Keskipisteenä minä

Joka kerskaa, kerskauksena olkoon Herra! Jumala on siunannut! Jumala on varjellut! Jumala on antanut uutta näkökulmaa ongelmiin, joita on ollut mahdoton hoitaa!

Olen ollut monissa hääjuhlissa joissa aina ja kaikkialla on kaikilla ollut häätilanteeseen sopiva puku.

Mutta koskaan en ole kuullut kenenkään iloinneen siitä, että "sainpas pidettyä kenkäni puhtaana eikä helmatkaan ole ravassa".

ilon aihe on aina ollut ihan muissa asioissa.

ymmärtää joka ymmärtää.

Itsetuntemus on välttämätön siihen saakka, ettei itsestä löydy enään mitään muuta kuin syntiä. Silloin välttyy yrityksiltä ja toiveilta alkaa jalostamaan itsestä mukä löytyvää hyvää paremmaksi. Silloin näet katse ja toivo kiinnittyy Kristuksen lahjavanhurskauden sijasta omaan lihaan. Ihminen alkaa kaivamaan maata kynsillänsä etsien sieltä aarvihautaa, kuten Lestadius asian ilmaisee.

Ihmisen ei pidä koskaan unohtaa sitä, että kaikki liha on kun ruoho ja kedon kukkanen.

Jes. 40:6 Ääni sanoo: "Julista!" Toinen vastaa: "Mitä minun pitää julistaman?" Kaikki liha on kuin ruoho, ja kaikki sen kauneus kuin kedon kukkanen:

1. Piet. 1:24 Sillä: "kaikki liha on kuin ruoho, ja kaikki sen kauneus kuin ruohon kukkanen; ruoho kuivuu, ja kukkanen varisee,

Ihmislihan jalostamiseen, kaikenlaisine pettävine lupauksineen, keskittyviä liikkeitä nousee kuin sieniä sateella nykyisin. Matojen ruokaa on tämä maallinen kehomme kaikkineen.

2. Kor. 4:17 Sillä tämä hetkisen kestävä ja kevyt ahdistuksemme tuottaa meille iankaikkisen ja määrättömän kirkkauden, ylenpalttisesti,
2. Kor. 4:18 meille, jotka emme katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä;
- sillä näkyväiset ovat ajallisia,
- mutta näkymättömät iankaikkisia.