekehua, jotta voisin suoriutua tehtävistä, tai olla se ihminen, joka olen. En tarvitse suuria tukijajoukkoja tai faneja tsemppaamaan itseäni. Toisaalta itselleni rakkaitten ihmisten edessä olen hyvin epävarma, ainakin kun tulisi ylittää tietty tutustumisen ja lähentymisen raja.
Rikkinäisyys liittyy lähinnä kait toimintakykyyn tiettyjen tehtävien osalta, ja toisaalta myös kaipaamaani ihmiseen, ja siihen, että koen ja tunnen itseni huonoksi ja keskeneräiseksi ihmiseksi. En koe olevani ehjä, en koe olevani se ihminen, mitä voisin olla. Olen vajaa, voimaton ja kuljen vajaalla teholla. Elämänlaatu on huonoa enkä ole juuri koskaan tyytyväinen. Tulee myös vertailtua, kun lukee elämänkertoja, joissa puoliso on toiminut tukena ja innoittajana suuriin saavutuksiin. Itse en toki haaveile suurteoista, mutta jotakin kuitenkin, itselleni sopivaa ja haasteellista. On olemassa sanonta, että jokaisen menestyvän miehen takana on nainen, ja uskon siihen, koska lukemattomat elämäntarinat vahvistavat sen. Toki sama asia koskee tai voi koskea naisiakin. Ihminen, joka ei ole joutunut kokemaan kovia eikä ole rikkoutunut, ei välttämättä tajua tätä yksinkertaista faktaa, koska hän on saattanut elää koko elämänsä hyvien ihmissuhteiden ympäröimänä eikä huomaa, että varsinainen syy hyvälle elämälle ja siinä menestymiselle on ollut toisissa ihmisissä, siinä, miten he ovat kohdelleet, tukeneet ja auttaneet jne. Siitä, mitä on paljon tarjolla tulee halpaa ja huomaamatonta. Tästä syntyy väärinkäsitys siitä, että toiset ihmiset vain ovat heikompia eivätkä kestä elämän taisteluissa, vaikka kyse on puhtaasti elämän erilaisista edellytyksistä.
Jatkuu....

Anonyymi kirjoitti:

Ei minulla ainakaan omasta mielestäni ole mielenterveysongelmia, en näe rikkinäisyyttäni sellaisena. Koulun aikana minua kiusattiin, kotona kiusattiin ja työelämässäkin olen kokenut kohtuutonta ilkeyttä, jopa esimiehen taholta. Ilmeisesti minussa on jotain, joka ärsyttää, joka laukaisee vihan tai inhon reaktion. Takana voi olla toki myös kateutta, sillä olen lahjakas ihminen. Suorapuheisuus ja arkoihin kohtiin osuminen on minulle tyypillistä, vaikka en tahallaan tai tietoisesti pyri ärsyttämään tai härnäämään ketään.
Jos minun pitäisi kuvata kokemuksiani tai rikkinäisyyteen johtaneita syitä, niin varmaan sanoisin, että kun kuormaa, vastoinkäymisiä ja epäasiallista kohtelua saa kohdalleen tarpeeksi, kauan, usein ja paljon jokainen murtuu tietyssä pisteessä. On kysymys vain sopivasta määrästä. Toinen voi kestää hieman pidempään, mutta hänkin murtuu jossain vaiheessa. Kamelin selkä katkeaa jossain vaiheessa painon alla, ja niin on tapahtunut minulle.

Persoonallisia häiriöitä en koe itselläni olevan, koska olen omasta mielestäni hyvin empaattinen ihminen. Koen helposti tuskaa tai myötätuntoa toisen puolesta. Huonoa itsetuntoa? Toisaalta ja toisaalta. Minulla on vahva itsetunto siinä mielessä, etten tarvitse itsekorostusta tai itsekehua, jotta voisin suoriutua tehtävistä, tai olla se ihminen, joka olen. En tarvitse suuria tukijajoukkoja tai faneja tsemppaamaan itseäni. Toisaalta itselleni rakkaitten ihmisten edessä olen hyvin epävarma, ainakin kun tulisi ylittää tietty tutustumisen ja lähentymisen raja.
Rikkinäisyys liittyy lähinnä kait toimintakykyyn tiettyjen tehtävien osalta, ja toisaalta myös kaipaamaani ihmiseen, ja siihen, että koen ja tunnen itseni huonoksi ja keskeneräiseksi ihmiseksi. En koe olevani ehjä, en koe olevani se ihminen, mitä voisin olla. Olen vajaa, voimaton ja kuljen vajaalla teholla. Elämänlaatu on huonoa enkä ole juuri koskaan tyytyväinen. Tulee myös vertailtua, kun lukee elämänkertoja, joissa puoliso on toiminut tukena ja innoittajana suuriin saavutuksiin. Itse en toki haaveile suurteoista, mutta jotakin kuitenkin, itselleni sopivaa ja haasteellista. On olemassa sanonta, että jokaisen menestyvän miehen takana on nainen, ja uskon siihen, koska lukemattomat elämäntarinat vahvistavat sen. Toki sama asia koskee tai voi koskea naisiakin. Ihminen, joka ei ole joutunut kokemaan kovia eikä ole rikkoutunut, ei välttämättä tajua tätä yksinkertaista faktaa, koska hän on saattanut elää koko elämänsä hyvien ihmissuhteiden ympäröimänä eikä huomaa, että varsinainen syy hyvälle elämälle ja siinä menestymiselle on ollut toisissa ihmisissä, siinä, miten he ovat kohdelleet, tukeneet ja auttaneet jne. Siitä, mitä on paljon tarjolla tulee halpaa ja huomaamatonta. Tästä syntyy väärinkäsitys siitä, että toiset ihmiset vain ovat heikompia eivätkä kestä elämän taisteluissa, vaikka kyse on puhtaasti elämän erilaisista edellytyksistä.
Jatkuu....

Lue lisää

Jatkoa edellä kirjoitettuun...

On ärsyttävää kuulla neuvoja henkilöiltä, jotka ovat saaneet elää ehjää elämää, ja olen kokenut sen myös eräänä tekosyynä saada kiusata minua lisää ja syyttää kyvyttömyydestä hoitaa asiani kuntoon. Särkyneisyys johtaa tietyllä tavalla noidankierteeseen. Huonon ihmisen leimasta on vaikea päästä eroon. On kuin keskustelisin ja joutuisin pitämään seuraa itseäni parempien ihmisten kanssa, eikä tällainen asenne, käyttäytyminen ja suhtautuminen helpota rikkinäisyyttä vaan se pahenee enstisestään. Tällainen suntautuminen lienee eräs syy korkeille itsemurhaluvuille Suomessa. Ihmiset on kasvatettu itsenäistymään varhain ja tulemaan toimeen omillaan, eikä heikkoutta saa näyttää. Ehkä sitä saa olla, mutta sitä ei saa näyttää. Saat näyttää naamasi vain onnistuneena ja saat arvostusta ja tukea menestyneenä, mikä on itsessään kornia. Mitä erityistä apua onnistunut ihminen tarvitsee, muuta kuin ehkä auttajan omien etunäkökohtien vuoksi? Heti jos olet heikko tai rikki, syy on sinussa itsessäsi, ei koskaan vaativassa ja kovia arvoja noudattavassa yhteisössä tai lähipiirissä. Jos valitat, sinulle vihjaillaan mielenterveysongelmista ja osoitetaan ammattiauttajan pakeille, ikään kuin vaikeuksia ei voisi edes olla olemassa ilman mielenterveysongelmia. Minusta on huvittavaa lukea tai kuulla neuvoja siitä, miten ongelmistaan tulisi puhua eikä kantaa niitä sisällään. Tosiasiassahan se menee niin, että jos puhut, ihmiset eivät halua kuulla, ja sitten ruvetaan vihjailemaan avautujan terveydentilasta ja viittaamaan ammattiauttajiin. Olen huomannut myös sen, että taitaa kyse olla myös henkilöstä. Ongelmistaan on lupa puhua, jos henkilö on oikea. Muuten ongelma on ja jää ihmisen itsensä kannettavaksi, ja hän saa selviytyä yksin, ilman että ketään hänen vointinsa tai selviytymisensä kiinnostaa. Nuo neuvot ovat vitsi, jota en itse ota edes vakavasti. Täällä Suomessa arvostetaan ammatillista osaamista, titteleitä, asiantuntemusta ja arvonimiä, ja sekin näkyy ihmisten kohtelussa. Toiset ihmiset ovat vain niin mitättömiä, etteivät he ole sen arvoisia, että heidän kanssaan voisi keskustella tai viettää aikaa. Hyvät, onnelliset ja onnistuneet (tietyn tittelin ja yhteiskunnallisen arvoaseman omaavat) ihmiset eivät kehtaa liata käsiään epäonnistuneeseen ihmiseen, koska pelkäävät leimautuvansa alemman luokan ihmisiin. Ihmisiä kiinnostaa oma hyvinvointi ja oman yhteiskunnallisen statuksensa säilyttäminen. Lähellä olevan kovia kokevan ihmisen avuntarve on helppo ulkoistaa, välittäminen siirretään ammattiauttajille. Koen tämän erittäin loukkaavana ja ihmisarvoa alentavana. Voiko toista loukata enemmän, kuin potkaisemalla hänet pois muiden ns. normaalien ihmisten joukosta ja ihmisarvon kokemisesta, sen kokemisesta, että olisi tai edes voisi olla toisten normaalien ihmisten kanssa yhdenvertainen ja samanarvoinen? Siinä on jo kyllin syytä ihmisille kärsiä mielenterveysongelmista, ja ymmärrän heitä erittäin hyvin.

Nämä ovat syitä rikkinäisyyteni taustalla. Mitään erityistä muutosta olosuhteissa ei ole tapahtumassa eikä näköpiirissä.

Anonyymi kirjoitti:

Jatkoa edellä kirjoitettuun...

On ärsyttävää kuulla neuvoja henkilöiltä, jotka ovat saaneet elää ehjää elämää, ja olen kokenut sen myös eräänä tekosyynä saada kiusata minua lisää ja syyttää kyvyttömyydestä hoitaa asiani kuntoon. Särkyneisyys johtaa tietyllä tavalla noidankierteeseen. Huonon ihmisen leimasta on vaikea päästä eroon. On kuin keskustelisin ja joutuisin pitämään seuraa itseäni parempien ihmisten kanssa, eikä tällainen asenne, käyttäytyminen ja suhtautuminen helpota rikkinäisyyttä vaan se pahenee enstisestään. Tällainen suntautuminen lienee eräs syy korkeille itsemurhaluvuille Suomessa. Ihmiset on kasvatettu itsenäistymään varhain ja tulemaan toimeen omillaan, eikä heikkoutta saa näyttää. Ehkä sitä saa olla, mutta sitä ei saa näyttää. Saat näyttää naamasi vain onnistuneena ja saat arvostusta ja tukea menestyneenä, mikä on itsessään kornia. Mitä erityistä apua onnistunut ihminen tarvitsee, muuta kuin ehkä auttajan omien etunäkökohtien vuoksi? Heti jos olet heikko tai rikki, syy on sinussa itsessäsi, ei koskaan vaativassa ja kovia arvoja noudattavassa yhteisössä tai lähipiirissä. Jos valitat, sinulle vihjaillaan mielenterveysongelmista ja osoitetaan ammattiauttajan pakeille, ikään kuin vaikeuksia ei voisi edes olla olemassa ilman mielenterveysongelmia. Minusta on huvittavaa lukea tai kuulla neuvoja siitä, miten ongelmistaan tulisi puhua eikä kantaa niitä sisällään. Tosiasiassahan se menee niin, että jos puhut, ihmiset eivät halua kuulla, ja sitten ruvetaan vihjailemaan avautujan terveydentilasta ja viittaamaan ammattiauttajiin. Olen huomannut myös sen, että taitaa kyse olla myös henkilöstä. Ongelmistaan on lupa puhua, jos henkilö on oikea. Muuten ongelma on ja jää ihmisen itsensä kannettavaksi, ja hän saa selviytyä yksin, ilman että ketään hänen vointinsa tai selviytymisensä kiinnostaa. Nuo neuvot ovat vitsi, jota en itse ota edes vakavasti. Täällä Suomessa arvostetaan ammatillista osaamista, titteleitä, asiantuntemusta ja arvonimiä, ja sekin näkyy ihmisten kohtelussa. Toiset ihmiset ovat vain niin mitättömiä, etteivät he ole sen arvoisia, että heidän kanssaan voisi keskustella tai viettää aikaa. Hyvät, onnelliset ja onnistuneet (tietyn tittelin ja yhteiskunnallisen arvoaseman omaavat) ihmiset eivät kehtaa liata käsiään epäonnistuneeseen ihmiseen, koska pelkäävät leimautuvansa alemman luokan ihmisiin. Ihmisiä kiinnostaa oma hyvinvointi ja oman yhteiskunnallisen statuksensa säilyttäminen. Lähellä olevan kovia kokevan ihmisen avuntarve on helppo ulkoistaa, välittäminen siirretään ammattiauttajille. Koen tämän erittäin loukkaavana ja ihmisarvoa alentavana. Voiko toista loukata enemmän, kuin potkaisemalla hänet pois muiden ns. normaalien ihmisten joukosta ja ihmisarvon kokemisesta, sen kokemisesta, että olisi tai edes voisi olla toisten normaalien ihmisten kanssa yhdenvertainen ja samanarvoinen? Siinä on jo kyllin syytä ihmisille kärsiä mielenterveysongelmista, ja ymmärrän heitä erittäin hyvin.

Nämä ovat syitä rikkinäisyyteni taustalla. Mitään erityistä muutosta olosuhteissa ei ole tapahtumassa eikä näköpiirissä.

Lue lisää

Puhut ihan järkevästi. Olen samaa mieltä, että ihmisen saama alku vaikuttaa vahvuuteen ja kaikki meistä murtuu, jos paine on riittävän kova.

Kun itse erosin (puoliso oli maaninen lopussa kaikkine lieveilmiöineen mm. haaremi, tolkuton riskin otto, suurien rahojen tuhlaus hetkessä) ja jäin yksin vauvan ja taaperon kanssa, ei kaikki ystävistä osanneet puhua asiasta. Ymmärsin itse, että vaikka itse pystyin käsittelemään tilanteen ja selviämään kaikki ympärilläni eivät yksinkertaisesti pystyneet vaikean asian käsittelyyn. Esimerkiksi kun kerroin yhdelle ystävälle erosta ja tilanteesta , hän itki tunnin kuin vesiputous ja minä lohdutin. Yksikään ystävyys ei katkennut, koska annoin anteeksi ystävieni keskeneräisyyden. En voi vaatia heiltä tukea asiassa, joiden käsittelyyn heillä ei ole eväitä. Vaikeista asioista ei haluta puhua usein kuin läheisten ihmisten kanssa, koska tunteiden näyttäminen voi tuntua vaikealta vieraalle. Samaa olet saattanut kokea, kun olet yrittänyt puhua asioistasi.

Sanoin, että apu ei ole häpeä, koska se ei ole. Jos on selkeitä haasteita itsensä kanssa, ja parisuhteessa terapia jää vain puolison niskaan, on vaikea säilyttää naisen ja miehen välistä parisuhdetta. Tilanne ajautuu helposti vastuun kantajan ja tukijan rooliin, sekä tuentarpeisesta tulee helposti ”lapsi”, joka vaatii tuen, itsetuntoa nostavan ihailun, ehdottoman rakkauden saamista ilmaan vastavuoroisuutta ja jättäytyy helposti ulos kaikista perheen vastuiden kantamisesta. Vastuunkantajana rooli ei ole kovin kiitollinen, sairas harvoin arvostaa saamaansa apua, arvostelee toisen työpanosta ja on monessa suhteessa hyvin itsekäs puoliso. Puolisosta tulee helposti myös pahanolon purkamiseen käytetty ”nyrkkeilysäkki.”.

Tietysti, jos haasteet ei ole kovin suuria, ei näin tuskin käy. Pitkän suhteen hyvin rikkinäisen puolisona eläneenä näen, että ilman ulkopuolista apua on vaikea selvitä yhdessä, jos haasteet on suuret.

Senkin olen sairaan puolisona nähnyt ettei järkevän avun saaminen ole helppoa, sitten kun apua haluaa. Miehen terapia lähinnä lisäsi pahaa oloa. Lopussa käyty parisuhdeterapia auttoi molempia. Itseäni etenkin siinä, että pystyin antamaan itselleni tunnollisena ihmisenä luvan erota. Jos en olisi eronnut olisin sairastunut jossain kohtaa luultavasti itse.

Pystyt puhumaan tilanteestasi sen verran fiksusti, etten ajattele sinun olevan esimerkkini tyylinen puoliso. Olet selkeästi oikealle tiellä saamaan itsestäsi vielä ehjä. Silti parisuhteessa saa varmaan paremman lopputuloksen, jos etsit tukea myös muualta ja jätät puolisolle rakastajan, hellijän, tukijan, stempparin, kuuntelijan ja lohduttajan roolit ja sama toisinpäin.

Anonyymi kirjoitti:

Puhut ihan järkevästi. Olen samaa mieltä, että ihmisen saama alku vaikuttaa vahvuuteen ja kaikki meistä murtuu, jos paine on riittävän kova.

Kun itse erosin (puoliso oli maaninen lopussa kaikkine lieveilmiöineen mm. haaremi, tolkuton riskin otto, suurien rahojen tuhlaus hetkessä) ja jäin yksin vauvan ja taaperon kanssa, ei kaikki ystävistä osanneet puhua asiasta. Ymmärsin itse, että vaikka itse pystyin käsittelemään tilanteen ja selviämään kaikki ympärilläni eivät yksinkertaisesti pystyneet vaikean asian käsittelyyn. Esimerkiksi kun kerroin yhdelle ystävälle erosta ja tilanteesta , hän itki tunnin kuin vesiputous ja minä lohdutin. Yksikään ystävyys ei katkennut, koska annoin anteeksi ystävieni keskeneräisyyden. En voi vaatia heiltä tukea asiassa, joiden käsittelyyn heillä ei ole eväitä. Vaikeista asioista ei haluta puhua usein kuin läheisten ihmisten kanssa, koska tunteiden näyttäminen voi tuntua vaikealta vieraalle. Samaa olet saattanut kokea, kun olet yrittänyt puhua asioistasi.

Sanoin, että apu ei ole häpeä, koska se ei ole. Jos on selkeitä haasteita itsensä kanssa, ja parisuhteessa terapia jää vain puolison niskaan, on vaikea säilyttää naisen ja miehen välistä parisuhdetta. Tilanne ajautuu helposti vastuun kantajan ja tukijan rooliin, sekä tuentarpeisesta tulee helposti ”lapsi”, joka vaatii tuen, itsetuntoa nostavan ihailun, ehdottoman rakkauden saamista ilmaan vastavuoroisuutta ja jättäytyy helposti ulos kaikista perheen vastuiden kantamisesta. Vastuunkantajana rooli ei ole kovin kiitollinen, sairas harvoin arvostaa saamaansa apua, arvostelee toisen työpanosta ja on monessa suhteessa hyvin itsekäs puoliso. Puolisosta tulee helposti myös pahanolon purkamiseen käytetty ”nyrkkeilysäkki.”.

Tietysti, jos haasteet ei ole kovin suuria, ei näin tuskin käy. Pitkän suhteen hyvin rikkinäisen puolisona eläneenä näen, että ilman ulkopuolista apua on vaikea selvitä yhdessä, jos haasteet on suuret.

Senkin olen sairaan puolisona nähnyt ettei järkevän avun saaminen ole helppoa, sitten kun apua haluaa. Miehen terapia lähinnä lisäsi pahaa oloa. Lopussa käyty parisuhdeterapia auttoi molempia. Itseäni etenkin siinä, että pystyin antamaan itselleni tunnollisena ihmisenä luvan erota. Jos en olisi eronnut olisin sairastunut jossain kohtaa luultavasti itse.

Pystyt puhumaan tilanteestasi sen verran fiksusti, etten ajattele sinun olevan esimerkkini tyylinen puoliso. Olet selkeästi oikealle tiellä saamaan itsestäsi vielä ehjä. Silti parisuhteessa saa varmaan paremman lopputuloksen, jos etsit tukea myös muualta ja jätät puolisolle rakastajan, hellijän, tukijan, stempparin, kuuntelijan ja lohduttajan roolit ja sama toisinpäin.

Lue lisää

Kiitos siitä, että kerroit oman tarinasi. Niin, meillä elämänhistoria ja kokemukset taakasta ovat erilaisia ja siitä syystä ei niitä voi rinnastaa kovin pitkälle. Ymmärrän sen, että oikeasti sairaita tai epävakaita persoonallisuuksia on olemassa, ja niissä tapauksissa hoidon saaminen on ainoa vaihtoehto, tai sitten ero, jos kyseessä on narsistinen aviopuoliso. Luonnehäiriöinen, jos on todella sitä, ei parane koskaan. Sellainen ihminen voi todella terrorisoida toista ja tuhota paljon hyvää ympärillään, eikä minusta sellaista saa sietää. Näissä suhteissa tahtoo olla kaksi puolta, on niitä, jotka kärsivät, ja niitä, jotka tuottavat kärsimystä.

Silloin kyllä on kyseessä todellinen tunnevamma, kyvyttömyys myötäelämiseen ja suhteellisuudentajuun. En itse ole kokenut vastaavaa, enkä ole lähipiirin ihmisten nähnyt kokevan omaa käytöstäni sellaiseksi. Olen ehkä rajoittunut ja kömpelö ihmissuhteissa paremminkin.

Tuo, mitä olet kokenut on mielestäni omalla tavalla traagista ja surullista. Ihmisestä ei suhteen alussa aina näe, minkälainen hän todella on. Vasta hädässä ystävä tunnetaan. Ihmisen inhimillisyys mitataan heikolla hetkellä, suhtautumisessa kurjaan ihmiseen. Jotenkin suhteesi mies vaikuttaa olleen vastuuton ja jääneen kasvussa ja kehityksessä lapsen tasolle.

Vaikka välittäisi ja tuntisi myötätuntoa on itsestään pidettävä huolta. Kun itsellä on selkeät rajat itsen ja muiden välillä, on rajat asetettava rajattomille. Ongelmien ennaltaehkäisy parempi kuin kärsimysten kautta saatu ymmärrys!

Anonyymi kirjoitti:

Vaikka välittäisi ja tuntisi myötätuntoa on itsestään pidettävä huolta. Kun itsellä on selkeät rajat itsen ja muiden välillä, on rajat asetettava rajattomille. Ongelmien ennaltaehkäisy parempi kuin kärsimysten kautta saatu ymmärrys!

Lue lisää

Eikö niitä rajoja voi ystävällisesti muille kertoa. Vaatiiko rajojen pitäminen rikkomaan sen toisen ilman myötätuntoa ? Silloinhan se rajojen pitäjä ylittää sen toisen rajat !!

Anonyymi kirjoitti:

Eikö niitä rajoja voi ystävällisesti muille kertoa. Vaatiiko rajojen pitäminen rikkomaan sen toisen ilman myötätuntoa ? Silloinhan se rajojen pitäjä ylittää sen toisen rajat !!

Lue lisää

Rajattomille on oltava rajat! Ota selvää mitä rajattomuus tarkoittaa! Vastavuoroisuus mahdotonta sellaisen ihmisen kanssa. Kokemusta on! 13.19