Olen viime aikoina miettinyt paljon että onko Jumalanvaltakunnan antamat neuvot ihan OIKEASTI neuvoja vai sääntöjä?. Yleisestihän me sanotaan ettei meillä mitään sääntöjä ole. Mutta onkohan se oikesti näin?
Olen miettinyt että onko se syntinä jos omistaa TV:een ja katselee sieltä ihan asia ohjelmaa? Ontä jos ottaa saunan jälkeen yhden keskikaljan(Vaikka V-l:en pitäisi olla täysin absolusteja) Vaikkei Raamattu kiellä viinan juontia vaan siitä juopumista... Entä jos vaikka kuuntelen Radiosta kaunis sanaisia iskelmiä. Eivät nuo asiat ainakaan minusta kovin pahoita tunnu. Pidetäänkö näitä asioita synteinä? Jos näitä asioita pidetään synteinä. Niin eivätkö nämä sitten muka ole sääntöjä?
Uskoisin että jos esittäisin kysymyksen v-llille että ovatko nuo edellä mainitsemat asiat syntejä. Niin saisin kahdenlaisia vastauksia.
Jos esim. kyselisin tuota asiaa keskusteluillassa. Uskoisin että sieltä saisin vastauksen että kyseiset asiat ovat syntiä. Koska sitä tilaisuutta "hallitsevat" kaikkein jyrkimmin ajattelevat uskovaiset. Niitten sanahan niissä tilaisuuksissa aina painaa. Ainakin olen itse sen huomannut. Ja vähän vapaammin ajattelevat uskovaiset eivät siellä uskolla ihan kaikkea sanoa mitä ajattelevat...
Sitten taas jos kysyisin asiaa joltain vähän vapaammin ajattelevalta uskovaiselta ihan kahden kesken. Uskoisin ettei hän edellä mainituita asioita syntinä pitäisi.
Eli kunpaa kantaa uskoa? Ei olisi kuitenkaan helppo tehdä matkaa jos osa V-l:listä ei pitäisi minua uskovaisena. Mutta onko oikein jos edellä mainitut asiat saarnataan synneiksi??
Miten sitten perustellaan että mainitsemani asiat syntiä olisivat? Niin yksi vastaus varmasti olisi. Ettei saa pahentaa lähimmäistään. Mutta voihan noita asioita tehdä niinkin. Ettei kukaan sellainen joka noista asioista pahentuu olisi paikalla.
Toinen vastaus voisi olla ettei tottele seurakuntaa. Mutta onko seurakunnalla oikeis Päättää mikä on syntiä ja mikä ei?
Asian tekee vielä monimutkaisemmaksi tekee se. Että monet säännöt ovat hyvin ristiriitaisia. Ainakin minun mielestäni. Esim. netti mielestäni on paljon pahempi asia kuin TV. Sitäkään en ymmärrä miksei tupakkaa syntinä pidetä. Vaikka muuten sääntömme ovat hyvin tiukat. Siinä vain pari esimekkkiä mainitakseni...
Tuntuu aika ihmeellisetä että jotkut pitävät syntinä jos joku omistaa TV:een. Muttei netin omistamista ja siellä surffailua kukaan syntinä pidä. Koska säänöt eivät kiellä netin käyttöä. Onko siinä mitään logiikkaa? Onko ihmisen tehtävänä päättää mikä on syntiä vai Jumalan?
Eli tässä taas nähdään etta sääntöjä noudatetaan monesti vain niiden itsensä takia. Niin kuin tällä palstalla on monesti kirjoitettu.
Minun mielestäni olisi kaikkein paras
ettei mitään sääntöjä olisikaan... Ei tarvitsisi kamppailla noiden ristiriitojen kanssa... Eikä niitä noudatettaisi vain niiden itsensä takia.
Tai ainakin että niiden noudattaminen olisi käytännössä "vaapaaehtoista". Jokainen miettisi omassa tunnossaan mikä on oikein ja mikä väärin... Ja syntinä pidettäisiin vain asioita joita Raamattu selkeästi ilmaisee.
PS.Joku voi muuten oikaista käsityksiäni jos ne ovat vääriä...
Olen miettinyt että onko se syntinä jos omistaa TV:een ja katselee sieltä ihan asia ohjelmaa? Ontä jos ottaa saunan jälkeen yhden keskikaljan(Vaikka V-l:en pitäisi olla täysin absolusteja) Vaikkei Raamattu kiellä viinan juontia vaan siitä juopumista... Entä jos vaikka kuuntelen Radiosta kaunis sanaisia iskelmiä. Eivät nuo asiat ainakaan minusta kovin pahoita tunnu. Pidetäänkö näitä asioita synteinä? Jos näitä asioita pidetään synteinä. Niin eivätkö nämä sitten muka ole sääntöjä?
Uskoisin että jos esittäisin kysymyksen v-llille että ovatko nuo edellä mainitsemat asiat syntejä. Niin saisin kahdenlaisia vastauksia.
Jos esim. kyselisin tuota asiaa keskusteluillassa. Uskoisin että sieltä saisin vastauksen että kyseiset asiat ovat syntiä. Koska sitä tilaisuutta "hallitsevat" kaikkein jyrkimmin ajattelevat uskovaiset. Niitten sanahan niissä tilaisuuksissa aina painaa. Ainakin olen itse sen huomannut. Ja vähän vapaammin ajattelevat uskovaiset eivät siellä uskolla ihan kaikkea sanoa mitä ajattelevat...
Sitten taas jos kysyisin asiaa joltain vähän vapaammin ajattelevalta uskovaiselta ihan kahden kesken. Uskoisin ettei hän edellä mainituita asioita syntinä pitäisi.
Eli kunpaa kantaa uskoa? Ei olisi kuitenkaan helppo tehdä matkaa jos osa V-l:listä ei pitäisi minua uskovaisena. Mutta onko oikein jos edellä mainitut asiat saarnataan synneiksi??
Miten sitten perustellaan että mainitsemani asiat syntiä olisivat? Niin yksi vastaus varmasti olisi. Ettei saa pahentaa lähimmäistään. Mutta voihan noita asioita tehdä niinkin. Ettei kukaan sellainen joka noista asioista pahentuu olisi paikalla.
Toinen vastaus voisi olla ettei tottele seurakuntaa. Mutta onko seurakunnalla oikeis Päättää mikä on syntiä ja mikä ei?
Asian tekee vielä monimutkaisemmaksi tekee se. Että monet säännöt ovat hyvin ristiriitaisia. Ainakin minun mielestäni. Esim. netti mielestäni on paljon pahempi asia kuin TV. Sitäkään en ymmärrä miksei tupakkaa syntinä pidetä. Vaikka muuten sääntömme ovat hyvin tiukat. Siinä vain pari esimekkkiä mainitakseni...
Tuntuu aika ihmeellisetä että jotkut pitävät syntinä jos joku omistaa TV:een. Muttei netin omistamista ja siellä surffailua kukaan syntinä pidä. Koska säänöt eivät kiellä netin käyttöä. Onko siinä mitään logiikkaa? Onko ihmisen tehtävänä päättää mikä on syntiä vai Jumalan?
Eli tässä taas nähdään etta sääntöjä noudatetaan monesti vain niiden itsensä takia. Niin kuin tällä palstalla on monesti kirjoitettu.
Minun mielestäni olisi kaikkein paras
ettei mitään sääntöjä olisikaan... Ei tarvitsisi kamppailla noiden ristiriitojen kanssa... Eikä niitä noudatettaisi vain niiden itsensä takia.
Tai ainakin että niiden noudattaminen olisi käytännössä "vaapaaehtoista". Jokainen miettisi omassa tunnossaan mikä on oikein ja mikä väärin... Ja syntinä pidettäisiin vain asioita joita Raamattu selkeästi ilmaisee.
PS.Joku voi muuten oikaista käsityksiäni jos ne ovat vääriä...
Vastaukset 15
Vanhimmat
Olet selvästi pohtinut asioita.
Pari pointtia omasta mielestäni.
SRK ei ole Jumalan valtakunta, vaan se on kaikkialla.
Kukaan ihminen ei voi tuomita ja saarnata joitakin tekoja anteeksi.
Säännöt löytyvät kymmenestä käskystä.
Pidä hyvät välit yläkertaan ja huonot puhujiin, koska näiden välillä on iso ristiriita. Puhujat yrittävät korottaa itsensä varajumaliksi.
ps. olen itse uskova, mutta en taatusti vl, enkä kuulu mihinkään lahkoon.
Voimia miettelyysi
"puhujat yrittävät korottaa itsensä varajumaliksi"
Voin sanoa suoraan ettei se näin ole. Eivät puhujat kerää mainettaan itselleen. Emme pidä ketään puhujaa toista puhujaa parempana. Uskomme että sanat jotka puhuja saarnaa tulevat Jumalalta.
Ps. Tiedän mistä puhun olen liikkunut näissä piireissä jo jonkin aikaa....
16 Älkään siis kenkään teitä tuomitko ruasta eli juomasta, taikka määrätyistä pyhäpäivistä, ei uudesta kuusta, eikä sabbateista,
17 Jotka ovat tulevaisten varjo, mutta itse ruumis on Kristuksessa.
18 Älkäät antako kenenkään voittaa teidän kilvoituksenne palkkaa, joka tahtoo teitä nöyryyteen ja enkelien palvelukseen, vaeltain niissä, joita ei hän nähnyt ole, ja on tyhmästi lihallisessa mielessänsä paisunut,
19 Ja ei riipu kiinni Päässä, josta koko ruumis jäsenistä ja ravioista saa väkevyyden ja kokoon liitetty on, ja niin siinä lisäämisessä kasvaa, jonka Jumala antaa.
20 Jos te siis olette Kristuksen kanssa maailman säädyistä kuolleet, miksi te teitänne annatte säädyillä solmita, niinkuin te maailmassa eläisitte?
21 Älä siihen rupee, (sanovat ne,) älä maista, älä pitele,
22 Jotka kaikki kulumisessa hukkuvat, ja ihmisten käskyt ja opit ovat,
23 Joilla kyllä viisauden muoto on itsevalitussa palveluksessa ja nöyryydessä, ja siinä, ettei he ruumistansa armahda eikä tee lihalle kunniaa hänen tarpeissansa.
Ei taida Raamatussa olla mainintoja telkkarista ja radiosta, joten miten ne voisi olla syntejä?
Ja pakkoko sitä on humalaan asti itseään juoda.
Hyvä ja rohkea keskustelu aiheesta löytyy täältä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000007266530
Tässä aloituksessa olisi tarkoitus keskustella asioista niiden ymmärrettävämmässä muodossa. Siksi että me sivistymättömimmätkin ne ymmärtäisimme...:)
Lisäksi olisi tarkoitus keskustella asioista niiden oikeilla nimillä... Esimerkkien avulla minusta pystyy hyvin selkeyttä asioita
Olisi kiva saada tämän aloituksen alle V-l "pohtioidenkin" mielipiteitä. Tällä tarkoitan lähinnä Mariaa ja Tarsingeria. Voisitte vääntää kirjoituksianne vaikka "rautalangasta"...:)
Olet viestissäsi ansiokkaasti kertonut samanlaisista pohdinnoista, joiden kanssa ole viime kuukausina painiskellut. Ymmärsin, että olet niitä avauksieni tiimoilta lukenutkin.
Lukaisin viestisi pari kertaa ja ensiepäröinnin jälkeen ajattelin vastata. Epäröinti johtuu lähinnä siitä, että olen kirjittanut näitä juttuja sivuavista asioista täällä jo useita kertoja ja saanut tietynlaisen leiman. Käytit kohdallanani termiä vl-pohtija, mutta kohdallani on käytetty myös termiä maailmanmielistelijä ja jopa feikki. En pidä niistä leimoista. Siksi varvaisuuteni.
Huomaa, kun kirjoitan alempana kommentteja juttuusi, että ne ovat VAIN minun ajatuksiani. Älä ota niitä liian vakavasti :)
Itse ajattelen Jumalan valtakunnan neuvoja, niin meidän pitäisi ensi määritellä mikä on Jumalan valtakunta. Eli heti tuli seinä vastaan, sillä en pysty määrittelemään sitä :( Kuitenkin pystyn jotenkin sisäistämään itselleni sen, mitäs löytyvät ne neuvot. Minulle ne löytyvät Raamatusta, oppi-isien kirjoituksista, saarnoista ja kirjallisuudesta, jne. Huomaa kuitenkin tuo järjestys. Ongelman muodostaa se, ennä ne neuvon sanat eivät ole ristiriidattomat. Kun nämä neuvot (joskus ristiriitaiset) viedään tiettyyn ympäristöön (vaikkapa ry), niin on muistettava, että se aikaan ja paikkaan aika pahasti sidottu. Seurauksena on, että se ympäristö luon neuvoista sääntöjä, vaikka se ei aina ole ollut neuvon antajan tarkoitus. Pahimmassa tapauksessa
Olet viestissäsi ansiokkaasti kertonut samanlaisista pohdinnoista, joiden kanssa ole viime kuukausina painiskellut. Voin vakuuttaa, että paini on ollut kovaa ja ei aina niin miellyttävää. Ymmärsin, että olet niistä avauksieni tiimoilta lukenutkin.
Lukaisin viestisi pari kertaa ja ensiepäröinnin jälkeen ajattelin vastata. Epäröinti johtuu lähinnä siitä, että olen kirjittanut näitä juttuja sivuavista asioista täällä jo useita kertoja ja saanut tietynlaisen leiman. Käytit kohdallanani termiä vl-pohtija, mutta kohdallani on käytetty myös termiä maailmanmielistelijä ja jopa feikki. En pidä niistä leimoista. Siksi varovaisuuteni.
Huomaa, kun kirjoitan alempana kommentteja juttuusi, että ne ovat VAIN minun ajatuksiani. Älä ota niitä liian vakavasti :)
Itse ajattelen Jumalan valtakunnan neuvoja, niin meidän pitäisi ensin määritellä mikä on Jumalan valtakunta. Eli heti tuli seinä vastaan, sillä en pysty määrittelemään sitä :( Kuitenkin pystyn jotenkin sisäistämään itselleni sen, mistä löytyvät ne neuvot. Minulle ne löytyvät Raamatusta, oppi-isien kirjoituksista, saarnoista ja kirjallisuudesta, jne. Huomaa kuitenkin tuo järjestys. Ongelman muodostaa se, että ne neuvon sanat eivät ole ristiriidattomat. Kun nämä neuvot (joskus ristiriitaiset) viedään tiettyyn viitekehykseen (vaikkapa ry), niin on muistettava, että se on sidottu kultuuriin, aikaan ja paikkaan. Seurauksena on, että se ympäristö luo neuvoista helposti sääntöjä, vaikka se ei aina ole ollut neuvon antajan tarkoitus. Pahimmassa tapauksessa säännöistä tehdään pelastautumisen ehtoja. Oikeastaan itse näen pahimpana juuri tuon viimeisen. Ymmärrän, että ajallinen toiminta tarvitsee tietyt "säännöt",. Näiden sääntöjen noudattaminen luo tietyn turvallisuuden ja yhteenkuuluvaisuuden tunteen. Siinä mielessä ne ovat ihan hyviä.
Kun tarkastelin antamiasi esimerkkejä, niin olen täysin samaa mieltä kanssasi, että niissä on selvää ristiriitaisuutta. Kuitenkaan mikään niistä "säännöistä" ei muodosta omalla kohdallani ongelmaa, vaikka joskus televisiottomuus hieman kaiveleekin ;) Itse koen kieltämättä kiusallisena joidenkin tahojen ankarankin puolustamisen näitä sääntöjä kohtaan. Tuntuu siltä, että henkilö puolustaa asiaa henkeen ja vereen vain sen tähden, että ei uskalla antaa omalle ajattelulleen tilaa. Itse tällä hetkellä noudatan näitä "vl-sääntöjä" mitä suuremmassa määrin ja kannan ihan mielelläni niitä kuuluisia vl-laseja. Tätä en tee sen tähden, että pelastuisin vaan sen tähden, että koen tällaisen viitekehyksen omalle uskolleni turvallisena ympäristönä. Kaikista epäilyksistäni huolimatta :)
Ymmärsit aivan oikein. Olen lukenut aika paljon kirjoituksiasi. Siksi luulenkin tietäväni minkälaiset ihmiset ovat sinua maailmanmielisteliäksi tai feikiksi sanovat. Ne ovat niitä kaikkein "radikaaleimpi" V-lliä.
Tiedän sen omasta kokemuksestani että jos kyseen- alaistaa joitain meindän "sääntöjämme". Se on joillekin niinkuin kepillä sohaisisi ampiaispesää. Siinä monen uskon perusta järkkyy... Joillekin niiden noudattaminen tuntuu olevan niinkuin kirjoitit autuuden ehto..:( Itsekin joskus olen ollut sellainen..:((Silloin nuorena). Joten itse ymmärrän hyvin näitä "radikaaleja"
Itse en nää taas mitään väärää tässä uskomisen asioiden "Pohtimisissa". Luulen että jos joku kirjoittaja saa ryöpytystä tämän aloituksen kirjoituksista. Uskon että se olen minä...:)Mutta ei se minua haittaa. On ihan mielenkiintoista lukea kaikkein "radikaaleimpienkin" mielipiteitä Eli ei sinun tarvi ryöpytyksiä pelätä...
Olen itsekin ollut hyvin "radikaali" näissä uskon asioissa. Ennen en esim. pitänyt uskovaisina V-l nuoria jotka omistivat TV:een. Nykyään ajattelen ettei asia ihan noin mustavalkoinen ole.
Nuorempana minä "säpsähdin" aina jos joku kyyseen- alaisti jotain "sääntöä". Ajattelin ettei tuollaisen ihmisen uskon asiat voi olla kohdallaan. Kun se noin ajattelee...Eli silloin "säännöt" olivat minun kohdallani autuuden ehtoja. Tiedän tälläisen ajattelutavan olevan V-l:lien keskuudessa hyvin yleistä..:(
Me mielellämme aina sanomme, että meillä ei ole sääntöjä. Tämä on hieman harhaahjohtavaa, koska neuvon ja säännön raja voi joskus olla hyvin häilyvä.
Tässä on kyse ennenkaikkea käsitteiden määrittelystä, mikä on neuvo? Eiväthän verkostomarkkinoijatkaan myy mitään, he vain suosittelevat tai auttavat ystäviä. Asian vääntäminen muuksi kuin mitä se on, tekee siitä monesti helpomman hyväksyä.
Me voisimme hyvin puhua keskenämme neuvoista, ylläpitääksemme omanarvontuntoamme, olisihan länsimaiselta ihmiseltä typerää alistua muiden sääntöihin. Kohtuuden ja rehellisyyden nimissä meidän tulisi kuitenkin ulkopuolisille puhua säännöistä, koska niitähän ne ovat ainakin heille. Heille neuvo on yhä vain neuvo, ja sääntö on sääntö.
Hyvää kevättä!
Minusta on erityisen hyvä, että näistä asioista keskustellaan. Ja ennen kaikkea asiallisen avoimessa hengessä, kuten avaaja.
Oma linjani on se, että en asetu erityisesti (enkä varsinkaan suureen ääneen) poikkiteloin tämän elämäntavan kanssa, koska se olisi käytännössä lyhyt taistelu. Se on minusta realiteetti johon sopeudun, koska haluan kuitenkin olla uskomassa ja juurruttaa lapseni tähän monella tavalla ajallisestikin siunaukselliseen uskoon.
Lisäksi ajattelen, että esim. alkoholitipankin määritteleminen synniksi ja ehdoton televisiokielto ovat tuoneet paljon hyvää mukanaan. Minulle ne sopivat oikein hyvin.
Mutta heti iso MUTTA. Toisaalta minusta on yksiselitteisesti väärin, eikä kestä opillista tarkastelua, että näin on tehty. Raamatussa selkein sanoin varoitetaan tällaisia elämäntapaan liittyviä ehdottomia raja-aitoja rakentamasta.
Eli kärjistäen voisi sanoa, että emme ehkä ole juoppouteen juuri sortuneet, mutta saman asian parissa syntiä on tehty kuitenkin sama määrä, kun täydellinen tipattomuus on asetettu sielunautuuden ehdoksi. Samoin televisio, mielemme eivät ole saastuneet huonojen tv-ohjelmien vaikutuksesta, mutta syntiin olemme kuitenkin joutuneet, jos ihmisiä olemme asian takia erottaneet vl-liikkeestä. Siis toiseen syntiin saman asian tiimoilta ja kun kaikki synnit ovat samanarvoisia, niin summa summarum, parannuksen paikka.
Raamatun mukaan juoppous on julkisynti ("vasemman laidan" synti vl-kielellä sanottuna) ja tipattomuuden ehdottomasta vaatimuksesta taas varoitetaan yhtä lailla ("oikean laidan" syntinä).
Vl-elämäntapa on minun mielestäni monella tavalla hyvä ja elämää suojeleva (paitsi kulttuurikysymyksissä ja joissakin muissa vast). Sen opettamisessa voisi hyvin olla yksi vahva painopiste kristillisyydessämme. Mutta kaiken aikaa esilletuoden, että nämä eivät kuitenkaan ole sielunautuutemme kannalta merkittäviä juttuja, kuin korkeintaan välillisesti, mutta sekin on sattumanvaraista miten asiat itse kunkin kohdalla toimivat. Monia ihmisiä nämä asiat "säännöiksi" määriteltyinä loitontavat elävästä uskosta. Minunkin kohdallani ne synnyttävät lähes sietämättömiä epäilyksiä.
Samoin ketään ei saisi laittaa tällaisten asioiden kanssa "selkä seinää vasten", niin kuin on usein käynyt. Myöskään seurakuntaa ei saisi opettaa pahentumaan mistä sattuu (70-luvulla suuren myllerryksen ja yleisen hämmennyksen jälkeen jäi elämään paljon erikoisia "säädöksiä" joista varmasti moni tänäänkin ajattelee, että kait ne sitten syntiä on kun niin sanottiin, vaikkeivät synniltä tunnukaan). On aikamoinen ongelma, jos kuuliaisuusvaatimuksella vaaditaan vaikka hylkäämään punainen paita. Tai sininen, ihan miten vaan sovitaan. Ei me minkään värisiä paitoja olla oltu boikotoimassa (kuulostaa hassulta, voi vähän hymyilyttääkin, mutta korvakoru-sana jo vakavoittaa). Moni täysin punaista paitaa vastaava asia on yllättävän itsestäänselvästi meille veeällille elämän ja kuoleman kysymys. Siis käytännössä. Raamatussa varoitetaan liittämästä uskoon punaisia tai sinisiä paitoja.
Seurakunnan tulisi pitäytyä Raamatun opetuksessa, Jumalan meille antamassa laissa. Muut asiat voivat parhaimmillaan olla tervehenkisen elämäntavan piiriin kuuluvia, uskon ytimen ulkopuolella olevia käytännön kysymyksiä. Voivat olla suositeltavia mitä suurimmassa määrin ja lisätä ajallisen elämämme siunauksellisuutta. Mutta eivät mikään uskomisen ehto.
Monet näistä kyllä on alkuperäisen sisältönsä matkan varrella menettänytkin ja niitä todellakin noudatetaan minunkin näkemykseni mukaan niiden itsensä vuoksi, kuten sanoit, ja siksi, ettei pahennettaisi.
Että Olet seurakunnan kanssa jossain asioissa eri mieltä.(korjaa vain jos olen ymmärtänyt väärin). Vaikket niistä isoa meteliä halua pitääkkään. Jos nyt otetaan esim. tämä TV kysymys. Jos keskustelu illassa kysyittäisi että voimmeko pitää ihmistä uskovaisena joka omistaa TV:een. Uskon että vastaus olisi että emme. Voisiko sanoa sitten että tämä olisi meidän virallenen kantamme?
Ymmärsin niin että sinä pitäisisit kyseistä henkilöä uskovaisena. Kuulostaa aika pieniltä asioilta. Mut minun mielestäni tässä on kuitenkin kyse merkittävistä opillisista asioista. Juuri nämä erillaiset käsitykset minua ahdistavat.
Toisaalta tuntuu ahdistavalta ajatella erilailla kuin pääosa V-l:llistä. Toisaalta taas sinun käsityksesi tuntuu järkevämmältä...Tohon viimeiseen lauseeseen taas joku "tiukkis" vl toteaisi että nämä eivät ole järjen asioita. Mutta tämä "Järkikään" ole niin ysiselitteinen asia. Niin kuin on tällä palstalla keskusteltu.
Se olisi minusta parasta että neuvot olisivat ihan OIKEASTI neuvoja eivätkä mitään sääntöjä. Niinkuin Esikoisilla(Muuten en ihan kaikkia asioita heidän uskossaan ymmärrä)on.
Olen joskus jutellut parin esikoisen kanssa uskomisen asioista. He painottivat heidän antamansa neuvojen noudattaminen on VAPAAEHTOISTA. Ettei heitä kiinnosta jos jollain heidän uskon veljellään on esimerkiksi TV. Minun käsittääkseni osa Esikoisista ei kaikkia neuvoja noudatakkaan eikä heidän sitä tarvitse(salailla).(joku esikoinen voi muuten korjata jos olen väärässä). Oikos tossa jotain opittavaa "naapurilta"...?
Onkohan jompi kumpi "naapuruksistaan" muuten matkinut toistaan nimittäin "neuvot" ovat melkein samanlaisia?:) Niiden noudattaminen vain erillaista...
antaisi pirulle edes pikkusormeakaan.
Mutta kyllä lankeemuksia tulee, joita joutuu sitten korjaamaan.
Jos synnin kanssa rupeaa leikkimään, lopulta paatuu, mikään ei enää kolahada, ja niin on usko kuollut sydämestä.
Tämä aika on paha.
Valvokaamme.
Miksi käytät sitten nettiä eikö se ole aika syntinen laite? Paljon syntisempi kuin TV
Entä Tupaikoitko? pelailetko tietokonetta? Annatko lastesi pelailla tietokoneilla? Vai et anna edes pikku sormea pahalle? Se ei ole totta. mietippä itsekkin?
Miksi sitten käytät nettiä vaikka se on niin syntinen laite? Tiedän vastauksen siihen. Koska siitä ei ole tehty mitää kieltävää sääntöä.
Eli ollaanko tässä menty siihen että ihminen itse on määrää mikä on syntiä? Eikö se tehtävä kuuluisi Jumalalle
inttää, se ei rakenna mitään.
Minä en mene netissä mille tahansa sivuille, minulla ei ole lapsia, en "pelaile tietokonetta."
Saatan kuolla milloin tahansa, se kylmä realiteetti minun elämässäni.
Kun asioita joutuu tarkastelemaan tältä paikalta, tulee pelko ihmisen mieleen; mihin joudun, kun kuolen?
Olenko taivaskelpoinen?
Tajuaa, että synti on todellakin tulenarkaa tavaraa.