Harrastusverkkokalastus parilla verkolla talvella on mukavaa. Nyt on sikäli harvinainen tilanne, muutamien vuosien jälkeen, että voisi laskea verkot jään alle Pieliseen laulellen kohta. Ainakin Jamalinlahdelle ja Viekijärveen. Taitaa olla kohta 7-10 cm jään paksuus. Iso Pielinen toki vielä sula. Ja höyryää mukavasti.
Mikähän vuosi se oli kun tammikuussa suli kaikki jäät pois? Nippa nappa sain verkkoni pelastettua.
Mikähän vuosi se oli kun tammikuussa suli kaikki jäät pois? Nippa nappa sain verkkoni pelastettua.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Aika pitkä sana. tuo harrasteverkkokalastus. Juuri ja juuri kykenin sen lukemaan. Hieman olen kateelinen harrastuksestasi. Minäkin haluaisin parilla verkolla, mutta en voi, valitettavasti.
On niitä paljo pitempiäki sanoja kuten esim. suunnitelmallistuttamattomuudellansakkaan.
Sanan pitää olla perusmuodossaan, jotta se voidaan hyväksyä sanaksi, kuten harrasteverkkokalastus. Siis suunnitelmallistuttamattomuus. Ei siis harrasteverkkokalastuksettomuudellansakaankohan, jossa on paljon kirjaimia, mutta ei sitä hyväksytä pitkäksi sanaksi.
Verkottamisesta en ymmärrä muuta kuin analogiset verkot ja digitaaliset verkot. Niistä olen kuullut ja lukenut koulussa. Minä käytän yhtä viimemainittua verkkoa sekä kesällä että talvella. Nykyverkko on jo erittäin hyvä ja nopea pyytämään. Päiväsaikaan saatan verkottaa useita tunteja yhteen menoon. Laulellenkin välillä. Yöverkotus ei minua kiinnosta. Verkotan enimmäkseen kotona, mutta toki kesällä Pieliselläkin, kuten aloittaja, vanhempien kesämökillä.
Kyllä jään pitää olla kymmensenttistä ennenku minä sinne mänen ja selviää porrailemalla reikiä.
Mukavaahan se on tuo kalastusharrastus niin kesällä kun talavellakkii ja se ite pyyvetty ja saatu sekäsyötäväksi valamistettu on sitä mualiman parasta kalloo. Ei sua marketin matalikolta niin hyvvee.
Omalla vastuulla tietenkin, mutta eikös se mene silleen, jotta miestä kestää 5 cm, ja pilkkimiestä 2 cm.
Moottorikelkalla ajettaessa teräsjäätä on oltava koko ajoreitin pituudella vähintään 15 senttimetriä. 15–20-senttinen teräsjää kantaa tuhat kiloa painavan henkilöauton.
Kohta niitä alakkaa olemaa lehillä juttuja, jotta mikä on kantanu, vai ollu kantamati.
Sitä kun ukkoin pitää päästä kyköttämmään reijän vierreen, jos akka on pahalla piällä kotosalla. Heti vain sinne kun pikkusen tulloo riitettä vein pinttaan. Joka syksynen ilimiö.
Kotona kun on nemännän reijän vieressä ja hyökkää sitten reijänpäälle kun mieli tekee, niin saanti on varmaa molemmilla,, eikä huku.
Jäällä liikkumisen turvallisuus kannattaa aina maksimoida. Pieni pelko lisää turvallisuutta.
Juu, sitä jäätä kannattaa varroo kuin pahapäistä akkaa.
Kun Kolin jäätie on 40 senttiä paksua, silloin ajan Kolille ja takaisin. Muulloin en mene jäälle ollenkaan.
Mä käyn autolla Kevätlahdella kokeilemassa jään paksuutta. Aina on kestänyt.
Voi, voi. Voevoe, , voevoevoe, Voe sitä ennakoija, Voe tokkiisa, voe, ku käättää järkkee jos lie sattunna sinne kuuppaan tarttummaan, mikä siinä olokapäehen välissä heilluu.
Mukaviahan ne on nuo kalareissut ja tarinat.
Aikoinaan oli kinkerit kylän ökytalossa ja oikein rovasti tuli paikalle saarnamieheksi.
Väki oli jo kokkoontunu ja alottelivat sanankuulemista, niin pari poijankossia ampasi sissään hirmutohinalla siitärovastin nenän eistä. Mistäs ne poijat noin kiireen kansa ja viime tipassa tulossa? Ongella olttiin, niin tuli vähä kiire. No,tuliko niitä ahvennii ja oliko isojahi, kysy rovasti. Tuli niitä sankollinen ja enimmäksseen semmossii mulukunmittassii olivat. Aika hyvänkokossiihan nuo on sitten olleet, totesi rovasti ja kinkerit piäs alakammaan.