Psykoottinen ja vaarallinen maniajakso

Minulla todettiin kaksisuuntainen kun pitkän masennusjakson jälkeen puhkesi voimakas maniajakso joka paheni viikko viikolta. Ekalla viikolla valvoin koko yön ja kuuntelin musiikkia kotona. Tokalla viikolla kuvioihin tuli alkoholin ja amfetamiinin sekakäyttö joka teki minusta hyperaktiivisen, aggressiivisen, yli-sosiaalisen ja impulsiivisen. Sitten kun olin valvonut kolme vuorokautta putkeen amfetamiinin voimin niin tuli voimakas ahdistuskohtaus jonka aikana kuulin myös ääniä, kuulin pääni ulkopuolelta lauseita joiden sanat ei tarkoittaneet mitään tai en ainakaan itse saanut niistä selvää mutta ne kuulostivat vihamielisiltä ja säikähdin pahasti ja kuvittelin että "nytkö mä sitte sekosin lopullisesti". Otin nukkumiseen levomepromazineä 100mg ja dormicumeja 7,5mg kaksi kappaletta ja sain onneksi suht helposti unenpäästä kiinni ja aamulla ei ollut enää psykoottisia oireita mutta mieliala sen kun vaan kiihtyi entisestään. Ostin lähes kaikilla kesätöistä saaduilla rahoilla itselleni ja kavereille vaatteita ja päihteitä. Sitten kolmantena viikkona lähdin yöllä ulos seikkailemaan helsinkiin, oli suht lämmin kesäyö noin klo 02:00 aikoihin. Minulla oli mukana energiajuomaa, kännykkä, kuulokkeet ja linkkuveitsi. Ehdin seikkailla keskustassa noin tunnin ajan jolloin menin kaivopuistoon penkille istumaan ja otin annoksen amfetamiinia ja sitten yhtäkkiä se hyvänolon tunne voimistui todella paljon. Siinä vaiheessa alkoi todellisuuden taju ja ajan taju hämärtymään ja oli sellanen fiilis etten mä ole mä ja että mun ajatukset tulee mun päähän jostain muualta ja mun päätökset ei oo mun omia. Sitten sain sitten erittäin tyhmän päähänpiston että alan linkkuveitsellä viiltelemään eri kuvioita jalkaan ja naamaan. Viilsiin jalkoihin kolmioita ja neliöitä ja naamaan tein vain perus haavoja. Otin myös kännykällä kuvia ja videoita. En yhtään tiedä kuinka kauan tein sitä mutta lopetin sen ja istuin vielä siinä penkillä ja kuuntelin musiikkia näin että poliisiauto ajaa mua kohti ja mä nousin seisomaan linkkuveitsi kädessä. Naama ja vaatteet oli täynnä veriläikkiä ja se fiilis oli edelleen tosi hyvä. Ne haavat ei vuotaneet hirveen vakavia määriä verta ja se olo oli liian hyvä ollakseen totta ja halusin mennä juttelemaan niille poliiseille joten menin siihen tien viereen seisomaan missä se poliisiauto ajoi ja unohdin että mulla on se linkkari kädessä ja se poliisiauto pysähtyi vähän matkan päähän ja he tulivat ulos autosta ja toinen niistä käskytti mua menemään maahan ja silloin mä säikähdin pahasti muutuin tosi hysteeriseksi ja se mun oma ääni ja sen poliisin ääni tuntu siinä vaiheessa ainoalta asialta mikä pitää mut kiinni tässä todellisuudessa joten mä tiputin veitsen ja menin maahan ja ne poliisit tuli ja laittoi käsiraudat ja kysy multa että onko joku käyny mun kimppuun ja että oonko mä käyny jonkun kimppuun. Peloissani änkytin jotain että mua pelottaa tosi paljon. Siinä sitte oksensinkin kerran ja sillon mua alko sattumaan niihin haavoihin tosi paljon ja se kipu ei enää tuntunutkaan hyvältä. Ne poliisit varmaan tajus aika nopeesti että mä olen psykoosissa ja sieltä sitte lähdettiin lanssilla sairaalaan jossa multa kysyttiin että oonko ottanut jotain ja vastasin että amfetamiinia jonka takia sain sitten rauhoittavien sijaan ketipinoria törkeen ison annoksen ja sit jotain muuta. Sieltä mulla ei ole hirveesti enempää muistikuvia. Sairaalasta mentiin suoraan psykiatrisen suljetulle osastolle ja mä muistan että sinne saapuessa luulin et ne hoitajat aikoo kuvaa mua kameralla sillä aikaa kun joku satuttaa mua pahasti. Ääniä alko kuulumaan jossain vaiheessa aamuyötä ja luulin et se ääni oli minä tulevaisuudesta ja se ääni käski polttaa tulitikkuja mun silmän alla ja vääntämään hoitajan sormet katki. Sit olin siellä osastolla viikon lepäilemässä ja psykoosioireet sekä maanisuus helpotti ja mä palauduin hiljalleen takas maan pinnalle ja sitte tuli taas masennuksen vuoro mutta se oli onneksi hyvin lievä joten pääsin kotiutumaa. Olin kaks viikkoo sairaslomalla. Mulle alotettiin psykoosilääke ja viime jouluna toinen lääkäri alko miettimään että onko mulla skitsofrenia kun tuon mania ja osastojakson jälkeen oli 9kk aikana seitsemän (melko lyhyttä) psykoosijaksoa. Nyt on ollu viime keväästä asti tosi hyvä vointi, mieliala on tasapainossa. Ei oo menny liian lujaa eikä oo myöskään masentanu pahemmin ja psykoosioireetkin pysyneet kurissa kun löytyi sopivat lääkkeet. Näin vielä usein vaihtelevia siitä yöstä kun psykoottisessa maniassa silvoin itteäni sillä linkkarilla mutta niissä unissa mä yleensä saan leikattua raajoja irti ja kuolen mut nekin unet onneksi vähentyneet huomattavasti viime kuukausien aikana. Oma perhe ja kaverit järkyttyi silloisesta episodista mutta nyt kun oon saanu olla jo pidemmän aikaa hyvässä kunnossa niin niiden ei tarvii stressaa että mulle tapahtuis jotain samankaltaista tai pahempaa.
Mut päivä kerrallaan eteenpäin :)