Tapanani ei ole jossitella, mutta nyt mietin jatkuvasti sitä, että asiat olisivat menneet eri tavalla jos en olisi mennyt täysin lukkoon ja alkanut panikoida.:(
Hitto kun pilasin kaiken
Anonyymi
47632
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 47
Vanhimmat
Älä tollasta mieti, varmasti toinen ymmärsi. Voihan olla että saat vielä uuden mahdollisuuden.
Miksi annat väärää toivoa?
En usko että saan. :/ hän löysi jo toisen. Sitä ei olisi ehkä tapahtunut jos olisin osannut toimia oikein. Ap
Älä luovuta <3 <3 <3 Tuo on ihan normaalia.
Se on totta, eikä sille mitään voi. Ymmärrän kyllä miksi niin voi käydä, eikä se ole ollut ongelma. Pääongelma ovat olleet ns. auttajat ja kertojat, koska se kaikki on liittynyt yksityisasioihin, eikä se ole hyväksyttävää toimintaa, eikä tule koskaan olemaan. Tilanne on äärimmäisen huono nyt, koska alkaa vaikuttaa siltä etteivät nämä ns. auttajat, iso määrä ihmisiä, lopeta toimintaansa. Heidän toimintansa jatkuessaan vie muutoksen mahdollisuuden, koska se "toiminta"vie kaikki voimat, eikä siksi ole jaksamista muuhun kuin yksin olemiseen. Siksi en voi luvata mitään ja on ehkä parempi että unohdat ja jatkat elämääsi.
Mihin tää nyt liittyy? Iha ohi aiheen......
Jos toiminta liittyy toiseen ihmiseen, miksei siitä ole kerrottu? Onko kivaa kiduttaa epätietoisuudessa?
Lähden vankilaan keskiviikkona. Eli tänään. Ei kiinnosta tämä enään! Jos joku vanki tulee näkyvänä ryttyilee ni työnnän rassin kalloon.
T h r j
Olen poistanut kaikilta mahdollisuuden. Nyt olen vain minä yksin, koska olen oppinut viimeisen kymmenen vuoden aikana tuntemaan itseni hyvin ja tunnistan sen että voin todella huonosti. Vuosia jatkunut stressitila täytyy saada pois, muuten fyysinenkin terveys voi pettää. Olen pahoillani, mutta en olisi halunnut näin käyvän ja siksi olen vuosien ajan kertonut tilanteestani. Kun ei jaksa niin ei jaksa.
Työnnä niille rässiä kalloon. Ja rassi perään.
Pää pystyyn vaan!
Jotkut mokaa elämänsä ja ihmissuhteensa.
Joillekin on tärkeämpää paneskelu kuin oikeat tunteet.
Täällä ei ole mitään oikeita tunteita. Miten voisi olla ilman mitään oikeaa kontaktia?
En ole paneskellut kenenkään kanssa pitkään aikaan. Olen kyllä harvinaisen idiootti tällaisissa jutuissa. Ap
Näin jälkikäteen ei olisi pitänyt pyytää häntä kahville, hää onkin omituinen. Mut se oli vain kahville pyyntö.
En ole valitettavasti kaipaamasi. Ap
Samaa mietin. Karkuun vaan painelin vaikka mieli ois kuitenkin tehnyt jäädä juttelemaan.
J
Aijaa.....
Jännä juttu.. Hankalia juttuja nää tämmöset vahvat tunteet.
Jäin jälkeesi katsomaan, kun poistuit paikalta ja ajoit autollasi pois.
T
Milloin?
Eilen ilalla
En kaipaa jiitä. Ap
Varsinkin sillä pilasit kun teit noin tyhmän ja turhan aloituksen
Jos menee nuoremmalle miehelle antaa varmasti uuden mahdollisuuden :)
Kiitos tiedosta!
(ei ap)
Ei valitettavasti mene. Ap
Eipä taida antaa.
Jos olet nainen, uskon et saat uusia mahdollisuuksia, jos toinen on sinusta kiinnostunut oikeasti. Näin miehenä ainakin koen, on kokemuksia.
En tiedä onko hän enää kiinnostunut, tuskin. :( ap
Kysymättä et voi tietää varmaksi? Minä taas näen sen mahdollisena, ehkä vaatii sinultakin jotain ponnistuksia todeta, mikä on asian laita? 👍
Hän kertoi irl että löytyi joku toinen. Ap
Silloin kun kyse on rakastumisesta ja rakkaudesta, ei mikään ole kiinni yhdestä vastauksesta, yhdestä karkuun juoksemista tai väärin sanotuista sanoista! Silloin toisen pelkoa ymmärtää, koska omakin tunne on suuri ja tietyllä tavalla hallitsematon. Ole armollinen itsellesi! Ja jos se toinen on tosissaan, hän on taatusti myös. Jos ei olisi se kertoisi luonteenpiirteistä, jotka ei ole puolisolle kovin kivoja!
Jos on kyse ihastuksesta, voi joku pikkujuttu, kuten vaikka väärinleikatut kynnet, väärä tapa lukea lehteä tai yksittäiset sanat nostan seinän vastaan. Se ei johdu kynsistä eikä sanoista, vaan siitä että toinen ei tunnu oikealta ja siksi tilanne ei tunnu hyvältä. Tietysti rakkaudessakin on oikeista esteitä, vaikka väkivalta tai alkoholismi tai joku muu iso asia (mikä kelläkin tekee rajan mistä ei mene yli edes rakkauden takia).
Jos on kyse oikeista ja syvistä tunteista, saat varmasti toisen tilaisuuden. Toinenkin voi haluta uutta tilaisuutta, muttei voi lähestyä uudestaan, koska se menee helposti häirinnän/epäsopivan puolelle. Jos Hän lähestyisi ja kertoisi, että on tilanne on muuttunut tai että haluaisi nyt aloittaa syvemmän tutustumisen, totta kai haluaisin. Kun hän katsoo suoraan silmiini, Hän kyllä näkee sieltä, että haluan. Pitää vaan uskaltaa luottaa näkemäänsä. 😉
Itse sain en ainakaan nyt vastauksen, siitä on jo monta kuukautta. Koska rakastan, en voi siirtyä eteenpäin. Olen jumissa. Tiedän, että välttämättä koskaan koe näin suuria tunteita. Jos koen, siihen voi mennä vuosia. Silti joudun varmaan jossain kohtaa tekemään päätöksen, että irrotan. En siksi etten rakastaisi. Rakastan kyllä! Vaan koska, voimavarani ei yksinkertaisesti riitä stressaavan työhön, lasten haasteiden tukemiseen, vanhan kulissin käytännön asioiden purkamiseen ja S24-jumittuneen ja toivon ylläpitämiseen. Joudun tekemään ratkaisun. Jos Hän haluaisi jotain todellakin toivoisin, että hän sen kertoisi. Kun pöydässä olisi yksi kokonaisuutta tuleva jalka, se kestää paremmin turhien surkastuneiden jalkojen sahaamisen pois.
On taas rölleillä ollut puuhaa palstalla pyöriessä.
Mistä tiedät?
Niin pitkään kun on tunteita jäljellä et ole pilannut mitään. Toiminnallasi olet voinut hidastaa juttunne etenemistä mutta ei mikään ole menetetty silloin vielä lopullisesti.
Oli joitakin kuukausia vahvoja tunteita, mutta onneksi järki voitti. Enkä ryhtynyt mihinkään sellaiseen jota olisin hetken päästä katunut. Kannattaa toimia niin, että itsekunnioitus säilyy. Harkita etukäteen mitä seurauksia teoilla olisi, vaikka houkutus olisi miten suuri tahansa.
Epäilen ettei niitä ole enää jäljellä. Tai jos on niin hän tuntee jotain toista kohtaan vahvemmin. Tai vaikka olisikin, niin ei hän välttämättä halua siltikään minua. Ap
Minäkin ilmeisesti möhlin kaiken. Mahdollisesti hän myös uskoi huhuja tms. Kun toinen ei puhu, ei saa tietää. No, ei kai siitä puhumattoman jössikän kanssa mitään ois tullutkaan. Itse puhun liikaakin. Pitää ainakin lähteä tältä palstalta.
Minulla on ollut lähimenneisyydessä tuon tapainen kokemus erään miehen kanssa. Odotin, että olisi voitu keskustella, kun hän alkoi panikoimaan. Itse en tietenkään siinä kohtaa aloitetta voinut tehdä, kun en missään nimessä halunnut ahdistella häntä, kun huomasin hänen mielentilansa.
Enkä voinut myöskään vaatia häneltä mitään selityksiä, koska tapailimme, emme olleet minkäänlaisessa parisuhdeviritelmässä. Aloite olisi pitänyt tulla hänen puoleltaan, enkä pitäisi
sitäkään huonona asiana, jos hän vielä haluaisi kanssani puhua. En vaan tiedä, mitä hänen mielessään liikkuu.
Olen nainen. :/ Ap
Mitä merkitystä sillä on, kumpaa sukupuolta olet. Halusin vaan tulla kertomaan oman vastaavan kokemuksen. Eikö tämä vertaistukiryhmä olekaan? :'(
Luulin, että toivoit minun olevan se mies josta kerroit. Ap
Hyviä vastauksia ketjussa. En mäkän usko tommosiin panikoitumisiin ja jos typeräi jotain niin sit korjaa/yrittää.
Et usko? En varmasti ole ainoa joka alkaa panikoida kun tunteita on paljon. Olisi pitänyt tietysti korjata tilanne pyytämällä anteeksi ja selittämällä irl mistä oli kyse... ap
Tottakai mä uskon, että voi panikoida. Panikoidaanhan me ihmiset ties mitä asioita päivittäin kuka mitäkin ja osa enemmän ja osa vähemmän. Mä en usko, että semmonen mitään pilaa. Se oli se pointti ja jatko tossa edellisessä viestissä.
Aaa okei. Ymmärsin väärin. Ap