Kääpiöpinseristä olis kysytävää...

Kääpiöpinserin luonteeseen ei todellakaan kuulu aggressiivisuus. Taas täytyy sanoa että jokainen on yksilö, mutta mielestäni paljon riippuu omistajasta millainen koira on. Kääpiöpinseri on ns kovapäinen rotu ja vaatii määrätietoista koulutusta. Hyväkin koira saadaan pilalle väärällä koulutuksella (tai sen puutteella), mutta tämä pätenee koiraan kuin koiraan rodusta riippumatta. Mielestäni tällä hetkellä löytyy paljon kääpiöpinsereitä vääristä käsistä, ei osata olla tarpeeksi vaativia koulutuksessa yms. Kääpiöpinseri on isokoira pienessä koossa...tämä olisi hyvä muistaa!

"Kääpiöpinseri on eloisa, valpas, temperamenttinen ja itsevarma, ei arka, hermostunut, flegmaattinen tai aggressiivinen."

Tarkoittaa:

Kääpiöpinseri ON: eloisa, valpas temperamenttinen ja itsevarma

Kääpiöpinseri EI OLE: arka, hermostunut, flegmaattinen tai aggressiivinen

Eli siis kääpiöpinseri ei ole flegmaattinen eikä aggresiivinen :) Vähän vaan hassusti sanottu noi tossa lauseessa.

Lisää kääpiöpinseritietoutta:

Suomen kääpiöpinserit ry: http://www.sci.fi/~sspk/kpinseri/index.htm

Kääpiöpinseri-keskustelufoorumi: http://kaakka.board.dk3.com/2/index.php

käppänän omistajana voin sanoa, että vaativa rotu siinä samassa kuin ongelmallisista lähtökohdisa tullut, murrosikäinen uros rotikkakin. ei koolla väliä, kyllä pippuria löytyy. itse en suosittelisi ainakaan ensimmäiseksi koiraksi, ellei ihminen oli motivoitunut kunnolla kouluttamaan koiraansa kärsivällisesti loppuun asti.

Kahdella tuttavallani on kääpiöpinseri..... toinen on vuosikas uros, tekee terpeensa vielä sisälle, puree huonekaluja ja haukkuu yksinollessaan.... Tämä pinseri ei ole heidän ensimmäinen koira, mutta varmasti ongelmasin. Toinen taas on 5v leikattu narttu, jolla kanssa on sama haukkumis ongelma. Joten rotu ei varmaankaan ole sovelias kaikille, tarvitaan ainakin pitkää pinnaa!

Itselläni on 6-vuotias kääpiöpinseriuros joka on alusta saakka pyrkinyt johtajaksi johtajan paikalle. Sillä on voimakas vahtivietti ja se suhtautuu vieraisiin erittäin varautuneesti eikä anna koskea itseensä vaan haukkuu pystyyn kaikki yrittäjät. Lapsia se ei siedä ollenkaan.

Otimme tämän raggarin 4kk ikäisenä ja tiesimme kyllä mitä saimme, eikä monikaan olisi tehnyt niin varsinkin jos helppoa koiraa haluaisi. Muiden koirien kanssa tulee erittäin hyvin toimeen vaikka ihmisten kanssa on ongelmia.

Omat ihmiset(mieheni ja minä)ovat sille tärkeimmät ja rakkaimmat maan päällä ja kaikesta huolimatta tämä on paras kaikista koiristani joita minulla on ollut. Hyvin älykäs yksilö joka oppii nopeasti, mutta myös vaativa jota ei pakottamalla opeteta vaan tarvitaan määrätietoisuutta ja pitkää pinnaa.

En suosittele ensimmäiseksi koiraksi,kokematon saa pahimmassa tapauksessa itselleen todella pahan tyrannin jonka kanssa ei enää pärjää. Koon ei pidä antaa hämätä kun luonne on iso niin kuin tämän rodun kyseessä ollessa.

Noi luetellut ominaisuudet ovat siis tavoite kääpiöpinserin luonteessa ja ne ovat ihanne johon rodunjalostuksessa pyritään.
Jokaisella rodulla on omat määritelmänsä. Tuskin missään lukee, että on aggressiivinen, vaikea, laiska, hermostunut luonteeltaan ;)
Kuitenkin jokin näistä negatiivista ominaisuuksista voi jäädä kääpiöpinserin ominaisuudeksi veikkaisinpa että jopa hyvän koulutuksen jälkeen. Onhan ihmisilläkin eri luonteet vaikka kuinka hyvä kasvatus olisi. Minusta koiranjalostus on jotenkin liian materiaalisen kuuloista, aivan kuin oltaisiin tuottamassa jotain tavaraa liukuhihnalta.
Itse omistan kääpiöpinserin, joka on maailman vaikein koira, näin melkein väittäisin. Sillä on omat ihanat puolensa, mutta omat erittäin hankalat puolensa. Se ei ole alustapitäenkään ollut tarkoitettu näyttelykoiraksi liian suuren kokonsa vuoksi. Ja näyttelyt ei mua edes kiinnosta.
Kouluttaa ja opettaa olen yrittänyt parhaani mukaan, mutta virheitä on tullut tehtyä enkä ole ollut mikään täydellisyyden perikuva. Lisäksi elämä on tuonut mutkia matkaan sekä meille omistajille kuin koirallekin. Joten lopputulos ei ole täydellinen.
Minusta kääpiöpinseristä yritetään antaa helposti liian valoisa kuva. Se ON vaikea rotu. Kovapäisyys ei ole mikään leikin asia. Pitää olla tarkasti selvillä kasvatustavoista, mitkä tepsii, mitä ei kannata tehdä ja mihin pitää erityisesti kiinnittää huomiota.
Kasvattajaltani en saanut näitä tietoja ja vaikka tietoa hainkin, niin vasta käytäntö ja elämä on tuonut eteen tosiasiat.

On hyvä puhua myös näistä negatiivista asioista, sillä parastahan olisi että kääpiöpinserit löytäisivät sen parhaimman kodin jossa ne saavat oikeanlaista kohtelua ja koulutusta.

Meidän kääpiöpinserillä on jonkinverran aggressiivisuutta, ei toisia koiria kohtaan mutta joitakin ihmisiä. Varsinkaan miespuolisia se ei helposti siedä. Minusta, emännästään, se on joskus liiankin mustasukkainen. Sitten se on helposti kova haukkumaan, joten varpaisillaan pitää olla ja valppaana komentamaan. Ovikelloa ei voida pitää ja epämääräiset koputukset ja kolinat saavat sen tolaltaan.
Kyllä se on arkakin välillä, sen takia varmaan haukkuukin helposti, vaikka esittää kovista.
Yrittää pomottaa eikä käskyt mene jakeluun vuosienkaan päästä. Aina yrittää hiipiä ylemmälle tasolle, eli etsii johtajuutta.
Tässä joitakin huonoja puolia rakkaasta perheenjäsenestämme. Niitä ihania puoliakin on onneksi, enkä koirastani luopuisi kuin pakon edessä sillä se on todellinen sydämenvaltaaja kaikesta huolimatta.