Sellaista mietin,että onko teistä liian itsekästä haluta synnyttää keisarinleikkauksella?
Pelkoa tai muuta sellaista tämä ei ole. toinen tulossa ja ekan synnytys kesti 38 tuntia ja mielestäni aivan tarpeeksi,vaikka kahdenkin edestä :). Mutta siis nyt on asia niin, että vauva on perätilassa enkä halua sitä käännytystä väkisin. jos ei käänny itsekseen niin sitten leikataan,sanoin. neuvolatäti vain tokaisi, että "voihan sen synnyttää perätilassakin, ei se nyt niin kamalan vaarallista vauvalle ole". Ei todellakaan! en halua ottaa riskiä että perätilan takia jokin menee hullusti!
Mielipiteitä...
Pelkoa tai muuta sellaista tämä ei ole. toinen tulossa ja ekan synnytys kesti 38 tuntia ja mielestäni aivan tarpeeksi,vaikka kahdenkin edestä :). Mutta siis nyt on asia niin, että vauva on perätilassa enkä halua sitä käännytystä väkisin. jos ei käänny itsekseen niin sitten leikataan,sanoin. neuvolatäti vain tokaisi, että "voihan sen synnyttää perätilassakin, ei se nyt niin kamalan vaarallista vauvalle ole". Ei todellakaan! en halua ottaa riskiä että perätilan takia jokin menee hullusti!
Mielipiteitä...
Vastaukset 11
Vanhimmat
koska sinulla on siihen hyvä syy. Jos kysy olisi jostain "rupsahtamisen" pelkäämisestä, niin sitten se olisikin jo eri juttu.
Itsekästä.
Itse sain ensimmäiseni sektiolla ja niin haluaisin myös mahdolliset muut lapseni.
Minun ensimmäinen synnytykseni kesti myös 38 tuntia ja seuraava lapsi oli perätilassa. Hän ei kääntynyt, vaikka yritettiin. Kääntämistä ei kannata pelätä, mutta siitä saa kyllä kieltäytyä. Lantioni kuvattiin ja todettiin liian ahtaaksi perätilasynnytykselle. Sanottiin, että ponnistusvaiheen tulisi olla perätilasynnytyksessä nopea, ja vaikka se ensimmäisessäkään ei kestänyt kuin 20 minuuttia, katsottiin viisaimmaksi leikata. Olin aivan onnessani, kun "pääsin" leikkuriin. Mutta seuraavat lapset syntyivät normaalisti ja normaaliajassa, mikä tuntui ihan luksukselta leikkaukseen verrattuna. Nuorimmainen oli taas perätilassa ja jouduttiin leikkaamaan. Itse koin paljon helpompana normaalisynnytykset kuin leikkaukset, mutta lapsen terveys asetetaan etusijalle, ja jos siihen vaaditaan leikkaus, niin ei ole kyse itsekkyydestä. Neuvolantäti ei leikkauksesta päätä, vaan sairaalan lääkärit. Itse voi tietysti myös asiaan yrittää vaikuttaa.
Kiitos asiallisista viesteistä!
Kerroin sektiosta kaverilleni,joka saa aivan kohta ensimmäisen lapsensa ja hän oli heti sitä mieltä, että en vain halua synnyttää toista alateitse, koska pelkään. Totta, pelkään lapseni turvallisuuden puolesta.
huvittavinta tässä oli se, että kaverini alkoi miettimään,että entäs jos hänkin menisi leikkaukseen,pysyisi paikat paremmassa kunnossa. Kaverini mies tukee tätä ajatusta täysin..*huokaus*
Mutta huomenna olen menossa kuvauksiin ja sitten katsotaan mahdollisuudet. Kääntämisestä olen kuullut niin paljon huonoa,että mielummin jätän kokematta. Jos olisi varmaa,että vauva pysyy käännettynä,en näkisi siinä mitään ongelmaa..
Aurinkoista kevättä teille!
On ihan tavallista kuvitella, että sektio jotenkin säästäisi "paikkoja". Että joo, haluan sektion, koska alatiesynnytyksessä paikat väljenee mutta sektiossa ei.
Ensinnäkin sektioon ei tommosella perusteella pääse. Pitää olla ihan oikea syy.
Toinen asia on se, että sektio ei säästä paikkoja eikä estä emättimen väljentymistä - vastaavasti alatiesynnytys ei automaattisesti väljennä "paikkoja".
Elimistö valmistautuu alatiesynnytykseen, vaikka sektio olisi suunniteltu ja päivämäärä lyöty lukkoon jo alkuraskauden aikana. Elimistö ja hormonitoiminta ei tiedä, ettei sen tarvitse valmistautua alatiennytykseen.. Synnytykseen tarvittavat "paikat" alkavat pehmetä, joten sektionkin jälkeen voi olla virtsankarkailua ja väljyyttä´. Jumppaamalla saa paikkansa taas kuntoon, ja jumpata pitää vaikka sektio olisikin tehty.
Minäkin ihmettelen näitä paikat parempina -juttuja. Kyllä sektionkin jälkeen saa sairaalasta jumppaohjeet virtsankarkailun ehkäisemiseksi. Itse asiassa taisi olla sektioitten jälkeen kovempi työ saada paikat kuntoon, mutta kyllä se sitkeällä harjoittelulla onnistuu. Ja siihen vasta aikaa menee, ennen kuin pääsee vatsiksia tekemään.
Tätä ihmettelin itsekin..mutta siis kyse ei ole minusta vaan kaveristani. Itselleni on aivan sama missä kunnossa olen synnytyksen jälkeen, kunhan vauva ei joudu vaaraan tms.
En tiedä sitten miten "helposti" sektio tehdään..jos esim. väittää kovaa synnytyspelkoa tms.? Tämä kaverini siis odottaa ensimmäistä ja tänään rv 40 0 joten kyllä se kroppa taitaa olla jo alatiesynnytykseen valmistautunut ;)
Kiitos teille!
Olen kaksi lasta alateitse synnyttänyt. Nyt odotan kolmatta ja jos minulla todettaisiin samoin kuin sinulla, en antaisi edes yrittää kääntämistä vaan haluaisin kyllä sektion. Sektion haluaisin juuri sen takia ettei mitään vahinkoa sattuisi vauvalle, pää jäisi jumiin, tms. huh - kamala ajatuskin! En siis itseni - vaan vauvan takia!
Aivan. Samoilla linjoilla siis olemme.
Tänään neuvolalääkäri totesi vauvan kääntyneen, mutta Kätilöopistolle vielä laittoi varmuuden vuoksi lähetteen. Vauvan turvallisuus ennen kaikkea.
Minua oikeasti suututtavat puheet itsekkyydestä ja sektiosta. Itse kaksi sektiota kokeneena en voi mitenkään pitää itsekkäänä sitä, että asettaa lapsen turvallisuuden etusijalle. Jos lapsesi vielä kääntyy perätilaan, voi jo ensimmäisen synnytyksesi kesto olla yksi syy siihen, että leikkaukseen päädytään. Minullakin se vaikutti osaltaan, mutta isoin tekijä oli lantion ahtaus. Olisi ollut suuri vaara siihen, että lapsen pää olisi jäänyt jumiin synnytyskanavaan. Kuka hullu sellaista riskiä menee ottamaan! On tietysti turvallisiakin ja sutjakkaasti edenneitä perätilasynnytyksiä. Jos nyt pääset normaalisti oikeassa asennossa olevan lapsen synnyttämään, niin luultavasti synnytys ei kestä läheskään niin kauan kuin ensimmäinen. Minulla ensimmäinen kesti sen 38 tuntia, seuraava enää 12 tuntia ja kolmas normaalisynnytys 6 tuntia. Onnea vaan synnytykseen, oli se sitten sektio tai alatiesynnytys!
Mikään asia, mikä koskee itseään, ei ole itsekästä! Kuka vaatisi ja pitäisi sun puolia missään asiassa, jos itse sitä ei tekisi.
Mikä asia tahansakin koskee sinua, vaadi ja tee niinkuin sinusta tuntuu. Tietysti on asioita, joissa on kuunneltava asiantuntijoita, mutta aina on sanottava oma mielipide asioista.