Muutaman vuoden jälkeen, kun Libecin sairaalassa vanhempaani kävin katsomassa eli kumpikin vanhempani on ollut Libecin sairaalassa elämän loppuaikana, niin nyt kun vanhempiani ei enää ole, niin ajoin Libecin sairaalan ohi ja totesin surukseni, ettei yhtään valoa enää näkynyt Libecin sairaalan ikkunasta ja pimeys oli sairaalassa.
Niin paljon muistoja kertyi Libecin sairaalasta siellä kymmeniä kertoja käydessäni.
Vaikka eivät muistot tietenkään aina kaikki mukavia olleet, kun liittyivät vakaviin sairauksiin, niin silti muistoja ovat.
Tuntuu jotenkin haikealta, että Libecin sairaalan elo päättyi tähän.
Toivottavasti Libecin sairaalan tilat saneerataan ja saisihan sinne paljon vuodepaikkoja, kun niistä on kuitenkin pulaa jossainvaiheessa.
t. Muistot
Niin paljon muistoja kertyi Libecin sairaalasta siellä kymmeniä kertoja käydessäni.
Vaikka eivät muistot tietenkään aina kaikki mukavia olleet, kun liittyivät vakaviin sairauksiin, niin silti muistoja ovat.
Tuntuu jotenkin haikealta, että Libecin sairaalan elo päättyi tähän.
Toivottavasti Libecin sairaalan tilat saneerataan ja saisihan sinne paljon vuodepaikkoja, kun niistä on kuitenkin pulaa jossainvaiheessa.
t. Muistot
Vastaukset 2
Vanhimmat
Samoja muistoja myös sieltä. On kylläkin vähän ristiriitaiset ajatukset kyseisestä paikasta. Oli riemun hetkiä, joita muistelee lämmöllä, mutta myös todella murheellisia, joita ei taas haluaisi edes ajatella.
Pitäisikö kaikkien sitten kirjoittaa vain rapakon kaivuusta??
Minusta tuo aloitus oli todella hyvä ja aiheellinen.