Testamentti ja vanha avioero?

Anonyymi

Olen eronnut v.1990. Ei ole kirjallisena mitään osituspaperia siltä ajalta, en ainakaan muista sellaista tehdyn. Yhteinen asunto myytiin ja kumpikin ostimme omat asunnot. Oman asuntoni sittemmin jo myin.

Voiko kuoltuani ex-puoliso vielä jotakin vaatia? Suunnittelen testamentin tekoa hyväntekeväisyysjärjestölle. Lapsia ei ole. Jos tahdon jättää kaiken yhdelle järjestölle, niin kai tuollaisen testamentin itsekin voi tehdä? Todistajat vaan pitäisi jostakin löytää.

18

92

Vastaukset

  • Ikävä asia! Ositus tulee tehdä heti erotessa. Tämä kyllä löytyy,viranomaisten
    papereista,joudut aika tavalla näyttämään toteen väittämääsi,että kumpikin osti
    oman asunnon ositusmarkoilla.Voit toki tehdä järjestölle testamentin.
    Pesänselvittäjille oikein mehukas.

    • "Ositus tulee tehdä heti erotessa. Tämä kyllä löytyy,viranomaisten
      papereista,"

      Höpsis! Ei osituskirjaa yleensä mistään "viranomaispapereista" löydy.


  • Kun eksäsi elää, on parasta, että teet hänen kanssaan paperin, että olette aikanaan erottuanne omaisuutenne jakaneet eikä kumpaisellakaan ole vaatimuksia toista kohtaan. Tämä on myös eksäsi etu. Tämä paperi (sopimus) sitten otetaan aikanaan kumpaisenkin perukirjan liitteeksi.

    • Eksä on meistä se paremmin toimeentuleva osapuoli. En oikein usko, että hän minun ropojani kaipaa. Jospa vaan teen testamentin ja unohdan tuon ositusasian. Kuoltuani en ole näitä asioita itse murehtimassa. Eksän tapaaminen ei tunnu hyvältä ajatukselta.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Eksä on meistä se paremmin toimeentuleva osapuoli. En oikein usko, että hän minun ropojani kaipaa. Jospa vaan teen testamentin ja unohdan tuon ositusasian. Kuoltuani en ole näitä asioita itse murehtimassa. Eksän tapaaminen ei tunnu hyvältä ajatukselta.

      Ei sinun tämän takia tarvitse eksääsi tavata, voithan hoitaa asian kirjeitsekin. Voit kertoa hänelle, että asian hoitaminen on hänenkin (tai hänen perillistensä) edun mukaista.

      Voit lähettää hänelle allekirjoitettavaksi (omalla allekirjoituksellasi varustetun) sopimuspaperin kahtena kappaleena, jonka toisen kappaleen pyydät palautettavaksi.

      SOPIMUS
      Me allekirjoittaneet, jotka on xx.xx.xxxx tuomittu avioeroon, olemme eromme jälkeen jakaneet keskenämme omaisuutemme, eikä meillä ole toisiamme kohtaan mitään omaisuusvaateita.
      Paikka, päiväys, allekirjoitukset


    • Anonyymi kirjoitti:

      Ei sinun tämän takia tarvitse eksääsi tavata, voithan hoitaa asian kirjeitsekin. Voit kertoa hänelle, että asian hoitaminen on hänenkin (tai hänen perillistensä) edun mukaista.

      Voit lähettää hänelle allekirjoitettavaksi (omalla allekirjoituksellasi varustetun) sopimuspaperin kahtena kappaleena, jonka toisen kappaleen pyydät palautettavaksi.

      SOPIMUS
      Me allekirjoittaneet, jotka on xx.xx.xxxx tuomittu avioeroon, olemme eromme jälkeen jakaneet keskenämme omaisuutemme, eikä meillä ole toisiamme kohtaan mitään omaisuusvaateita.
      Paikka, päiväys, allekirjoitukset

      Onko tuollainen sopimus pätevä? Eikö niissä vaadita kahden todistajan allekirjoitukset?
      Toki tuo parempi on kuin ei mitään, mutta onko tietoa tai kokemusta että onko tuo ihan riittävä?


    • Anonyymi kirjoitti:

      Onko tuollainen sopimus pätevä? Eikö niissä vaadita kahden todistajan allekirjoitukset?
      Toki tuo parempi on kuin ei mitään, mutta onko tietoa tai kokemusta että onko tuo ihan riittävä?

      Voit ottaa omalle allekirjoituksellesi kaksi todistajaa ja varata paperiin myös eksäsi allekirjoitusta varten tilan kahdelle todistajalle.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Onko tuollainen sopimus pätevä? Eikö niissä vaadita kahden todistajan allekirjoitukset?
      Toki tuo parempi on kuin ei mitään, mutta onko tietoa tai kokemusta että onko tuo ihan riittävä?

      Ositussopimukseen vaaditaan kaksi todistajaa, mutta muuhun omaisuussopimukseen ei. Ilman todistajiakin sopimus selvittää sen, että eksillä puolin ja toisin ei vaatimuksia ole. Mutta jos todistajat ovat saatavilla molemmille, niin hyvähän ne on ottaa.

      Sopimus siis kertoo, että ositus on aikoinaan tehty suullisesti. Suullinen eli muotovirheellinen ositus pätevöityy, jollei sitä ole moitittu 6 kk:ssa sen tekemisestä.

      Vastaavasti, jos nyt ilman todistajia tehty sopimus katsottaisiin muotovirheelliseksi ositussopimukseksi, sekin pätevöityy 6 kk:ssa myöhemmästä allekirjoituksesta lukien.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Ositussopimukseen vaaditaan kaksi todistajaa, mutta muuhun omaisuussopimukseen ei. Ilman todistajiakin sopimus selvittää sen, että eksillä puolin ja toisin ei vaatimuksia ole. Mutta jos todistajat ovat saatavilla molemmille, niin hyvähän ne on ottaa.

      Sopimus siis kertoo, että ositus on aikoinaan tehty suullisesti. Suullinen eli muotovirheellinen ositus pätevöityy, jollei sitä ole moitittu 6 kk:ssa sen tekemisestä.

      Vastaavasti, jos nyt ilman todistajia tehty sopimus katsottaisiin muotovirheelliseksi ositussopimukseksi, sekin pätevöityy 6 kk:ssa myöhemmästä allekirjoituksesta lukien.

      ? Tarkoititko, että todistajien allekirjoitukset eivät ole välttämättömät?

      Kiitos neuvoista, mutta enpä tiedä onko minusta näitä toteuttamaan, sitten kun postilakko on ohi? Olen yrittänyt monien vuosien ajan toipua vaikeasta lapsuudesta ja nuoruudesta sekä tuosta avioliitosta, joka olisi saanut jäädä väliin. Arvostan omaa rauhaani hyvin paljon.

      Mutta varmasti on monia, jotka ovat samassa tilanteessa ja hyötyvät näistä ohjeista.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Ositussopimukseen vaaditaan kaksi todistajaa, mutta muuhun omaisuussopimukseen ei. Ilman todistajiakin sopimus selvittää sen, että eksillä puolin ja toisin ei vaatimuksia ole. Mutta jos todistajat ovat saatavilla molemmille, niin hyvähän ne on ottaa.

      Sopimus siis kertoo, että ositus on aikoinaan tehty suullisesti. Suullinen eli muotovirheellinen ositus pätevöityy, jollei sitä ole moitittu 6 kk:ssa sen tekemisestä.

      Vastaavasti, jos nyt ilman todistajia tehty sopimus katsottaisiin muotovirheelliseksi ositussopimukseksi, sekin pätevöityy 6 kk:ssa myöhemmästä allekirjoituksesta lukien.

      Mikä sopimus?Jotkut taasen veti hihasta suullisen sopimuksen!
      Aloittaja ei sanallakaan maininut,ei muistanut sellaista tehneen.
      Nämä ositukset tulee tehdä,ei jättää tekemättä,aina vain vaikenee
      kuoleman jälkeen.Joku anonyymi mainitsikin mehukkasta jutusta!


    • Anonyymi kirjoitti:

      Mikä sopimus?Jotkut taasen veti hihasta suullisen sopimuksen!
      Aloittaja ei sanallakaan maininut,ei muistanut sellaista tehneen.
      Nämä ositukset tulee tehdä,ei jättää tekemättä,aina vain vaikenee
      kuoleman jälkeen.Joku anonyymi mainitsikin mehukkasta jutusta!

      Jossakin toisaalla kerrottiin että kun erään eksä oli kuollut, niin tältä eloon jääneeltä oli vaan kysytty, onko hänellä jotain vaateita eikä ainakaan siinä tapauksessa ollut. Että välttämättä ei niin kovin Mehukasta juttua aikaan saa.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Mikä sopimus?Jotkut taasen veti hihasta suullisen sopimuksen!
      Aloittaja ei sanallakaan maininut,ei muistanut sellaista tehneen.
      Nämä ositukset tulee tehdä,ei jättää tekemättä,aina vain vaikenee
      kuoleman jälkeen.Joku anonyymi mainitsikin mehukkasta jutusta!

      Kun yhteinen asunto on myyty ja rahat jaettu sekä ilmeisesti muukin omaisuus samalla jaettu (kuten ap:llä), niin siinä ilmeisesti on jaettu se sama, mikä olisi kirjallisesti sovittuna osituksenakin tehty. Ja kun aikaa erosta tämän jaon jälkeen on kulunut kymmeniä vuosia ilman omaisuusvaatimuksia, niin kyllä silloin vahva olettama on sen puolesta, että ositus on suullisesti tehty. Jos ei ole erityistä tarvetta osoittaa kirjallista ositusta (kuten vaikkapa kiinteistön lainhuudossa), niin jonkin perillistahon vuosikymmenten perästä nostama ositusvaade tuskin menestyy. - Mutta tietenkin kirjallinen ositus pian avioeron jälkeen on paras ja varmin tapa.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Kun yhteinen asunto on myyty ja rahat jaettu sekä ilmeisesti muukin omaisuus samalla jaettu (kuten ap:llä), niin siinä ilmeisesti on jaettu se sama, mikä olisi kirjallisesti sovittuna osituksenakin tehty. Ja kun aikaa erosta tämän jaon jälkeen on kulunut kymmeniä vuosia ilman omaisuusvaatimuksia, niin kyllä silloin vahva olettama on sen puolesta, että ositus on suullisesti tehty. Jos ei ole erityistä tarvetta osoittaa kirjallista ositusta (kuten vaikkapa kiinteistön lainhuudossa), niin jonkin perillistahon vuosikymmenten perästä nostama ositusvaade tuskin menestyy. - Mutta tietenkin kirjallinen ositus pian avioeron jälkeen on paras ja varmin tapa.

      Kuten jo usein täällä on tullut kerrottua, osituksella on laissa määrätty muoto ja oikeus vaateen tekoon ei vanhene.

      "Ja kun aikaa erosta tämän jaon jälkeen on kulunut kymmeniä vuosia ilman omaisuusvaatimuksia, niin kyllä silloin vahva olettama on sen puolesta, että ositus on suullisesti tehty."

      Ja tuohan ei perustu yhtään mihinkään. Joka väittää sopimuksen olevan olemassa, on velvollinen näyttämään sen olemassaolon ja sisällön. Et ilmeisesti tiedä kuinka usein istutaan perukirjaa useamman lesken kanssa, kun mitään papereja ei olla tehty. Ja jos ositussopimuksesta puttuu todistajat, pitää metsästää ympäri Suomea entistä puolisoa, että saamme vahvistuksen allekirjoutuksen oikeellisuudelle. Vain oikein tehdystä ositussopimuksesta ei aiheudu ylimääräistä työtä jälkeen.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Kuten jo usein täällä on tullut kerrottua, osituksella on laissa määrätty muoto ja oikeus vaateen tekoon ei vanhene.

      "Ja kun aikaa erosta tämän jaon jälkeen on kulunut kymmeniä vuosia ilman omaisuusvaatimuksia, niin kyllä silloin vahva olettama on sen puolesta, että ositus on suullisesti tehty."

      Ja tuohan ei perustu yhtään mihinkään. Joka väittää sopimuksen olevan olemassa, on velvollinen näyttämään sen olemassaolon ja sisällön. Et ilmeisesti tiedä kuinka usein istutaan perukirjaa useamman lesken kanssa, kun mitään papereja ei olla tehty. Ja jos ositussopimuksesta puttuu todistajat, pitää metsästää ympäri Suomea entistä puolisoa, että saamme vahvistuksen allekirjoutuksen oikeellisuudelle. Vain oikein tehdystä ositussopimuksesta ei aiheudu ylimääräistä työtä jälkeen.

      Viimeinen kommentoija: juuri näin asia on.

      Lisäksi jos puolisoilla olisi ollut kiinteää omaisuutta, lainhuutoa varten tarvitaan selvitys omaisuuden osituksesta; muutoin ei lainhuutoa saada tehtyä myöhemmässä perinnönjaossakaan.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Kuten jo usein täällä on tullut kerrottua, osituksella on laissa määrätty muoto ja oikeus vaateen tekoon ei vanhene.

      "Ja kun aikaa erosta tämän jaon jälkeen on kulunut kymmeniä vuosia ilman omaisuusvaatimuksia, niin kyllä silloin vahva olettama on sen puolesta, että ositus on suullisesti tehty."

      Ja tuohan ei perustu yhtään mihinkään. Joka väittää sopimuksen olevan olemassa, on velvollinen näyttämään sen olemassaolon ja sisällön. Et ilmeisesti tiedä kuinka usein istutaan perukirjaa useamman lesken kanssa, kun mitään papereja ei olla tehty. Ja jos ositussopimuksesta puttuu todistajat, pitää metsästää ympäri Suomea entistä puolisoa, että saamme vahvistuksen allekirjoutuksen oikeellisuudelle. Vain oikein tehdystä ositussopimuksesta ei aiheudu ylimääräistä työtä jälkeen.

      "Ja tuohan ei perustu yhtään mihinkään. Joka väittää sopimuksen olevan olemassa, on velvollinen näyttämään sen olemassaolon ja sisällön. "

      Täydellistä diletantismia! Ap varmaan pystyy näyttämään, että eron jälkeen yhteinen asunto on myyty ja kauppahinta jaettu. Ja kun muun tilpehöörin jakamisesta ei vuosikymmeniin mitään vaatimusta ole esitetty, vahva presumptio on, että se on samalla jaettu, kuten (ainakin) ap esittäisi. - Näinhän se käytännössä ap:n kaltaisissa tilanteissa menee. Vai luuletteko todella, että kenenkään intressissä olisi käynnistää ap:n tilanteessa - tyhjän saamiseksi - kallista "uudisositusta"?


    • Anonyymi kirjoitti:

      "Ja tuohan ei perustu yhtään mihinkään. Joka väittää sopimuksen olevan olemassa, on velvollinen näyttämään sen olemassaolon ja sisällön. "

      Täydellistä diletantismia! Ap varmaan pystyy näyttämään, että eron jälkeen yhteinen asunto on myyty ja kauppahinta jaettu. Ja kun muun tilpehöörin jakamisesta ei vuosikymmeniin mitään vaatimusta ole esitetty, vahva presumptio on, että se on samalla jaettu, kuten (ainakin) ap esittäisi. - Näinhän se käytännössä ap:n kaltaisissa tilanteissa menee. Vai luuletteko todella, että kenenkään intressissä olisi käynnistää ap:n tilanteessa - tyhjän saamiseksi - kallista "uudisositusta"?

      No tuohan teksti vakuutti sinun ammattitaidosta ja osaamisesta.

      Pesänselvittäjähän voi siis aina jättää selvittämisen puolitiehen tuollaisen presumption varassa? Ei välitetä mitä siellä vainajan sukuselvityksessä lukee, kai ne on hoitanut asiat oikein silloin joskus, vaikkeivat ole osanneet hoitaa papereita kuntoon. Ja luottakaamme maallikon näkemykseen että kaikki asiaan liittyvät asiat on samaisen maalikon taholta huomioitu.

      Onneksi vaikka KKO ei ole sanonut tämänlaisesta asiasta mitään (KKO 2001:56).


  • Onko sulla sukulaisia, joilla on perimisoikeus? Hehän saavat puolet, vaikka miten tekisit testamentin hyväntekeväisyydelle.
    Jos tietty ht-järjestö on sulle tärkeä, lahjoita osa jo eläessäsi. Voit seurata miten raha käytetään ja kaupan päälle hyvä mieli.

    • Ainoastaan vainajan jälkeläisillä on lakiosansa, eli he voivat testamentista huolimatta saada puolet jäämistöstä, jos vaativat sen. Muilla sukulaisilla ei ole mitään tuollaista oikeutta.


SEISKA.FI

Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.