Hei!
Opiskelen Helsingin Ammattikorkeakoulussa kätilöksi ja koulutehtävääni liittyen minun pitäisi kertoa ja kuvailla supistusta. Itse synnyttämättömänä joutuisin määrittelemään supistusta kirjatiedon pohjalta, joka tuntuu hiukan älyttömältä. Siksi käännynkin Teidän puoleenne ja pyytäisin teitä jo synnyttäneitä kuvailemaan supistusta, ei pelkästään sen aiheuttamaa kipua, vaan supistuksen muotoa, väriä, minkälaisena te sen koitte? Yksi lause jo riittää, tai jos tuntuu omalta, niin vaikka runo supistuksesta. Kaikista vastauksista olen erittäin kiitollinen!
Hyvää kevättä kaikille!
Opiskelen Helsingin Ammattikorkeakoulussa kätilöksi ja koulutehtävääni liittyen minun pitäisi kertoa ja kuvailla supistusta. Itse synnyttämättömänä joutuisin määrittelemään supistusta kirjatiedon pohjalta, joka tuntuu hiukan älyttömältä. Siksi käännynkin Teidän puoleenne ja pyytäisin teitä jo synnyttäneitä kuvailemaan supistusta, ei pelkästään sen aiheuttamaa kipua, vaan supistuksen muotoa, väriä, minkälaisena te sen koitte? Yksi lause jo riittää, tai jos tuntuu omalta, niin vaikka runo supistuksesta. Kaikista vastauksista olen erittäin kiitollinen!
Hyvää kevättä kaikille!
Vastaukset 12
Vanhimmat
Väri voisi ainakin olla musta punaisin raidoin!
...tuntui kuin joku olisi polttanut mahaani liekinheittimellä. Väri oli se liekinheittimen sininen alkuliekki, muotoa en olekaan miettinyt...tuntui myös siltä, että kohtua kiristi samalla lailla kuin esim. jos verkkareiden vyötärönauhaa kiristäisi äärimmilleen. :D
Minulle supistus on polttava alavatsan kramppi.
Siinä oli myös jotain mitä voisi verrata sähköiskuun tai siihen, että vatsassa vallitsisi korkeajännite. Jännite nousee, sille ei voi mitään, se kouristaa mahaani ja vetää ylävartaloa eteenpäin. Selällään makaaminen tuntui ehkä juuri siksi erityisen pahalta, kun supistusta ei voinut siinä asennossa tulla 'vastaan'. Myös lämpö auttoi (enemmän tietysti alkuvaiheessa) varmaan siksi, kun kyse on eräänlaisesta krampista.
Kuukautiskivut ovat minulla sellainen erittäin laimea ja etäinen muoto supistuksesta.
karo kuvasi supistusta hyvin.jännite, joka nousee, eikä sille voi mitään.lopussa olet vain korkeajännitteen keskuksessa, tunnet mielettömän puristuksen, joka jähmettää koko olemuksesi. vaikka supistus tavallaan tuntuu eniten mahassa tai keskivartalossa, se on hyvin kokonaisvaltainen tunne. kamalinta on olla supistuksen keskuksessa silloin, kun oma asento on huono (makaat sängyllä esimerkiksi). supistuksen kestää, kun sen saa ottaa "vastaan" esim. keinutuolissa keinumalla, lantiota heijaamalla tms.
Se vaanii ja se tulee...kuin tulivuorenpurkaus, uskoisin, keskellä sitä punaista "tulimerta", siltä se tuntuu olettaisin, eikä sitä pääse pakoon, se tulee ja polttaa sisintä, aina vaan tulisemmin ja tulisemmin. Kunnes kaikki on ohi, Ja AINA sen polton tunteen kuitenkin unohtaa. Itsekin jo viisi kertaa :)
Minulla supistukset tuntuivat selässä...oli kuin koko alaselkä olisi ollut tulessa.
Silmät kääntyi väärinpäin päässä, taju melkein lähti, sattui niin sairaasti. Henki ei kulkenut.
Väri voisi olla tummanpunainen valkoisilla välkähdyksillä höystettynä.
sen äänen jo kaukaa kuulen, ehkä alussa sitä muuksi luulen.
Sen saapumista en voi enää peruuttaa,en sen vauhtia jarruttaa.
Se tulee kohti asemaa,päätepistettään,jatkaakseen taas kulkuaan, kiskoja pitkin,raiteillaan.
Kohdallani jarrujen kirkuna,polttaa,polttaa,kipunoi,
auttakoon mua ken voi.
Pakoon en pääse enkä alta pois,polttaa vielä ja kipunoi.
Juna jatkaa menoaan,vieden polton mennessään.
Valmistaudun tulevaan, kun lapsi saapuu maailmaan.
Supistus on hetkessä ohi,mutta juna tulee taas pian kohti.
Itse koin poikani syntymän supistukset,ikäänkuin juna saapuisi jostain kaukaa...runoni kuvailee täysin omia tuntojani synnytyksessä.
Hyviä kuvauksia. Supistukset tulevat aaltoina, niillä on huippu, jolloin kipu on sietämätön, sitten alkaa taas helpottaa ja voi hengittää. Supistuksen, polton, kivun aikana pitää itselleen hokea että hengitä hengitä, sillä aivan kuten mikä tahansa valtavan voimakas kipu, myös supistuskipu salpaa hengityksen.
Minulla ei esikoisen aikana ollut tämmöistä taukoa, vaan supistukset tulivat yhtäjaksoisina. Jouduin olemaan makuuasennossa, minulle ei edes tarjottu muuta vaihtoehtoa enkä älynnyt pyytää. Ei siinä mitään hengityksiä muistanut, hyvä että laverilla pysyin, kiemurteluin kivusta ja tuskasta. Kipu ei tuntunut kummassakaan raskaudessa selän puolella - en ymmärrä tätä selän hieromista. Minulla kipu oli vatsan puolella.
poltot tuntui selässä, mahassa sekä reisissä. yhtä aikaa tai erikseen. jos yhtä aikaa joka paikassa niin ainoa keino ottaa kivut vastaan oli vaan olla ja huutaa. en ottanut kivunlievitystä synnytyksessä.kivulla ei ollut väriä. kuvailisin kaikkea kipua minun omaksi sisäiseksi pieneksi maailmakseni. utuinen ja kaunis. mielestäni kipu oli kaunista vaikkakin tuskallista... nautin joka hetkestä kun tiesin että se ei ole lopullinen olo tila lopun elämääni.
Mulle tuli mieleen: Kaikkein hirvein kuukautiskipukramppi potenssiin tuhat!
Tosi hankalaa kuvailla...Hmm. Se tulee mieleen, et oli aina ihan ikihelpottunut, kun supistus oli ohi. Sit aina kuvitteli et oli jo kyllä niin kipeä et ei voi enää pahemmaksi tulla, mut silti se voi. Aina oli vaan voimakkaampi tuska.
Mulla varmaan kivun sietämistä omalla tavallaan helpotti se, et olin jo ns. odottanut vauvaa yli 6 vuotta, kun ei ollut ihan helppoa tulla raskaaksi, eli halusin vauvan jo äkkiä ulos. Ja sitten synnytys piti vielä käynnistää, kun oli jo yli kaksi viikoa yli. Eli jotenkin oli jo sellanen fiilis, et on tätä synnytystä odotettukin! Supistukset tuntu tavallaan niinku luonnollisena osana siihen, mitä olin odottanut synnytykseen kuuluvaksi. Ehkä, jos muutamia adjektiiveja mietin niin supistukset oli mulle:
-rajuja
-luonnollisia
-henkeäsalpaavia
-tavallaan ihaniakin, koska silloin tiesin, et nyt alkaa tapaahtuun:)