Onko rahalla tai omaisuudella väliä parinvalinnassa?
Merkitseekö kumppanin taloudellinen tilanne teille jotain?
Anonyymi
49120
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 49
Vanhimmat
Ei merkitse, enkä haluaisi suhteeseen sellaisen kanssa, jolle merkitsisi. Ymmärrän silti sen, että moni nuori näkee asiat toisin.
Olin aina sitä mieltä, että ei vaikuta, kunnes rakastuin ystävääni, joka lainasi koko ajan rahaa. Meistä ei paria tullut, vaikka olisin niin halunnut. Myöhemmin ajatelleena jatkuva rahan lainaaminen/ruuan sekä konserttilippujen maksaminen oli kiusallista ja tuli hyväksikäytetty olo. Jonkinlainen taloudellinen tasapaino olisi eduksi tulevalla kumppanilla. Sellainen, jossa osataan olla menemättä tai ostamatta, silloin kun raha on vähissä. Itse en olisi koskaan kehdannut lainata rahaa kaverilta esim. baari-illan takia. Eri asia tietenkin, jos rahaa olisi ollut tiedossa lähiaikoina...useimmiten tältä ystävältäni vaan jäi maksamatta takaisin ja sain lainata pitkin kuukautta lisää rahaa ruokaan, vaatteisiin ja muihin impulsseihin. Ei kiitos enää sellaista, varsinkaan parisuhteessa.
Ystävät kannattaa pitää ystävinä ja rakastetut rakastettuina. Ei anna hyvää kuvaa kenellekään jos sanot, että naiskentelet ystäviesi kanssa. Siitä tulee epäilys, että jokainen ystäväsi on tuolla moraalilla panokumppanisi. Kukaan ei halua seurustella sellaisen kanssa, joka pettää ystäviensä kanssa (paitsi polyamoriset). Kun sanot rakastetullesi, että menet tapaamaan ystävääsi niin rakastetulle tulee olo, että sinä menet pettämään selän takana ystäväsi kanssa. Ystävyyssuhteet muutenkin kärsivät tai loppuvat jos menee niihin sekoittamaan tunteita ja seksiä.
No en hänen kanssaan paneskellut. Se, että ensin ihastuin ja sitten rakastuin oli puhdasta luonnon tekemää kiusaa. Yritin saada hänet pois mielestäni muutaman vuoden, onnistumatta. Vasta, kun muutimme eri kaupunkeihin, alkoi tunteet hälvetä vuosien saatossa. Nykyään en voisi ajatella häntä kumppanina. Todellakin pelkkiä ystävyksiä olemme nykyään.
Entä jos toinen on paljon parempituloisempi. Pienempituloisella ei ole koskaan varaa maksaa puolta asumisesta ja muista elämisen kustannuksista jo halutaan yllä pitää parempituloisen vaatimaa elintasoa. Ja entä jos pienempituloinen on vielä matalammin koulutettukin?
Ehkä olisi kiusallista sille huonompituloiselle.
Ei koulutusero itseäni haittaisi jos muuten on samanhenkinen tai homma toimii.
Jos parempituloinen ihan välttämättä haluaisi asua 3 tonnin vuokra-asunnossa, johon toisella ei ole varaa edes kolmasosaa niin hankalaahan se olisi. Sitten ehkä molempien pitäisi asua siten mihin itsellä on varaa ja jos yhteenmuutto kovasti polttelisi molempia niin ehkä jokin kompromissikin asiaan löytyisi.
Minä en usko, että rahasta tulisi kenenkään kanssa riitaa, tai ainakaan ei ole ennen tullut. Ajattelen että molemmat vastaa omista menoistaan pääosin. En ole tippaakaan kiinnostunut raha-asioista muutenkaan ja säästäväisyys on tosi kaukana minusta. Huolehdin kumminkin sen verran kuin on pakko.
Koulutus ei takaa mitään nykypäivänä. Voi olla vaikka miten koulutettu, mutta aina silti työtön ja tai pienituloisempi.
Muuten ei ole väliä, mutta täytyy tulla omilla rahoillaan toimeen, koska minä en ole niin varakas, että voisin kustantaa toisen menot omieni lisäksi.
Henkilökohtaisesti ei ole kokemusta suurista tuloeroista, vaikka useampi suhde on jo takana. Molemmat osapuolet ovat aina olleet pienituloisia. Tuosta johtuen rahasta ei olekaan ollut parisuhteissa riitaa. En osaa kuvitella, että nyt sinkkuna tapaisin naisen jolla olisi suuri omaisuus tai tulot ja tämä asia tulisi pohdintaan. En edes tunne ketään suurituloista, enkä liiku sellaisissa paikoissa missä heitä todennäköisesti liikkuu. En myöskään osaa kuvitella, että joku suurituloinen kiinnostuisi itsestäni, en ole sillä tavoin edustavan näköinen.
Aika vähän noita yberrikkaita naisista kiinnostuneita naisia on Suomessa ja jos olisi niin kaikki tuntee kaikki jne. ja sana kiertää.
Joo koska musta ei oo elättää itteä. Mä en ikinä pääsis mihinkää mä en sais mitään....muhun ei oo voinu luottaa ja mä en viihdy kait enäämissään. Mä roikun mukana en haluu et muut tekis saman.
Taloustaidoilla on merkitystä. Pitää osata nauttia elämästä ja sellaisista asioista, mitä oma varallisuus sallii. En katsoisi hyvällä pikavippejä enkä muilta lainailua tai tuhlailua, jos siihen ei ole varaa.
Ei ne taloustaidot mitään merkitse. Voi olla vaikka miten taloustaitojen superammattilainen, mutta jos vaikka joku ei palkkaa sinua esim. työsyrjinnän takia niin olet aivan pers aukinen.
Pienituloisellehan ne taloustaidot erityisen tärkeitä onkin. Kyllä on merkitystä siis ainakin minulle :)
Toi on kyllä totta, pakko pitää kirjaa menoista kun on vähän rahaa. Tykkäisin että naisystävä olisi aika tarkka rahasta, eikä tuhlaisi turhiin asioihin vaikka vaatteisiin tai kosmetiikkaan.
Alastiko pitäisi kulkea?
No ei sentään, mutta vaatteita ei tarvitse olla kuin ne mitä tarvitsee. Monilla on vaatteita paljon tarvetta enemmän. Ei sinänsä mulle kuulu mutta tykkään säästäväisistä naisista.
Montako vaikkapa lääkärin ja laitohuoltajan muodostamaa naisparia tiedätte?
No vastaavilla tuloeroilla aika monta paria on tullut vastaan, Itelläkin muutama yberrikas ollut ja muutama rutiköyhä. :)
Tuskin on.
Ei lääkärit vielä mitään yberrikkaita ole ja toisaalta laitoshuoltaja tienaa huomattavasti paremmin kuin tavissiivooja yksityisellä.
On siinä lääkärin jossain 4500€ kk netossa ja laitoshuoltajan 1500€ kk netossa aikamoinen ero kulutusmahdollisuuksissa.
Aika harvat on jotain lääkäreitä tai vastaavia eli kannattaako tolla spekuloida liikaa. Väitän että suurimmalla osalla naisia netto on alle 2500.
Ehkä jos toinen olisi pitkäaikaistyötön eli pidemmän aikaa elänyt köyhyysrajalla eikä muutosta näköpiirissä, niin voisi hieman arveluttaa. SIlloin toisella ei olisi varaa kuin ihan välttämättömämpään elämässä eikä itsellä kuitenkaan ole niin hyvät tulot että voisin jatkuvasti kustantaa kahden edestä. Ja voi olla että se pitkäaikaistyöttömyyskin itsessään häiritsisi.
Jos toisella olisi taas moninkertaiset tulot itseeni nähden, niin se ei häiritsisi paitsi jos hän tahtoisi jatkuvasti käydä ylihinnoitelluissa tai hyvin kalliissa ravintoloissa ja luxuslomilla yms. Mutta ehkä sen tyyliseen ihmiseen muutenkaan ihastuisi.
Eli periaatteessa ei ole merkitystä ellei mennä ihan ääripäihin.
Ei ole väliä kun itselläkään ei ole liikaa rahaa. Mun mielestä muutenkin tunteet ratkaisee parinvalinnassa, aika kolkkoa on muuten. Mulle olisi todennäköisesti turn off sellainen nainen joka miettii rahaa samassa kun tunneasioita. Raha-asiat on mulla kuitenkin kunnossa, ei siinä mitään.
Samaa mieltä, moni muu näkyy miettivän rahaa.
Monet on materialisteja, ei voi mitään.
En voi väittää varmaksi taloudellisten tilanteiden eron olevan syy miksi treffit eivät johtaneet mihinkään mutta jäi vähän hapan maku suuhun.
Miten suuresta erosta oli kyse? Itsekin olen miettinyt ettei kannata edes lähteä treffeille, jos etukäteen tietää tai arvioi toisen olevan taloudellisesti eri tasolla.
Tämä on hyvä aihe. Ainakin mun tuntemat naisparit on suht samalla tulotasolla, kun nyt alan tätä miettimään. Kannattaako tosiaan muuten edes sopia ekaa tapaamista? Monesti tulee selville jo viestittelyssä nämä asiat, kysytään ammattia yms.
Multa ei ole kysytty ammattia eikä taloudesta deiteillä kertaakaan. Tiedä mistä johtuu sitten. Olen miettiny tätä keskustelua muutenkin enkä voi samaistua yhtään.
No se ei pelaa, joka pelkää.
Yhden yberrikkaan täältä löysin, jos olisin jättänyt siihen tai hän , niin eipä meitäkään olisi tullut.
Ja ei mun yberrikas välttämättä mikään miljardööri julkkis ole. Mulla oli polkupyörä ja sekin varastettiin, eli pohjalta se mun asteikko alkanee.
Yberrikkaalla oli aina viimesin malli autosta, missä lisävarusteena voi hankkia vilkut. Oma rivitalonpätkä, kesämökki järvenrantatontilla, vene, lemmikki, paljon sijoituksia ja rahaakin vaan miljoonissa.
Harrasti lahjotuksia ja oli muutenkin empaatti. Parhaathan meistä täältä ensin lähtee ;(.
Sillon kun olen hajeskellut seurustelukumppania, niin jotkut kyllä haihtuu alkumetreillä lue: tulee puhetta työpaikasta. Ja ihan hyvä niin, meillä ei varmaan muutkaan arvot olisi olleet samalla seinällä,
Voisko olla, että kun ensimmäisenä töksäytät, että oletko töissä ja missä olet töissä niin ihmiset kokevat sinut valtiolliseksi tai teolliseksi vakoojaksi...ja luonnollisesti et ole oikeasti pätkääkään kiinnostunut oikeasti tutustumaan sillä silmällä vaan olet peitetehtävissä utelemassa työ/raha-asioita, joista tietenkin myös Kelalla ja verottajalla on omat etsivänsä.
Mistäs sitä tietää jos siellä on vaikka vihamielinen toimija, jonka tarkoituksena on vain romuttaa kaikki tulot ja estää työpaikalla tienaaminen tai vaikkapa kilpailevan yrityksen toimija, jonka tarkoituksena on ostaa ulos työntekijöitä ja sitten tarkoituksena on palkata puoli-ilmaiseksi tai ilmaiseksi työttömäksi jäänyt, siitähän saa palkkatukea.
Sitten myös vaihtoehtona on myös se, että olet sellainen hyväksikäyttäjä-siipeilijä, joka kiinnostuu vain toisten rahoista...
Tai vaikkapa ylitungetteleva puolirikollinen toimittaja utelemassa seuraavaan lehteen juttuansa..
No minä en kysy ihmiseltä missä on töissä, heti kättelyssä , jos kertoo, niin sitten kertoo.
Jos multa kysytään, niin sanon jotain ympäripyöreetä ja vähättelevää.
Ai kamala...moon seurustellu tommosen valtiollisen kanssa ja vielä reilun vuoden :D.
Ja tosiaan löytyy myös jodenkin maiden ISOlähetystöihinkin kosketuspintaa. (Täytyi ruveta gryptaan ).
Ja mut on vielä puoli-ilmaseks palkattukkin , mutta siitä on jo aikaa.
Ja kohulehden toimijakin kuuluu tuttavapiiriin.
No nyt meni yöunet .
Kyllä mun kiinnostus on jossain muussa , kuin mainitsemassasi mammonassa.
Tuolla ylempänä luki, että muutama rutiköyhä,
Uskallatkos sinä ollenkaan seurustella, kun noin hyvin olet tiedostanut riskit ?
Onko sinulla esmees oma asianajaja? Yberrikas ilmoitti semmoisen omistavansa muutaman päivän seurustelun jälkeen, Ja mulla pokka piti.
Samanlainen tuntuma minullekin on tullut. Ei kyse ole toisesta ihmisenä tai pahantahtoisuudesta mutta maailmat eivät vain kohtaa.
Yritän kaivaa näitä lähes aktiivisia keskusteluja esiin. Saa nähdä onko tästä mitään iloa..
Nostaminen kannattaa, aivan älytöntä nämä iltojen spämmimaratonit, joissa vuodelta nakki olevia ketjuja nousee ja ajakohtaisempia katoaa arkistoihin....
Itselleni rahalla tai omaisuudella on sen verran väliä, että oletan kumppanillani olevan samantyylinen suhde rahaan. Olen itse valmis kompensoimaan, jos puolison tulot ovat huonommat ja haluan esimerkiksi matkustaa yhdessä johonkin kohteeseen, joka olisi hänen tulotasolleen liian kallis tms.
Olen itse sitä koulukuntaa, että parisuhteessa halutaan tehdä hyvää toisen eduksi ja jakaa asioita, joten olen valmis kompensoimaan omasta puolestani. Liialliset erot rahankäytössä ja rahaan suhtautumisessa ovat toki hankalia. Itse olen esimerkiksi hyvin nihkeä ottamaan lainaa tai lainaamaan itse rahaa. En myöskään koe, että lainarahalla pitäisi kustantaa sellaista elämää, johon ei tosiasiassa ole varaa.
Ymmärrän toki, että elämä ei ole mustavalkoista ja joskus omista periaatteista joutuu mahdollisesti tinkimään, kun ja jos elämä heittelee.
Minä en ole tuommoinen laskukonenainen. Muiden rahat ei kiinnosta minua ja omatkin kiinnostaa liian vähän. Pääasia että rahat riittää, ei sitä tarvitse minusta sen enempää vatuloida.
Ihastuminen ei katso tuloja eikä varallisuutta. Jos tilanne muuttuu rakkaudeksi voi tulla enemmän pulmia. Harrastusten hinta on ihan eri. Lomalla tarkoitetaan aivan eri asioita. Ja hyvä asuntokin on ehkä erilaiset. Kuuntelen tarnoita ja katselen kuvia mielelläni toisten lomalta, mutta sen lähemmäksi hiekkarantaa ja rantabaaria en taida päästä.
Jos varallisuus on koulutuksella ja työllä hankittua, voi sivistyksessäkin olla isot erot. Mutta ihastua voi ja saa keheen vaan eikä varallisuus tai varattomuus ole ongelma. 🙂
Minä luulin, että tässä oli aiheena parinvalinta eikä ihastuminen. Ymmärrän mitä tarkoitat, mutta minä en ole koskaan valinnut paria varallisuuden perusteella, enkä osaa kuvitella tekeväni niin tulevaisuudessakaan. En ole myöskään riidellyt koskaan rahasta parisuhteessa. Minulla ei tietenkään ole rajattomasti kokemuksia, että voin puhua vain muutaman parisuhteen perusteella. En ole koskaan ollut semmoisessa suhdetilanteessa, missä raha olisi tullut ongelmaksi, vaikka en siis ole mitenkään varakas tai hyvätuloinen. En edes tajua mikä pakko voisi olla koko ajan tehdä jotain tosi kallista. Harvan harrastukset on kovin kalliita esimerkiksi, ei minun ainakaan ole. Kalliissa ravintoloissa ei tarvi käydä syömässä, eikä ostella kaikkea roinaa lisää. Lomalla taas ei olla jatkuvasti, eikä asuntoja ostella mennen tullen. Vaikea kuvitella muutenkin, että asunnon laadusta tulisi riitaa. Toisaalta erikseenkin voi asua yhtä hyvin. Muutenkin tuommoisissa pienemmissä asioissa voi helposti joustaa ja toimia tilanteen mukaan.
Sivistyksessä tuskin Suomessa löytyy mahdottomia eroja. Kaikki melkein ovat opiskelleet peruskoulun lisäksi jotain nykyään ja tietoa on muutenkin saatavilla vapaasti.
Semmoinen ihminen on sivistynyt, joka kunnioittaa muita ja ymmärtää ihmisarvon merkityksen. Kaikenlaista tietoa voi olla ilman sivistystäkin.
Miksi moni ajattelee ettei naisparilla voi olla suurta tuloeroa, onhan paljon miespareja ja heteropareja joilla on eikä sitä kukaan ihmettele?
Mutta heteropareja joissa nainen on koulutetumpi ja suurituloisempi on äärimmäisen harvassa.
Eli mitä sitten? Mitä sukupuolella tässä on väliä? Vai tarkoitatko että nimenomaaan naiset haluavat aina kumppanin jolla on suuremmat tai samat tulot kuin itsellä?
Ei tuommoinen ole nykyään harvinaista. Minä ainakin tunnen vaikka kuinka monia heteropareja, joissa naisella on korkeampi koulutus ja monia semmoisiakin, joissa nainen on suurituloisempi.
Mä olen itse tavallinen keskituloinen ja naisystäväni on minua huomattavasti varakkaampi. Itse arvelin suhteen alussa, että siitä voi tulla ongelmia, mutta naiseni ei ymmärtänyt ollenkaan, mitä hankalaa siinä nyt voisi olla. Arjessa nyt ei mitään ihmeellistä olekaan, vietetään paljon aikaa hänen luonaan, jossa mun tyttärelle on tarjota oma huone ja muutenkin kaikenlaista harrastetilaa ym. Lomien suunnittelu sen sijaan kaihertaa, kun ei minulla sellaiseen elämään ole varaa, mutta hän taas haluaa tietenkin, että voitaisiin viettää ihanaa aikaa yhdessä. Eli nyt on sitten tehty niin, että minä maksan mitä voin, tai mikä mun lomabudjetti on, ja hän loput. Muuten raha-asioilla ei ole merkitystä, molemmat hoitaa omansa ja niistä jutellaan joskus, niin kuin nyt arjen tapahtumista muutenkin.
Pakko kyllä myöntää, että vaikka rakastan häntä muutenkin, niin onhan se välillä seksikästä, kun saa jonkun ihanan lahjan tai lähdetään ajelulle uudella avoautolla.
Marraskuun keskustelujen nosto.