Miehelläni on useita sairauksia,mm.hengityselimiin liittyvä sairaus, sydänlääkkeet ja hän odottaa syöpäleikkaukseen menoa. Emme ole olleet kauaa yhdessä. Rakastan häntä. Pelkään hänen menettämistään. Meillä on ollut hieman myrskyisä suhde, mutta onneksi tällä hetkellä tasaisempaa. Vai onko sittenkään, näen ahdistuksen ja pelon hänen olemuksessaan ja niin usein se pelko purkautuu raivona/suuttumuksena minua kohtaan. Minähän tiesin että tämä tulee olemaan raskasta ja silti tähän lähdin omasta tahdostani. Olisin kysynyt neuvoja, apua, kohtalotovereitten ajatuksia.. ja pyydän mitä kauneimmin että jos sinulla ei ole empatiakykyä, ole mielummin hiljaa. Tähän tuskaan en uusia sivalluksia kaipaa. :'(
Kuinka olet selvinnyt puolison sairaudesta/hänen kuolemastaan? Mistä olet saanut voimaa olla puolison tukena, varsinkin niinä vaikeina päivinä? Olen tällä hetkellä jostain syystä niin loppu ja tuntuu itsekkäältä se, koska hänellä on paljon rankempaa.. ja turhat riitamme sattuvat sitä enemmän mitä enemmän tiedostan sen, ettei meillä ole välttämättä enää kauan yhteistä aikaa. Hänet on kerran elvytettykin, hän sanoo itse osuvasti "olevansa jatkoajalla". Joka päivä rukoilen että jatkoaika olisi mahdollisimman pitkä! T.tuleva leski
Kuinka olet selvinnyt puolison sairaudesta/hänen kuolemastaan? Mistä olet saanut voimaa olla puolison tukena, varsinkin niinä vaikeina päivinä? Olen tällä hetkellä jostain syystä niin loppu ja tuntuu itsekkäältä se, koska hänellä on paljon rankempaa.. ja turhat riitamme sattuvat sitä enemmän mitä enemmän tiedostan sen, ettei meillä ole välttämättä enää kauan yhteistä aikaa. Hänet on kerran elvytettykin, hän sanoo itse osuvasti "olevansa jatkoajalla". Joka päivä rukoilen että jatkoaika olisi mahdollisimman pitkä! T.tuleva leski
Vastaukset 1
Vanhimmat
Erilaisilla potilasjärjestöillä ainakin on olemassa omaisten tukiryhmiä. Niitä toimii eri paikkakunnilla. Myös kirkon diagoniatyöntekijältä kannattaa tiedustella vaikka uskonto ei ajankohtaista olisikaan. Heillä on tietoa eri tahoista ja voivat neuvoa eteenpäin.
Usein myös sairaaloiden poliklinkoilta löytyy prosedyyreja ja esitteitä. Tukiryhmä voisi olla hyvä, siellä saa purkaa omaa oloaan, tulla kuulluksi ja saada vertaistukea.