Ja putosi suoraan vasemman jalkateräni päälle.
Kumarruin hieromaan kipeää kohtaa ja iskin ohimoni olohuoneen sohvapöydän terävään kulmaan.
Kivusta parahtaen oikaisin itseni, takaraivo pamahti kattokruunun painavaan alaosaan ja horjahdin sohvan selkänojan ylitse naama edellä suoraan kirjahyllyä päin.
Tuskaisena hoipuin keittiöön, mutta kompastuin kynnykseen ja suistuin kuumaa sähkölevyä päin.
Onneksi poltin vain oikean käden kämmenen, joten otin puhelimen soittaakseni ambulanssin.
Kännykän akku pamahti halki ja repäisi korvalehteni puoliksi irti.
Onnistuin kuitenkin soittamaan lankapuhelimella, sitten avasin ulko-oven mennäkseni autoa vastaan pihamaalle.
Tuuli paiskasi painavan oven päin näköäni ja vasemman käden sormet jäivät oven väliin.
Rappuset olivat jäässä ja liukastuin selälleni, iskien taas pääni rautaiseen polkupyörätelineeseen.
Makasin siinä voihkien, kun ambulanssi kurvasi pihalle, ajaen molempien nilkkojeni ylitse.
Kiireesti minut nostettiin paareille, mistä johtuen venäytin alaselkäni.
Ambulanssissa vetivät vielä vyöt niin tiukalle, että 3 kylkiluuta pääsi murtumaan.
Ensimmäisissä liikennevaloissa tuli pakettiauto lanssin kylkeen heittäen minut paarien kera lattialle nurin, jonka seurauksena nyrjäytin oikean polveni, vasen ranne murtui ja tippapullo pamautti molemmat silmäni mustiksi.
Sairaalan pihalle tultuamme siinä oli niin jyrkkä ylämäki, että luisuin kaatuneitten paarien kanssa päin takaovia.
Ovet aukesivat ja liuin vauhdilla ulos betoniselle pihamaalle ja katkaisin kaikki ylähampaani osuessani metalliseen valopylvääseen.
Vihdoinkin sairaalassa...
Ulko-oven mekanismi oli jotenkin vioittunut ja sisään mennessämme juutuimme hetkeksi liukuovien väliin.
Pidin paarien laidoista lujasti kiinni ja painavat ovenpuoliskot takoivat sormeni littanaksi.
Lopulta olimme ala-aulassa.
Sivuhuoneesta ryntäsi kiireinen sairaanhoitaja kahvitarjottimen kanssa.
Hän törmäsi suoraan päin pudottaen kantamuksensa, jolloin tulikuuma kahvi valui suoraan syliini.
Ambulanssin porukka ei edes pysätynyt, vaan mentiin vauhdilla eteenpäin ja suoraan ison lasioven lävitse.
Onneksi sirpaleet repivät vain toisen puolen naamastani ja päänahan saa varmasti tikattua takaisin kiinni.
Tultiin lopultakin perille hoitohuoneeseen,
Jättivät minut siihen odottamaan lääkäriä ja käskivät vielä rentoutumaan.
Kohta sieltä jo ilmestyikin valkotakkinen lääkäri hoitajattaren kanssa.
Molemmat pysähtyivät kuin naulittuina.
Lääkäri tuijotti minua naama kalpeana, silmät pyöristyneinä ja kysyi ääni vavisten:
"Mitä ihmettä teille oikein on tapahtunut?"
Minä katselin takaisin kyyneleisin silmin ja sopersin itkuisella äänellä:
"Tuota...raskas taakka vierähti sydämeltäni...yhyyy hyy!!!
Kumarruin hieromaan kipeää kohtaa ja iskin ohimoni olohuoneen sohvapöydän terävään kulmaan.
Kivusta parahtaen oikaisin itseni, takaraivo pamahti kattokruunun painavaan alaosaan ja horjahdin sohvan selkänojan ylitse naama edellä suoraan kirjahyllyä päin.
Tuskaisena hoipuin keittiöön, mutta kompastuin kynnykseen ja suistuin kuumaa sähkölevyä päin.
Onneksi poltin vain oikean käden kämmenen, joten otin puhelimen soittaakseni ambulanssin.
Kännykän akku pamahti halki ja repäisi korvalehteni puoliksi irti.
Onnistuin kuitenkin soittamaan lankapuhelimella, sitten avasin ulko-oven mennäkseni autoa vastaan pihamaalle.
Tuuli paiskasi painavan oven päin näköäni ja vasemman käden sormet jäivät oven väliin.
Rappuset olivat jäässä ja liukastuin selälleni, iskien taas pääni rautaiseen polkupyörätelineeseen.
Makasin siinä voihkien, kun ambulanssi kurvasi pihalle, ajaen molempien nilkkojeni ylitse.
Kiireesti minut nostettiin paareille, mistä johtuen venäytin alaselkäni.
Ambulanssissa vetivät vielä vyöt niin tiukalle, että 3 kylkiluuta pääsi murtumaan.
Ensimmäisissä liikennevaloissa tuli pakettiauto lanssin kylkeen heittäen minut paarien kera lattialle nurin, jonka seurauksena nyrjäytin oikean polveni, vasen ranne murtui ja tippapullo pamautti molemmat silmäni mustiksi.
Sairaalan pihalle tultuamme siinä oli niin jyrkkä ylämäki, että luisuin kaatuneitten paarien kanssa päin takaovia.
Ovet aukesivat ja liuin vauhdilla ulos betoniselle pihamaalle ja katkaisin kaikki ylähampaani osuessani metalliseen valopylvääseen.
Vihdoinkin sairaalassa...
Ulko-oven mekanismi oli jotenkin vioittunut ja sisään mennessämme juutuimme hetkeksi liukuovien väliin.
Pidin paarien laidoista lujasti kiinni ja painavat ovenpuoliskot takoivat sormeni littanaksi.
Lopulta olimme ala-aulassa.
Sivuhuoneesta ryntäsi kiireinen sairaanhoitaja kahvitarjottimen kanssa.
Hän törmäsi suoraan päin pudottaen kantamuksensa, jolloin tulikuuma kahvi valui suoraan syliini.
Ambulanssin porukka ei edes pysätynyt, vaan mentiin vauhdilla eteenpäin ja suoraan ison lasioven lävitse.
Onneksi sirpaleet repivät vain toisen puolen naamastani ja päänahan saa varmasti tikattua takaisin kiinni.
Tultiin lopultakin perille hoitohuoneeseen,
Jättivät minut siihen odottamaan lääkäriä ja käskivät vielä rentoutumaan.
Kohta sieltä jo ilmestyikin valkotakkinen lääkäri hoitajattaren kanssa.
Molemmat pysähtyivät kuin naulittuina.
Lääkäri tuijotti minua naama kalpeana, silmät pyöristyneinä ja kysyi ääni vavisten:
"Mitä ihmettä teille oikein on tapahtunut?"
Minä katselin takaisin kyyneleisin silmin ja sopersin itkuisella äänellä:
"Tuota...raskas taakka vierähti sydämeltäni...yhyyy hyy!!!
Vastaukset 16
Vanhimmat
Suonet anteeksi, kun en voinut olla nauramatta kovalle kohtalollesi.
Varmaankin joudut olemaan sairaalassa koko talven, koska paikattavia kohtia on kehosi täynnä.
Toivottavasti tulet edes jonkinlaiseen kuntoon.
Muista sanoa hoitajille, että laittavat korkeat laidat sänkyysi, ettet telo itseäsi enää yhtään enempää. Jäihän sinulle ainakin alahampaat ehjiksi, jos oikein ymmärsin.
Tsemppiä sinulle täältä Savosta!
kylmätotuus
Huumorin kukka se on kaunehin kukka, vaikka elämässä välillä tapahtuukin..
Piti vielä sanomani, että ajattele positiivisesti.
Nyt pääsit eroon raskaasta taakasta, joka sydäntäsi painoi.
Ei niin pahaa, etteikö jotain hyvääkin.
kylmätotuus
Saadaanko tulla käymään, tuomaan kukkia ja suklaata ja päivittelemään?
Hitsi kun nauratti.
Ajattele vain rohkeasti, ettei se muoto, vaan se sisältö.
Mielenkiinnolla kuulisin, miten sairaalan 'hoitotyö onnistui' eli miten sinut kursittiin kasaan.
osa 2.
Fictio
Nyt kun loputkin taakat ja paineet jäävät osastolle koska vammoista päätellen siellä menee helposti ensi kesään, niin juhannuksena 2020 kaikki on toisin. Eikä ole luntakaan.
Veneilemään ei kannata lähteä sairaalan pyjamassa, niissä ei ole avointa sepalusta hukkumisen edistämiseksi. Jos veneillä aikoo, kannattaa pitää katetri.
Ja sen jälkeenkö sinä heräsit?
Mihin aikaan?
Missä?
Niin heräsin.
Tuosta noin.
Siskonpediltä.
Osasto seiska.
Kellokoski.
Minä vuonna?
Kohtasitko prinsessaa?
Fictio
Tänä vuonna.
Hän väitti olevansa prinsessa Viktuuria.
Mutta lääkepurkissa oli muu nimi.
No mikäpä sun taiteilijanimesi oli siellä?
Ja mitä lääkepurkissasi luki?
Fictio
Tuli jotenkin mieleen maailman onnellisen kansa. Tämän ohella alotus on yhtälailla fiktiota.
Heh!
Luin aloituksen uudestaan.
Ripsivärit menivät.
Voi, kun aloittaja kirjoittaisi vastaavanlaisen stoorin kevään puutarhatöistä, kun kerran mielikuvitus ja sanat osuvat nappiinsa.
Beng
Oletan, että Sinut on jo kursittu kasaan ja vieroitettu lääkkeistä ja saanut uudet legot.
Ehkä Sinua on kuntoutettukin.
Ei se elämä aina niin vakavaa ole!
Eipä niin.
Beng
Näin tänään 8 rusakkoa ja ne hyppivät parijonossa, yrittivät kiivetä puihin kun näkivät oravat ja laulaa mustarastaan tavoin.
Hyvä ja hauska huumoripitoinen alotus, mutta osittain totta
meikä lyö jatkuvasti päänsä keittiön astiakaapin oveen,
mulla on jatkuvasti kumuja ottassa
olen niin lyhyt vai pikkusen yli sata kuuskyt senttiä
että asiakaapin ovi on aina ottan korkeudella,
auta armias ku kiukuttaa,