Minkälaisia kokemuksia teillä on huoltajuudesta,jossa lapset ovat viikon vuorotellen vanhempansa luona?Olemme eroamassa ja haluamme yrittää tehdä niin,mutta minua pelottaa miten se tulee käytännössä onnistumaan.
Yhteishuoltajuus viikko systeemillä?
Ahdistaa
161594
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Jos asutte aika lähekkäin (pk, koulu, kaverit) ja osaatte hoitaa vanhemmuutenne yhteistuumin ja sovussa, niin onnistuu. Meidän isot pojat halusi viikko-viikko systeemin 1½v eromme jälkeen, kun eivät halunneet koko ajan siirtyä tavaroineen ja miettiä päiviä, milloin "käyvät" isällä. Äidille oli aluksi kovaa, nyt ihan ok.
ehdoton edellytys on,
että olet lasten isän kanssa suht hyvissä väleissä ja ette anna tulevaisuudessa uusien puolisoiden yrittää pompottaa/muuttaa sopimuksianne!
Vaan olette kaikin puolin avoimia ja reiluja KAIKKIA osapuolia kohtaan : )
Tosin (ainakin) äidin tottuminen eroon lapsista ottaa koville, mutta kaikkeen tottuu ja kun ajattelee sen lasten etuna, tuntuu ihan OK:lta.
Todella mukava kuulla,että on toiminut.Meidän välit eivät vain ole kovin hyvät,mies ei halua selvittää asioita ja minusta tuntuu,että se olisi ehdoton edellytys sille että voisimme toimia asiallisesti.Miten te olette sumplineet lasten vaatteiden huollon,peseekö niitä molemmat vai tulevatko likasena äidin luo yms?.Pakkaako lapset aina isän luo lähtiessä viikon vaatteet mukaan?Kevättä ajatellen kenkiäkin pitää olla monet ja sukset ja luistimet...Ja onko tavarat mitä tarvitsee aina "väärän vanhemman luona"?
Minäkin pelkään eroa lapsista,miten kestän sen yksinäisyyden...
Mikset mieti miten isä kestää olla erossa lapsista?
Minkäikäisiä teidän lapsenne ovat?Onko viikko-viikko systeemi vajaalle 2 v. ja 3.5 vuotiaalle rankkaa???
kaiken muunki ikäsille.
Harmi että ihmiset jotka eivät kykene huolehtimaan yhdessä lapsistaan saavat yleensä pitää lapsensa.
Lapsemme ovat 7v ja 10v.Luulempa,että lapsilla on parempi olla kummankin vanhemman kanssa"erikseen yhdessä"kuin kuunnella riitelyä ja kärsiä vanhempien huonoista väleistä.Varmasti isälläkin on ikävä,kun lapset ovat äidillä,en sitä epäile,mutta äitipä täällä vain kertoo omista tunnoistaan.
Lapsiparat ei saa kotia lainkaa vuoroviikkosysteemillä, heillä on vain kaks yöpymispaikkaa.
:(
Vuoroasumismalli takaa sen että lapsi saa pitää läheiset suhteet kumpaankin vanhempaansa, saa olla kotona koko ajan (on kaksi hyvää kotia) ja saa paljon aikaa vanhemmiltaan. Tutkimuksissa on käynyt ilmi että vuoroviikkolapset voivat keskimäärin paremmin kuin muut erolapset.
Edellytyksenä on että kodit ovat tarpeeksi lähellä ja vanhemmilla asialliset välit.
Tämä malli on yleistymässä - n 10% erolapsista asuu näin ja varmaan tulevaisuudessa yleistyy.
Jos vanhempien välit on asialliset, eivät he asu erillään.
Vuoroviikko systeemi sopii varmaan monelle vanhemmalle jotka haluaa viettää vapaana joka toisen viikon, mutta lapset siitä kärsii.
Tutkimuksissa on käyny ilmi jo vuosikymmeniä että lapsi tarvitsee turvallisen kodin jossa on säännöt jotka ei muutu (viikoittain)
On valitettavaa että erot ovat niin yleisiä - mutta jos kerran erotaan niin miksi ei edes oteta lapsia sen verran huomioon siinä että lapset saavat jatkossakin elää äitinsä ja isänsä kanssa? Onko siis yksinhuoltajuus parempi vaihtoehto? Erotetaan lapsi jommastakummasta vanhemmasta ja toinen vanhempi joutuu yksin kantamaan vastuun?
Mistä se muuten johtuu että vuoroviikkolapset voivat paremmin kuin esim yh-vanhempien lapset?
Mutta onko sinun mielestäsi oikein,että lapsilta"viedään"toinen vanhemmista,se toinen jonka luona ei asuta vakituisesti?Mikä on isän osa,jos hän saa lapset vain joka toinen viikonloppu?Minusta tuntuu näin etukäteen ajatellen,että on helpompaa molemmille,kun voidaan jakaa näin yhdessä vastuu ja kaikinpuolinen jaksaminen on helpompaa.Ja lapsetkin voivat paremmin,kun vanhemmat jaksavat.
Yksinhuoltajaksi jääneet ovat yleensä aika kevytkenkäsiä, monesti alkoholisteja. Ei tietenkää kaikki, mutta se alkoholistejen ja narkkari yksinhuoltajien osuus heikentää kaikkien ksinhuoltajien keskiarvoa.
Esim. kun narkkariperheeseen syntyy lapsi, on todennäköistä että toinen on pian yksinhuoltaja, ainaki siihen asti että lapsi huostaanotetaan. Eikä lasta huostaanoteta ihan vähällä, vaikka aihetta olis, joten narkkari saa olla pitkään heikentämässä yksinhuoltajan lapsien menestymisen keskiarvoa.
Mieheni lapset asuvat meillä ja äidillänsä vuoroviikoin, tilanne toimii hyvin huolimatta siitä että vanhempien (mieheni ja hänen exän) välit ovat "huonot".
Meillä tilanne oli alunperin niin, että lapset olivat meillä joka toinen viikonloppu to-su, tätä elettiin vuoden verran. Lapset oireilivat kuitenkin liiaksi, oli raivokohtauksia äidillä, itkeskelyä ja lapset eivät oikein ottaneet isän kotia omakseen. VUoden vaiheessa sitten päätettiin yrittää, lasten toivomuksesta (lapset 5v ja 10v), vuoroviikkosysteemiä ja nyt tilanne rauhoittunut. Lasten ikävän äksyilyt ovat jääneet pois, kummastakin kodista puhutaan kotina ja kuten lapset ovat itse sanoneet; enään ei tarvitse miettiä milloin näkee toisen vanhemman.
Osaltaan vuoroviikkosysteemiä on tukenut se, että vanhemmat asuvat 2 km päässä toisistaan ja lasten koulu ja tarha on tasan puolivälissä. Jos joskus jotain jää toiseen kotiin, niin ne on helppo käydä illalla hakemassa. Lisäksi lasten kaveripiiri on säilynyt samalla, ja kaverit ovat tervetulleita kumpaankin kotiin leikkimään ja yökyläilemään.
Tavaroiden ja vaatteiden osalta taistellaan edelleen (ei niin, että lapset tietäisivät), elatussopimuksessa on sovittu että äiti vastaa vaate yms. hankinnoista ja isä maksaa tätä varten elatusapua. Lisäksi harrastuskulut menevät puoliksi vanhempien kesken. Käytäntö on osoittanut, että äiti ei omalta osaltaan asioitaan hoida kuten sovittu - mutta lasten edun takia, emme ole jaksaneet tai viitsineet tämän takia puuttua.
Vuoroviikkosysteemin toimivuudesta ja vaikutuksesta lapseen ollaan montaa mieltä, mutta ainakin meillä eteenkin lasten hyvinvointi on ollut se kantavavoima, joka on kannustanut tätä ylläpitämään. Eihän tämä pelkkää iloa ole ollut, välillä tuntuu siltä, että viikko on liikaa kerrallaan (onneksi hyvin harvoin) ja joka toinen viikko sitten ikävöi lapsia, kun ovat äidillään. Meillä onneksi, mieheni ja exänsä, ovat onnistuneet laittamaan kielteiset tunteet toisiaan kohtaan piiloon lapsilta ja kaikki riitely käydään niin, ettei lapset ole sitä näkemässä. Myös yhteisesti on sovittu, että kummassakaan kodissa ei puhuta pahaa toisesta vanhemmasta.
Voimia ja jaksamista teille kaikille tässä tilanteessa!
isä haluaa lapsen just tähän viikko systeemiin eli viikko isällä ja viikko äidillä..taustalla kuitenkin miksi nyt kiinnostaa lapsen huolto ja oleminen hänen kanssa kun se ei aiemmin kun yhdessä oltii kiinnostanut pätkääkään..ymmärrän toki että lapsi ja isä haluavat olla ja viihtyvät yhdessä..menneet on menneitä nykyisyys ratkaisee eli kuinka minun tulisi reagoida etten äitinä tekisi lapselle hallaa kyse on kuitenkin 5v. tytöstä..lapsi viettää pidennettyä viikonloppua torstaista sunnuntaihin ja kotiin klo.19 su iltana..haluaisin että tulisi mielipiteitä aiheesta koska en kuitenkaan halua lapsestani koekaniinia!!haluaisin tietää toimiiko todellakin viikko ja viikko systeemi???
Meillä on nyt ollut kohta 2 vuotta tämä vuoroviikkosysteemi. Poika oli erotessamme vain vajaan vuoden. Silti mielestäni näin oli parempi,kuin olisin erottanut lapsen isästään ja ollut yksinhuoltaja pojalle. Poika varsinki tarvitsee isää,tottakai tyttökin,mutta miespuolisilla on on ne omat juttunsa.
Meillä siis vaihto tapahtuu joka ikinen sunnuntai kello 18. ja keskiviikkoisin saa olla illan pojan kanssa. Lapsi tottui pienestä iästään huolimatta mielestäni hvyin tähän,itselleni on ollu varmasti vaikeinta koko prosessi. Uudet kumppanit,muutot yms. rasittavat. Loppujen lopuksi nyt voin sanoa kahden vuoden jälkeen että olen tyytyväinen ratkaisuun, vaikka välillä on tehny mieli heittää hanskat tiskiin.
Meillä on kummassakin kodissa omat tavarat,vaatteet yms. pojalle. Kalliiksihan se tulee kun on kahdet aina jokaista tavaraa,mutta mielestäni se on vaan lapselle hyvä,paljon erilaisia leluja,eikä niin äkkiä kyllästykää niihi kun viikko aina taukoa..=)
tietenkään emme kumpikaan maksa mitää elareita toisillemme,kun puolitamme vanhemmuuden muutenkin. lapsilisä tulee minulle,mutta sekin menee kokonaisuudessaan pojan päivähoitomaksuihin,ja loput maksetaan minä ja isä puoliksi.
Ainoa miinus tässä on omalla kohdallani isän uusi kumppani,hän on ilkeä minua kohtaan,ja on yrittänyt myös mustamaalata minua lapselleni ja haukkunu minua päin naamaa. olen kuitenkin asian hänelle tehnyt selväksi,etten halua olla missään tekemisissä sen kanssa ja pyysin ettei puuttuisi millään tavalla minuun ja lapseeni liittyviin asioihin,eihän hänellä todellakaan ole minkään valtakunnan oikeuksia siihen.. nyt tilanne rauhoittunut onneksi.
mutta siis muuten kaikin puolin ok systeemi,isälle,äidille ja lapselle =)