Siinä AA-ryhmässä, jossa aikoinani kävin, kerran kuukaudessa? käsiteltiin perinteitä.
Miksi ne katsotaan niin tärkeiksi, jotta niitä täytyy käsitellä palavereissa. Minä ainakaan en ymmärtänyt perinteistä yhtään mitään, niin vaikeaselkoista juttua se oli.
Miksi ne katsotaan niin tärkeiksi, jotta niitä täytyy käsitellä palavereissa. Minä ainakaan en ymmärtänyt perinteistä yhtään mitään, niin vaikeaselkoista juttua se oli.
Vastaukset 15
Vanhimmat
vaikka en kyllä mihinkään ryhmään aio ikinä mennä..Yksi kerta riitti, mutta, se on toinen juttu
Mitä perinteitä tarkoitat?
Kiinnostasi ihan naisena tietää (47-v.) millainen "juomishistoriasi" on...Olen ymmärtänyt, että olet omassa yrityksessä töissä. Menikö jossain vaiheessa liian lujaa.
Minulla meni...Mutta AA:han en aio turvautua!
AA ei tietenkään ole ainoa vaihtoehto eikä edes väitä olevansa sitä. Minulle se on ollut paras vaihtoehto ja siksi pystyn tietysti myös kertomaan kokemuksiani vain siitä.
Jos asut pääkaupunkiseudulla niin tutustupa Naistenkartanon toimintaan: http://www.naistenkartano.com/
Jos se ei "nappaa" niin A-klinikoiden listaamia hoitopalveluita löytyy täältä:
http://www.a-klinikka.fi/hoitopalvelut/index.html
Ja vielä yksi linkki:
http://www.taitolaji.fi/index.php
Virtuaalista vertaistukea saat tämän palstan lisäksi mm. Päihdelinkistä
http://www.paihdelinkki.fi/keskustelu/index.php
Ja Webalcoholicista:
http://www.webalcoholic.com/keskustelu/
Perinteistä eräät jo kertoivatkin ja ensi alkuun korjaan : työskentelen äitini omistamassa yrityksessä, mutta yritän saada lainaa oman perustamiseen.
Ensimmäiset huikat otin 14-vuotiaana ihan tuiki tavallisissa kotibileissä. Bileitä oli harvakseltaan, koska minulla oli suht tiukat säännöt kotona.
Täytin 18 v. enkä silloinkaan ryypiskellyt sen kummemmin enkä käynyt ravintoloissa enkä baareissa muuta kuin kahvilla.
Menin naimisiin, sain 2 poikaa ja sitten takaisin työelämään. Silloin alkoivat alkoholituotteet kuulua viikonloppuun. Mies osti pullon väkevää minä valkkaria tai kaljaa.
Eli aika kesyä. Joskus valkoviinipullo jäi seuraavaan viikonloppuun asti peräti puolilleen.
Mieheni sairastui mustasukkaisuuteen - sanon sairastui - koska mitkään järkipuheet eivätkä näytöt tehonneet. Hän kävi humalaisena agressiiviseksi ja samalla oma alkoholinkäyttöni lisääntyi huomattavasti. Kun itsekin on kännissä, niin toisen haukut on helpompi ottaa vastaan. Mustasukkaisuuteen ei ollut muuten aihetta.
Eräänä viikonloppuna hän pieksi minut terveyskeskuskuntoon, mutta en kuitenkaan kehdannut mennä sinne, vaan jäin kylmiltään kotiin ja sain tietysti potkut.
Nyt minä olin kotona ja ahdisti koko ajan, koska en tietenkään kenellekään kertonut pahoinpitelyistä ja siinä ne päivät menivät kotitöitä tehdessä ja siinä vaiheessa jo viinaa juodessa. Pelkäsin koko päivän sitä hetkeä kun silloinen mieheni tulisi kotiin , pelkäsin viikonloppuja jotka olivat pelkkää juomista ja tappelua. Kerran halusin vapaaehtoisesti putkaan turvaan mieheltäni ja vieläkään kukaan ei tiennyt mitä kotona tapahtui.Joskus piristi ajatus, että jos minä en millään kestä, ainahan minä voin tehdä itsarin. En usko että olisin tehnyt, mutta ajatus antoi voimia.
Hän erehtyi kerran perjantaiaamuna työhön lähtiessään sanomaan: Odotas huora, kun minä tulen kotiin! Silloin minä älysin vasta lähteä ja sillä tiellä olen nytkin.
Sain oman asunnon ja kuukausiin en koskenut kaljaan enkä viinaan, mutta koko ajan oli kuitenkin paha olo ja muistin, että alkoholi oli kohottanut mielialaani ennenkin: siispä kuusi kaljaa kotiin ja ilta hoitui ilman ahdistusta.
Välillä ajattelin, että josko joisin liian ahkeraan ja päätinkin, etten tänään ostakaan kaljoja, mutta sainkin itseni puhuttua ympäri, että okei: tänään voin ostaa, mutta huomenna en varmasti osta. No sitä huomenta ei koskaan tullut.
Tapasin kaverin, yllätys yllätys, juopon. Ja sitten otettiin oikein tosissaan. Omasta mielestäni olin täysin epäonnistunut elämässäni eikä millään ollut enää mitään väliä, pääasia että juotavaa riitti ja se turrutti ajatukset mukavasti.
Se oli täyttä helvettiä, vietiin hylsyjä kauppaan, joskus lasketiin rahoja ja mietittiin, ostetaanko ruokaa vai juomaa - no juomaa tietysti.
Kerran aamulla herättyäni pöhnästä, näin viinapullon pohjalla puolikkaan desilitran verran viinaa, join sen ja meinasin pyörtyä.
Minä tajusin, etten tämän alemmaksi voi enää päästä, tämä on pohja, kertakaikkinen mahalasku koko elämälle.
Soitin omalle isälle ja pyysin häntä viemään minut terveyskeskukseen ja siellä pyysin lääkäriä kirjoittamaan minulle lähetteen katkolle.
Sieltä se alkoi. Useita retkahduksia on tullut sen jälkeen ja olen ollut kolme tai neljä kertaa samalla katkolla sen jälkeenkin. Juomaputket ovat olleet n kahdesta kolmeen viikkoon ja olen saanut itseni todella huonoon kuntoon koska en ole tietenkään putkien aikana syönyt mitään.
Viimeistä putkea edelsi kahden vuoden raittius ja usko pois, otti koville toipua siitä. Nyt olen ollut selvinpäin 1 v 2 ja puoli kuukautta.
Apuna juomattomuudessa ovat olleet A-klinikka, AA, ja katkolla työskentelevien ihmisten arvokas tuki.
Huomautan, että vaikka teksti saattaa näyttää syyttelevältä tai ruikuttavalta, niin vastuu ja valinnat ovat aina olleet omiani.
Joo, aika samalla tavalla varmaan jokaisen historiikki on alkanut. Nuorena kokeillaan ja sitten alkaa pikku hiljaa lipsua.
Mulla pahin moka on mitä tullut tehtyä oli se, kun menin kauheessa kankkusessa töihin (rav.ala), otin parit krapularyypyt, esimies huomasi ja lähtö tuli. Olemme lapseton pariskunta, joten meillä ei ongelmia sillä tavalla. Myöskään ei ole ollut ikinä väkivaltaisuutta parisuhteessa. Joskus vaan oma juominen menee överiksi ja kun pullon viiniä juon, niin toinen pitää olla "varalla".
En kylläkään juo päivittäin, mutta välillä viikonloppuisin aivan liikaa!
Olen tällä hetkellä opiskelija, ja koska teen vain keikkahommaa, on ollut lipsumisia...
*nimmari Mobiili*
minä paistan nuo kalat ensin.
(ja tämä ei ole AA:n kanta vaan minun henkilökohtainen kantani) perinteet ovat AA:ssa vähän niinkuin toimintasuunnitelma tai -periaatteet muissa organisaatioissa. Ne kertovat miten AA-ryhmät toimivat ja ennen kaikkea mikä tekee niistä AA-ryhmiä.
Perinteet kertovat mitä AA:n jäsenyys edellyttää (halua lopettaa juominen), mikä ryhmien tehtävä on (saattaa AA-sanomaa), miten toiminta rahoitetaan (vain jäsenten vapaaehtoisia avustuksia otetaan vastaan), miten julkisuudessa esiinnytään (anonyymeina) jne.
Minun ymmärrykseni mukaan 12 Perinteen kokonaisuus esittää ryhmätoiminnalle sellaiset suuntaviivat, joiden puitteissa raittiit alkoholistit voivat toimia rakentavasti yhdessä. Jos AA-ryhmän tai isomman AA-kokonaisuuden toiminta ontuu, voidaan syitä siihen etsiä Perinteiden puitteissa.
Toipuminen 12 askeleen avulla tekee yksilöistä yhteistyökykyisiä eikä siitäkään ole haittaa ryhmätoiminnassa, vaikka aivan kaikki eivät tätäkään mielipidettä kanssani jaa :D . Jotkut haluavat mieluummin sairastaa ryhmissä, mutta korostanpa kuitenkin: sekin on useimmilla väliaikaista.
Kerran kuussa kuulostaa harvalta tahdilta Perinteiden käsittelyssä. Paluu perusasioihin tekisi hyvää hieman useamminkin.
- - -
Tässä vielä nuo 12 Perinnettä:
1. Yhteisen menestyksemme tulisi olla ensi sijalla, henkilökohtainen toipuminen riippuu AA:n yhtenäisyydestä.
2. Ryhmämme tarkoitusperiä varten on olemassa vain yksi perusarvovalta -- rakastava Jumala sellaisena kuin Hän saattaa ilmaista itsensä ryhmämme jäsenten omassatunnossa. Johtajamme ovat vain uskottuja palvelijoita -- he eivät hallitse.
3. Ainoa vaatimus AA jäsenyydelle on halu lopettaa juominen.
4. Jokaisen ryhmän tulisi olla itsenäinen, paitsi toisia ryhmiä tai koko AA:ta koskevissa asioissa.
5. Jokaisella ryhmällä on vain yksi päätarkoitus -- viedä sanomansa vielä kärsiville alkoholisteille.
6. AA-ryhman ei tulisi milloinkaan ryhtyä takaajaksi tai rahoittajaksi eikä lainata AA:n nimeä millekään sukulaisjärjestölle eikä ulkopuoliselle yritykselle, etteivät raha-asioita, omaisuutta ja arvovaltaa koskevat pulmat vierottaisi meitä päätarkoituksestamme.
7. Jokaisen AA-ryhmän tulisi olla täysin omavarainen ja torjua ulkopuoliset avustukset.
8. Alcoholics Anonymous-seuran tulisi aina säilyä ei-ammattimaisena, mutta palvelukeskuksemme voivat palkata erikoistyöntekijöitä.
9. AA:ta sellaisenaan ei saisi koskaan organisoida, mutta voimme muodostaa palveluelimiä tai toimikuntia, jotka ovat välittömästi vastuussa niille joita palvelevat.
10. Alcoholics Anonymous-seuralla ei ole mielipidettä ulkopuolisista virtauksista; sen takia AA:n nimi ei saisi milloinkaan tulla vedetyksi julkisiin kiistoihin.
11. Ulospäin suuntautuva toimintamme pohjautuu pikemminkin vetovoimaan kuin huomion herättämiseen; meidän tulee aina ylläpitää henkilökohtaista nimettömyyttä lehdistön radion, television ja elokuvan piirissä.
12. Nimettömyys on perinteittemme henkinen perusta, aina muistuttaen meitä asettamaan periaatteet henkilökohtaisten seikkojen edelle.
- - -
Eikä pahitteeksi ole koskaan kerrata AA:n määritelmääkään:
“AA, Nimettömät Alkoholistit, on miesten ja naisten toveriseura, jossa he jakavat keskenään kokemuksensa, voimansa ja toivonsa voidakseen ratkaista yhteisen ongelmansa sekä auttaakseen toisia tervehtymään alkoholismista.
Ainoa jäseneksi pääsyn vaatimus on halu lopettaa juominen. AA:ssa ei ole mitään velvoitteita eikä jäsenmaksuja; toimimme omavaraisina omien vapaaehtoisten avustusten pohjalla.
AA ei ole sitoutunut mihinkään aatteelliseen, uskonnolliseen tai poliittiseen suuntaukseen, järjestöön tai laitokseen.
Se ei myöskään halua ottaa kantaa mihinkään kiistakysymykseen eikä asettua enempää puolustamaan kuin vastustamaankaan mitään.
Ensisijainen tarkoituksemme pysyä raittiina ja auttaa toisia alkoholisteja saavuttamaan raittius.”
© A.A. Grapevine Inc.
On totta, - niin kuin aahoohoo toteaa, AA:n Perinteet kerran kuukaudessa yksitellen käsiteltynä aukeavat varsin huonosti uudelle tulijalle. Ne ovat kuitenkin ymmärrettävä kokonaisuutena ja sitä taustaa vasten; MIKSI ne ovat kirjatut? Alkuperäisteksti puhui "kahdestatoista kohdasta tulevaisuutemme turvaamiseksi".
Ne ovat siis AA:n perinteet/traditio kohti tulevaisuutta ja parempia työskentelytapoja niin yksittäiselle jäsenelle, AA-ryhmälle kuin niiden muodostamille palveluelimille sekä kokonaisuudelle.
Kaksitoista perinnettä on lopputulema käytännön kovista kokemuksista, joihin sisältyy siis kokemusten suoma opetus. Ensin kokeilu, sitten menettelytapa ja lopuksi traditio.
"Aivan kuten meidän oli löydettävä periaatteet, joiden mukaan yksilö saattoi elää, meidän oli kehitettävä periaatteet, joiden varassa AA-ryhmät ja koko AA saattoivat toimia tehokkaasti ja pysyä hengissä".
"Oltiin sitä mieltä, että yhtäkään alkoholistia ei voitu sulkea yhteisömme ulkopuolelle, että johtajiemme tuli palvella, mutta ei hallita, että kukin ryhmä oli itsenäinen ja että yhteisössä ei tulisi olla ammattimaista auttajaluokkaa".
Mitään jäsen- tai muita maksuja ei ollut, menot tuli peittää vapaaehtoisilla lahjoituksilla. Organisaation tuli olla mahdollisimman yksinkertainen myös palvelukeskuksissa. Suhteiden ulospäin tuli perustua sanoman omaan vetovoimaan eikä mainostamiseen. Päätettiin, että kaikkien jäsenten tuli pysytellä nimettöminä lehdistössä, radiossa ja filmeissä. Todettiin, että missään olosuhteissa meidän ei pidä ottaa kantaa, liittoutua eikä osallistua julkisiin kiistoihin.
Näihin ajatuksiin perustuvat Kaksitoista Perinnettä. Vaikka mitään näistä periaatteista ei pidetty lakina tai sääntönä, vuoteen 1950 mennessä ne oli omaksuttu niin laajalti, että ne vahvistettiin ensimmäisessä kansainvälisessä kokouksessa Clevelandissa. Tänään AA:n luja yhtenäisyys on yhteisömme suurimmista eduista.
Kaksitoista Perinnettä muodostavat AA-yhteisömme Toisen Perinnön, Yhtenäisyyden. Sitä kuvaava symboli: ympyrän sisään piirretty tasasivuinen kolmio täydentyi Palvelun Kolmannella Perinnöllä St Louisin juhlakokouksessa 1955, jolloin AA-yhteisön katsottiin saavuttaneen täysi-ikäisyyden.
Suomalaisessa AA-toiminnassa on syntynyt ihkaoma tulkinta AA-yhteisön keskeisimmästä perinteestä, toisesta perinteestä, joka on kaiken palvelutoiminnan perusta ja ratkaisu, (vrt. II Askel): Ryhmäomatunto-Group Conscience on muissa maissa otettu todesta, mutta Nimettömät Alkoholistit uskoo edelleenkin ulkopuolisiin menettelytapoihin. Auktoriteettiuskoon perustuva järjestelmä jäsenten omatuntoineen ja äänestyksineen on vielä käytössä, joka antaa mahdollisuuden enemmistöjen ja vähemmistöjen tyranniaan hengellisessä yhteisössämme.
On huomioitava näilläkin saiteilla paljon parjatut AA-kirjallisuudesta esiin nostetut kokemukset ja haukuttu ikään kuin ne olisivat jotain teoriaa. AA:ssa ei ole yhtään teoriajaksoa, vaan kaikki periaatteet ovat niin askeleet, perinteet kuin palvelun hengelliset periaatteet(12 Käsitettä) kokemuksista syntynyttä käytännön opastusta kohti parempia toimintatapoja ensisijaisessa tarkoituksessamme, saattaessamme sanomaamme vielä kärsivälle alkoholistille.
Lue perinteet..löydät ne 12askelta ja 12 perinnettä kirjasta..ne ovat tärkeitä asioita.
ja myös totta.
Joo siellä taas Strong Coffee ja kumppanit esittelee
perinteitä vaikka eivät itse edes noudatta niitä.
taitaa olla parasta että keskitytte vain kummiteluun ja hajoittamiseen, siinä te olette hyviä!! samoin kuin jonkin asian selittäminen
mahdollisimman monimutkaisesti ja pitkästi.
Suomesta ei saa Amerikkaa.
Voi olla, että ei AA-perinteitä(kään) voi ymmärtää tai omaksua, jos ei ole AA-toiminnassa sisällä. Ulkokehältä katsoessa ne tuntuvat turhiltakin ja uhkaavilta, - uhkaavathan ne "minän" valtaa.
"On olemassa periaate, joka estää kaiken tiedonkulun ja joka käy todisteeksi jokaista väitettä vastaan. Se periaate on varma vastenmielisyys ennen asioihin perehtymistä".
Nämä taas niitä kahvi poijan juttuja,kirjoitelee suoraan kirjasta,mitä ei satu muistamaan!!!Ei häntä tarvi todesta otaa!Ei kannettu vesi kaivossa pysy.Useuta nimimerkkejä omaava kirjoittelia,sellainen huumormies.Muuten tämä nimimerkki (strong caffee)ymmärtääkseni syö kavin suoraan paketista.Minä henkilökohtaisesti en kyllä omalle vesihanalle häntä päästäisikään,syyn tiedätte te, ja hän,kun syyrrytte muutaman sivun taaksepäin kohtaan AA-toimintaa pian 70V.Siellä kerroin hänelle mielipiteeni hänestä!!!Siitä on tullut yllätävästi hyväksyvää palautetta enimäkseen Weiareilta.Tulethan sinäkin Kokolaan kertailaan näitä surkuhupaisia muistoja.Talletan nämä varmuudeksi.minulla onkin puhelinnumerosi voin soitaakin.Näkemisiin.Terv,Ystäväsi Joonatan!!!
Otsikossa kysymys!
Kerrohan sinä joku kokemus tai mielipide avauksen aiheesta. Mielelläni vaihdan kokemuksia. Terveisin nimimerkki strong_coffee
Sinun kirjoituksiisi,jos ne eivät ole kirjasta,suoraan lainattua tekstiä,silloin se on tämä..On olemassa periaate joka esää kaiken.jne,jne.Toistoa.toistoa!!!!!
Olikohan se perinteiden käsittely kuukauden viimeisenä ja ensimmäisenä perjantaina, en muista, mutta jos uusi naama ilmestyi kokoukseen, niin se perinne jätettiin käsittelemättä ja mikä oli todella hienoa, otettiin käsitelyyn ensimmäinen askel uuden tulokkaan tueksi ja siten toivotetttiin uusi ihminen tervetulleeksi mukaan.
En muuten ymmärrä teidän kähinäänne ja kirpakkaa sananvaihtoa asiasta (AA:sta) ja sen toiminnasta. Kiistämätön tosiasia on, että se toimii. Mikäli joitain pieniä muotoseikkoja ja mielipide-eroja on, niin mitä sitten.
Jos on vaikea alkoholiongelma, niin vain typerys jättää käyttämättä kaikkia keinoja raittiutensa tukemiseksi. Ei ole varaa valita. (minä olen typerys tällä hetkellä)