Kehotus parannukseen oli keskeinen osa Jeesuksen opetusta. Parannus onkin perinteisesti kuulunut kristinuskon ydintermeihin. Viime vuosikymmeninä parannuksesta puhuminen on kuitenkin vähentynyt selvästi. Nykyisin monille on epäselvää, mitä parannus itse asiassa tarkoittaa.
Raamatun alkutekstin sana, joka on suomennettu parannukseksi, merkitsee mielenmuutosta tai ympäri kääntymistä. Parannus on siis merkittävä tapahtuma, jossa ihmisen elämän suunta muuttuu. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, että ihminen itse päättäisi muuttaa elämäänsä enemmän Jumalan mielen mukaiseksi. Parannus on Jumalan työtä, ei ihmisen oma teko.
Kristinopin mukaan parannuksessa on kaksi osaa. Ensimmäinen niistä on synnintunnosta johtuva katumus. Ihminen tuntee rikkoneensa Jumalaa vastaan ja kokee, ettei hän voi omin avuin korjata tilannetta ja saada rauhaa sydämeensä. Katumus ilman uskoa on kuitenkin epätoivoa.
Parannuksen toinen osa on usko, joka syntyy evankeliumista. Siinä luvataan syntien anteeksiantamus, jossa ihminen saa kuulla synninpäästön. Se vakuuttaa, että synnit annetaan anteeksi Kristuksen tähden. Tämä vapauttaa pelosta ja tuo Jumalan rauhan sydämeen. Parannuksen hedelmänä seuraa sitten elämänparannus. Se on olennainen ja välttämätön osa parannusta. Jos elämän suunnanmuutos jää puuttumaan, kyse ei ole ollut aidosta parannuksesta.
Ihminen ei voi itse päättää, että hän tekee parannuksen. Parannus on mahdollinen vain silloin, kun Jumala herättää ihmisen omantunnon. Ihmisen elämässä on aikoja, jolloin Jumala erityisesti kutsuu häntä takaisin yhteyteensä. Sellaista sanotaan etsikkoajaksi. Jumala voi kutsua esimerkiksi elämänkohtaloiden kautta. Raamattu kehottaa ihmistä ottamaan Jumalan kutsun vastaan silloin, kun hän kuulee sen.
Jumala tekee herättävää ja kutsuvaa työtään kaikkialla, mutta hän vanhurskauttaa ihmisen vain seurakuntansa yhteydessä. Jeesus antoi seuraajilleen tehtävän ja valtuudet antaa katuvalle ihmiselle synnit anteeksi. Siinä ei ole kyse ihmisen anteeksiannosta vaan siitä, että Jumala käyttää Pyhän Hengen kautta ihmistä anteeksiantamuksensa välikappaleena. Todellinen toimija ja anteeksiantaja on Jumala.
Raamatun alkutekstin sana, joka on suomennettu parannukseksi, merkitsee mielenmuutosta tai ympäri kääntymistä. Parannus on siis merkittävä tapahtuma, jossa ihmisen elämän suunta muuttuu. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, että ihminen itse päättäisi muuttaa elämäänsä enemmän Jumalan mielen mukaiseksi. Parannus on Jumalan työtä, ei ihmisen oma teko.
Kristinopin mukaan parannuksessa on kaksi osaa. Ensimmäinen niistä on synnintunnosta johtuva katumus. Ihminen tuntee rikkoneensa Jumalaa vastaan ja kokee, ettei hän voi omin avuin korjata tilannetta ja saada rauhaa sydämeensä. Katumus ilman uskoa on kuitenkin epätoivoa.
Parannuksen toinen osa on usko, joka syntyy evankeliumista. Siinä luvataan syntien anteeksiantamus, jossa ihminen saa kuulla synninpäästön. Se vakuuttaa, että synnit annetaan anteeksi Kristuksen tähden. Tämä vapauttaa pelosta ja tuo Jumalan rauhan sydämeen. Parannuksen hedelmänä seuraa sitten elämänparannus. Se on olennainen ja välttämätön osa parannusta. Jos elämän suunnanmuutos jää puuttumaan, kyse ei ole ollut aidosta parannuksesta.
Ihminen ei voi itse päättää, että hän tekee parannuksen. Parannus on mahdollinen vain silloin, kun Jumala herättää ihmisen omantunnon. Ihmisen elämässä on aikoja, jolloin Jumala erityisesti kutsuu häntä takaisin yhteyteensä. Sellaista sanotaan etsikkoajaksi. Jumala voi kutsua esimerkiksi elämänkohtaloiden kautta. Raamattu kehottaa ihmistä ottamaan Jumalan kutsun vastaan silloin, kun hän kuulee sen.
Jumala tekee herättävää ja kutsuvaa työtään kaikkialla, mutta hän vanhurskauttaa ihmisen vain seurakuntansa yhteydessä. Jeesus antoi seuraajilleen tehtävän ja valtuudet antaa katuvalle ihmiselle synnit anteeksi. Siinä ei ole kyse ihmisen anteeksiannosta vaan siitä, että Jumala käyttää Pyhän Hengen kautta ihmistä anteeksiantamuksensa välikappaleena. Todellinen toimija ja anteeksiantaja on Jumala.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Se on hyvin itsekäs prosessi. Itselleen tulee parempi olotila parannuksen myötä.
Etkö ollenkaan ajattele kuinka hyvä mieli tuli niille joille Sakkeus lupasi maksaa takaisin nelinkerroin parannuksen hedelminä?!
Eipä se taida parantua jos ihmisen mieli muuttuu SRK:n junttaamiseen.
Onneksi se Jeesus teki parannuksen ennen kuolemaansa.
Oulun pyhät veljet saivat Jeesuksen kääntymään vanhoillislestaadiolaisuuteen, siihen ainoaan oikeaan uskoon.
Hyvä juttu!
Miten joku on noin sekulaari, Jumalan suunnitelman mitätöijä?
Parannus on Kristinuskon peruspilareita.
Pahennus on taas Jeesuksesta luopumista, kuten SRK teki hoitokokouksissa ja samalla lähti myös Pyhä Henki Pois, ja tilalle ei jäänyt mitään, sillä tie Jumalan luokse on vain Jeesuksen kautta.
Joh. 14:6 Jeesus vastasi: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.
Tätä ei voi oikaista Jehovat eikä lestadiolaisetkaan.
Paavali teki parannuksen Jumalasta Jeesukseen, ja teko oli Hänen, Jumalasta Apt;ssa 9 luku, eikä siinä tarvittu muista ihmisiä laisinkaan, Ananaias ainoastaan poisti suomukset Hänen silmistään Rukouksella.
Parannus on todella käännös, ja mielenmuutos, joka UT;ssa on ottaa vastaan Jeesus kaikkivaltiaana ka Messiaana.
Jumalaan mieli on se, että pelastus tulee vain Jeesukseen uskoville ja Häntä seuraaville. Jumala ei enää osallistu keksiuteluihin, on Pojan Valtakausi.
Parannus on pyhä työ, joka vaatii ihmiseltä paljon, ja Jeesus kehottaakin ihmisiä tekemään ratkaisun, uskon työn.
Ilm. 3:3 Muista, kuinka kuulit sanan ja otit sen vastaan, tarkkaa sitä ja tee parannus. Ellet ole hereillä, minä tulen kuin varas, yllätän sinut hetkellä, jota et aavista.
Matt. 4:17 Siitä lähtien Jeesus rupesi saarnaamaan ja sanomaan: "Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle".
Kehotus on Raamatussa n 10 kertaa, joten se ei ole Jumalan asia, Hän vain "vetää" Poikansa puolesta.
Tämä on vaikea ymmärtää lahkojen, jotka eivät lue Raamattua.
Muutenkin omia ilman tekoja ei kukaan pelastu.
Jaak. 2:26 Sillä niinkuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko ilman tekoja on kuollut.
Tämä on yksi asia, miksi VL uskolla ei voi pelastua, se mainitaan Raamatussa n 20 kertaa.
Parannukseen kuuluu katumus, sekä lupaus seurata Jeesusta. Synnit saa anteeksi heti, vanhat ja tulevat vain Jeesukseen uskoville.
Sen voi myös vahvistaa ehtoollisella.
Matt. 26:28 sillä tämä on minun vereni, liiton veri, joka monen edestä vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi.
Tämäkään ei toimi SRK;ssa, koska heillä ei ole Jeesusta, vain suksi.
Missähän se synninpäästö onkaan Raamatussa????
Parannus on todella vain ihmisen itse päätettävä, syntymä perhe ei ole mikään autuus, vaan usein rasitus.
Olen ollut lukuisissa kokouksissa, jossa ihmiset ottavat vastaan Jeesuksen jo kokouksen aikana, ja alkavat ylistää ja vaativat kastetta.
Kumpikin tosiseikka uupuu lahkolaisilta.
Jumala ei tee mitään muuta kun vetää poikansa puoleen.
Vai onko Sinulla jotain faktaa, ja kerro samalla se, missä koko Raamatussa Jumala on puhunut pakanoille. Voi olla vaikeaa.
Välikappaleena ihminen on vain kertomassa Jeesusta, ja voit kai näyttää paikan, missä ihminen on Raamatussa toiselle synnit saarnannut anteeksi.
Se on suurta Jumalan pilkkaa, jolla taivasosuus viedään pois.
Jumala ei ole kuollut ristillä, eikä Jumala ole kenellekään antanut syntejä anteeksi, vai onko joku paikka Raamatussa, mikä sen käsityksen vahvistaa.
Valta on Jeesuksen.
Uskon,Huudan apua epäuskossa.