Mikä siinä on kun ei jaksa?Meidän tyttö 2v on tosi rasittavassa vaiheessa.Puettaessa laittautuu veteläks,ei kuuntele kieltoja,ei yksinkertaisesti tottele!
Mä olen ajatellut et jotenki mussa se vika on.Oon tosi kyllästyny oleen sen kans kotona just siks ku omaa aikaa ei oo yhtään.Mies on ja kiitos hänelle,et töiden jälkeenkin jaksaa olla lapsen kanssa.Mut siltikin tuntuu et ei huvita eikä jaksa.Oon alannu käydä psykologilla,koska oon läpsässy lastani ja koen et jotain on pielessä.No ne ajat on tosi lyhyet ja harvoin,ei siinä paljoa ehdi.Oikeesti tuntuu et kellään ei oo mulle aikaa,eikä ketään oikeesti kiinnosta mitä mulle kuuluu.Jos alan mutsille puhuun jotain miltä tuntuu niin sehän lähtee samantien jonnekin muualle.Ystäviä mulla on, mut kaikilla samat kiireet.;)Jotenki tuntuu et on tosi vaikee olla äiti kun ei oo itelläänkään kovin vahvaa äitiä..Ei oo ketään roolimallia.
Kuinka paljon lapsuus määrittää sen miten käyttäytyy omaa lastaan kohtaan??Miten selviää läpsitty lapsi..?Miten sen itsetunto jne?
Olisko mun vaan parempi muuttaa pois ja alottaa oma elämä ilman miestä tai jopa lastanikin?Miten edes elää parisuhteessa,kun ite eroperheestä?No ite en tiedä,siks ajattelin et osaisko joku mulle jotain sanoa.Kiitos!
Mä olen ajatellut et jotenki mussa se vika on.Oon tosi kyllästyny oleen sen kans kotona just siks ku omaa aikaa ei oo yhtään.Mies on ja kiitos hänelle,et töiden jälkeenkin jaksaa olla lapsen kanssa.Mut siltikin tuntuu et ei huvita eikä jaksa.Oon alannu käydä psykologilla,koska oon läpsässy lastani ja koen et jotain on pielessä.No ne ajat on tosi lyhyet ja harvoin,ei siinä paljoa ehdi.Oikeesti tuntuu et kellään ei oo mulle aikaa,eikä ketään oikeesti kiinnosta mitä mulle kuuluu.Jos alan mutsille puhuun jotain miltä tuntuu niin sehän lähtee samantien jonnekin muualle.Ystäviä mulla on, mut kaikilla samat kiireet.;)Jotenki tuntuu et on tosi vaikee olla äiti kun ei oo itelläänkään kovin vahvaa äitiä..Ei oo ketään roolimallia.
Kuinka paljon lapsuus määrittää sen miten käyttäytyy omaa lastaan kohtaan??Miten selviää läpsitty lapsi..?Miten sen itsetunto jne?
Olisko mun vaan parempi muuttaa pois ja alottaa oma elämä ilman miestä tai jopa lastanikin?Miten edes elää parisuhteessa,kun ite eroperheestä?No ite en tiedä,siks ajattelin et osaisko joku mulle jotain sanoa.Kiitos!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Työ-elämään palaaminen voisi saada ilon palaamaan elämääsi ja myöskin lapsen elämään. Eivät kaikki ole koti-äiti tyyppiä, eikä tarvitse ollakaan. Parivuotias lapsi on hyvässä iässä aloittamaan päiväkodissa. Jos et töitä saa niin ehkä lapsi voisi olla silti hoidossa muutaman tunnin päivässä niin kauan kuin et jaksa hyvin. Koita harrastaa jotain fyysistä, se auttaa liikaan kireyteen.
2-vuotias on tosiaan rasittavassa vaiheessa. Myös omasta mielestään, kun tahtoo niin paljon, muttei tiedä mitä tahtoisi.
Ensinäkin. Lapsen fyysinen vahingoittaminen on väärin, ja sen sinä onneksi tiedätkin, ja haet asiaan apua. Toiseksi, myös henkinen vahingoittaminen on vahingollista; tarkoittaa esim.kiinnostuksen puutetta lapseen, hänen mollaamistaan, alistamistaan jne.
Joten kun sinulla on vaikeaa on velvollisuutesi VAATIA apua jotta lapsesi voisi hyvin.
Et ole huono äiti, olet vain väsynyt, vailla tukea ja sinulla on ristiriitaisia tunteita koko elämääsi kohtaan.
Viestitä neuvolassa tai psykologilla että nyt tarvitset tukevaa apua, ei vain keskusteluja silloin tällöin. Kerro todellisista tuntemuksistasi!
Olet vaan tosi väsynyt ja tarvisit tukea kuuntelijaa.Tuosta mainitsemastasi äidin roolimallista voisin sanoa,ettei mulla ole ollut lapsuuden jälkeen äitiä eikä niinollen sitäkään vähää mallin antajaa kuin sulla ja pärjänny oon(välillä huonommin ja välillä paremmin).Enkä usko että lapsellesi mitään traumoja "läpsäytyksestä"jää(en kuitenkaan ole ruumiillisen "kurittamisen"kannalla),-70-luvun mukulat saivat remmistä tai risusta,eikä niistäkään traumoja jäänyt.Jotenkin tuntuu että kaipaisit elämääs jotain muutakin,kuin vain niitä samoja rutiineja jotka toistuvat päivästä toiseen.Oletko miettinyt oletko onnellinen ja tyytyväinen tän hetkiseen elämään, tai mitä itse kaipaisit,haluaisit,toivoisit ym??Joskus on ihan hyväksi olla itsekäskin,jotta kaikilla muillakin olisi parempi olla..
Joo tiedän tunteesi. Täällä kanssa samanikäinen, ottaa toisinaan koville, se pikkumies. Ei se neuvola oikeastaan paljoakaan auta kun sinne kertoilee, se nyt vaan kuuluu siihen ikään, se uhma. Lapsi hakee rajojaan. Kaipaa myös leikkikaveria, ikäistään tietty. Ja auttahan jo se jos äiti/isä leikkii hänen kanssaan, siihen vaan lattialle ja leikkimään, auttaa ainakin joksikin aikaa. Meillä niin. Ei se nyt sinun vikasi ole, se on vaan sitä lapsielämää. Toi nyt oli hieno veto se psykologi, jos kerran ole läpäissyt, aikas paha. Se nimittäin toistuu sitten omilla lapsillasi, ottavat sinusta oppia. Niin se menee. Eikä se ajatus että häippäset, auta mitään, lakaiset vaan asian maton alle, pahemmaksi jopa. Jaksamiset.
tuon ikäinen vie todella voimia, mut se helpottuu kyllä kun täyttää 3. Uhmaikä on ihan hyvä lapselle. Hei mene hänen kanssaan äitien ja ,lapsien yhteiseen kerhoon, sekin auttaa, näet että et ole yksin samassa jamassa...läimäytellä ei kannattaisi, löydät keinoja selvitä kun näet muita toimintatapoja. Hyvää kevättä sulle.
Hei!
Minä myös sitä mieltä ettet missään nimessä ole huono äiti,vaan väsynyt tilanteeseesi.
Sun pitäs saada välillä omaa aikaa niin jaksaisit paremmin muksun kans.Meidän 3-vuotiaat uhmaikäiset on parina päivänä viikossa tarhassa vaikka minä olenkin kotona,hoitoapua ei nääs muuten ole tarjolla.
Kyl siin jaksaa taas kun ei 7 tuntiin tartte ajatella ketään muuta kuin itseä...
Mun lapsuudessa saatiin selkään ihan vyöllä,minä ja sisarukseni.Mitään traumoja mulle ei ole jäänyt enkä tunne että lapsuuteni olisi ollut huono mutta omiin lapsiini en koske.
Lähinnä ajattelen sen asian niin et on muuten aika epäreilua lyödä 10 kertaa pienempäänsä.Ja toisekseen,kun opetan omille lapsille ettei mikään oikeuta lyömään toista niin olishan se aika ristiriitaista jos itse löisin.
Eli mulle ei oo siirtyneet lapsuuden kasvatusmallit...
Toivon sulle voimia ja elämäniloa tuossa väsyttävässä tilanteessa!