Ei tämä ikävä vaan tunnu helpottavan millään. Tuntuu siltä mies, että kaipuuni sinua kohtaan vaan kasvaa päivä päivältä. Jossain vaiheessa tuntui että yöt ovat pahimpia ikävöidessäni ja työ ja harastukset veivät ajatukseni muaalle. Tällä hetkellä eivät nekään auta asiaa, vaan olet mielessäni aina. Asiat joista ennen nautin kovastikin, ovat muuttuneet laimeammiksi, kaipaisin sinua jakamaan niitä yhdessä kanssani. Kadun sitä etten ollut rohkeampi silloin kun viimeisen kerran nähtiin. Olisin voinut tunteistani avautua enemmän. Huomasin että ujostelit minua, enkä halunnut olla liian päällekäyvä. Mutta asiat nyt menivät miten menivät ja jossittelu on turhaa. Itseäni kyllä ihmettelen, en ole koskaan pitänyt itseäni kovin tunteellisena ihmisenä, mutta väärässä näköjään olen ollut. Tai sitten olen kohdannut 'sen oikean'. En ole nimittäin koskaan elämässäni näin vahvasti ketään miestä kohtaan tuntenut. Rakkaus on kyllä aika kärsimystä, varsinkin jos ei saa rakkautensa kohdetta rinnalleen.
Ikävä edelleen
Anonyymi
886
1Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tuo on totta. Ikävä ei hellitä.
Ihan samoja mietteitä täälläkin, ihanainen nainen. Rakkaudellisin terveisin se mies.
Olo tuntuu vaillinaiselta ilman naista rinnalla. Olo tuntuu toisarvoiselta, kun on yksin tilanteissa, joissa monet on kaksin.
Milloin se viimeinen näkeminen oli?
Toivottavasti se oli vain toistaiseksi viimeinen ja että niitä näkemisiä tulee vielä paljon lisää.
Talvella
Tänä kesänä tutustuttiin. Viimeisen kerran nähtiin myös tänä kesänä.
Tuota se on ollut minulla pitkään. Mies olen, ja toivottavasti hän, jota kaipaat ja sinä taas hän, jota ikävöin.
Tuon saman olisin voinut kirjoittaa lähes sanasta sanaan, paitsi naiselle tietty.