Perinteisesti naiset on jätetty kärsimään

Taustaa:

Helvetti ei pääty synnytykseen.
https://web.archive.org/web/20161102004627/http://sanasinko.net/viewtopic.php?t=261
https://keskustelu.suomi24.fi/t/15236966/home--ja-borrelioosihelvettia#comment-93756606
https://keskustelu.suomi24.fi/t/15242499/torstaina-5-4-2018#comment-97941517
http://helppi.palstani.com/t20-aidin-tuomio-ei-ole-kirjoitettu-kiveen

Paljon muitakin linkkejä löytyisi, mutta laitetaan edes nuo tuohon, jonka jälkeen kerättävä voimia jaksaakseen kirjoittaa kokemastaan helvetistä kirjoitettuani siitä jo niin paljon.

Mahdollisimman lyhyesti ja kursiivisesti jos saisin esitettyä asian sen takia.

Eli perinteisesti naiset on jätetty ja jätetään yhä edelleen kärsimään, vaikka vuodesta 1987 on ollut voimassa tasa-arvolaki, joka kieltää naisiin kohdistuvan syrjinnän.

Ensiksi naiset huijataan synnyttämään terveytensä kustannuksella ja vaurioiduttuaan synnytyksestä heidät huijataan odottamaan vaihdevuosiin asti korjausleikkausta, jonka epäonnistuessa heidät voidaan jättää loppuelämäkseen kitumaan.

Korjausleikkauksissa emätin halkaistaan pituussuunnassa ja kursitaan kokoon; ja jos se ei auta, kursitaan emätintä uudestaan, kuten minulle on tehty, vieläpä harjoittelijan toimesta väärin.

Tuo on hoito rektoseelessäkin, kursiminen vain emättimen kautta tai surkea STARR, jossa lyhennetään vain peräsuolta; ja jos se ei auta, jätetään kitumaan vessahelvetistä vuosikymmeniksi - tai tarjotaan verkkoja, jotka syöpyvät https://tinyurl.com/y4ku4tge kudoksiin.

Vaikka synnytys venyttää koko lantionpohjaa sitä enemmän, mitä vaikeampi ja pidempi ponnistusaika on, "Ensisijaiseksi naisen rectocelen leikkaustekniikaksi on kaikkialla maailmaa vakiintunut emättimen kautta tehtävä leikkaus. Miehillä tilanne on toinen"*) ja rektoseele leikataan sieltä, mistä se naisillakin kuuluisi leikata, rektoseelen ja ulostamisongelman vaivatessa peräsuolessa eikä emättimessä.

Tasa-arvolain vastaisesti on ollut suorastaan ylitsepääsemätöntä ja anteeksiantamatonta joutua naisena kitumaan vuosikymmeniä väärästä hoidosta, ennen kuin rektoseele suostutaan leikkaamaan sieltä, missä se vaivaakin.

On ollut lähes ylivoimaista murtaa sitä törkeää kehää, jossa "ensisijaiseksi naisen rektoseelen leikkaustekniikaksi on kaikkialla maailmassa vakiintunut emättimen kautta tehtävä leikkaus", jonka epäonnistuessa naiset on perinteisesti jätetty kärsimään.

Ei voisi uskoa hoidon olevan niin hunningolla, mitä se on vielä 2019-luvulla, kun leikkaustekniikkakin on kehitetty yli sata vuotta sitten, 1900-luvulla Delormen toimesta.

Asetettuaan hoitotoimenpiteitä kyseenalaiseksi on seurannut viisasteluita kuten tuo *) gynekologilta edellä sen lisäksi, että gastrologi väittää:

"Leikkauskertomuksen toimenpide on väärä. Leikkauskertomuksessa 12.2.2019 kuvattu toimenpide ei ole anteriorinen Delorme leikkaus vaan ns rektoseeleplastia. Rectoseeleplastiassa lihaskerros kiristetään muutamalla pitkittäisellä ja poikittaisella ompeleella ja limakalvoläppä suljetaan. Anteriorisessa Delorme leikkauksessa limakalvo poistetaan peräsuolen etupuolelta ko 9-3 alueelta paljon korkeammalle as 10cm peräaukon suulta. Tämän jälkeen lihaskerros rypytetään pitkittäin 3-5 langalla, jonka jälkeen limakalvo suljetaan."

Molemmat edellä mainitut ovat Potilasvakuutuskeskuksen asiantuntijalääkäreitä, dosentteja ja miehiä tietenkin vähättelemässä naisten synnytysvaurioita ja niiden hoitoa, viimeksi mainitun ollessa vieläpä sama, joka ehdotti minulle kahden kolporafian ja STARRin jälkeen kahtakin verkkoa sisuksiini hiiskumatta mitään rektoseeleplastiasta tai anteriorisesta Delormesta, vaikka olin koko ajan pyytänyt rektoseelen korjaamista peräsuolen puolelta.

Oli sillä hilkulla, että pääsin edes Taysissä oikeantyyppiseen leikkaukseen kudoksiin syöpyvien verkkojen ollessa näköjään ainoita, joita naisille tarjotaan Suomessa, vaikka FDA on varoittanut niistä ainakin kaksi kertaa ja EU:kin ainakin kerran.

Pääkaupunkiseudulla HUSissa minut oli jätetty vuonna 2015 kärsimään loppuiäkseni vessa- ja peräruiskehelvetistä, jota kutsutaan "konservatiiviseksi hoidoksi", vaikka maan johtavassa yliopistosairaalassa rektoseeleplastian ja anteriorisen Delormen kaltaiset yksinkertaiset leikkaukset pitäisi olla naistenkin ulottuvilla synnytysten jälkeen.

Kun synnytyksessä saatuja vaurioita ei korjata heti, laskeumat pääsevät pahenemaan ja laajenemaan niin, ettei niitä saadakaan vaihdevuosi-iässä enää korjattua, jolloin naiset on helppo jättää kärsimään ja häpeämään vaivojaan.

Kaikki vanhentuneet hoitosuositukset ja -käytännöt on uudistettava. On parempi korjata vauriot heti ja synnyttää vaikka seuraavat lapset sektiolla, kuin että jätetään naiset kärsimään ja käpertymään vaivoihinsa, lapsiluvun jäädessä sitten siihen.