Jos puolisoilla on yhtäsuuri omaisuus, voiko lapseton puoliso määrätä testamentilla koko omaisuudestaan vai onko eloonjääneellä puolisolla oikeus puoleen hänen omaisuudestaan?
Puolison "lakiosuus"
Anonyymi
1676
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Puolisoilla ei ole mitään suojattua perintö "lakiosaa" toistensa omaisuuteen. Puolison perintöoikeuden voi kumota tekemällä testamentin kenelle tahansa.
Puolisolla on kuitenkin oikeus hallita pariskunnan yhteisenä kotina tai muuta asumiseen sopivaa asuntoa elämänsä loppuun. Mutta tuokaan ei estä määrätä tuon asunnon omistuksesta testamentilla.
Kiitos vastauksesta.
Tarkennan vielä. Jos testamenttia ei ole, saako eloonjäänyt puoliso silloin puolet vainajan jäämistöstä ja sisarukset (vanhemmat eivät elossa) toisen puolen?
Saako eloonjäänyt puoliso kuitenkin pitää jäämistön jakamattomana hallinnassaan kuolemaansa asti?
Jos puolisoiden omaisuudet ovat yhtä suuret, puolison kuoltua leski ei saa mitään. Jakamattomuussuoja sen sijaan on, mutta sisarusten vaatiessa jakoa, suoja supistuu koskemaan ainoastaan yhteisenä kotina käytettyä asunto tai muuta kodiksi sopivaa asuntoa, jos sellainen jäämistössä on ja ellei leskellä itsellään ole kodikseen sopivaa asuntoa omistuksessaan.
Jos testamenttia ei ole mennään PK 3 luvun perimykseen, jolloin puoliso perii puolison kokonaan ja muut sukulaiset jäävät ns toissijaisiksi perillisiksi.
Tämä tarkoittaa, että lesken kuoltua lesken omaisuus puolitetaan, joista toinen osa jaetaan ensiksi kuolleen perillisille ja toinen toisena kuolleen perillisille. Tuohon liittyy sitten paljon muutakin mutta kaikkea en erittele tähän.
Ja vielä kertauksen vuoksi, avopuolisolla ei lähtökohtaisesti ole oikeutta tasinkoon ekä koskaan perintöoikeutta, ellei vainaja ole tehnyt hänen hyväkseen testamenttia (jolloin tosin maksaa kaikkein korkeimman perintöveroluokan mukaan veroa).
Minäkin törmään vuosittain järkyttyneisiin leskiin, jotka olivat pitäneet avioliittoa turhana, olivathan he vainajan kanssa parisuhteessa jopa kymmeniä vuosia, eikä rahaa tiou senttiäkään, tai ole vallintaoikeutta vainajan omistamaan asuntoon ym.
Eli vain aviopuolisolla on oikeuksia toisen kuollessa (koskee tietenkin myös rekisteröityjä saman sukupuolen välisiä parisuhteita), avopuolisolla ei ole.
Eli kipin kapin maistraattiin mikäli haluatte oikeasti olla kuoleman sattuessa vahvassa asemassa omaisuuden suhteen.
1: "avopuolisolla ei lähtökohtaisesti ole oikeutta tasinkoon"
Po: Avopuolisolla ei ole oikeutta tasinkoon. (Tietyin edellytyksin avoleski voisaada hyvitystä yhteistalouden hyväksi annetusta panoksesta, mutta seon aivan eri asia kuin tasinko.)
2: "jolloin tosin maksaa kaikkein korkeimman perintöveroluokan mukaan veroa"
Po: Maksaa perintöveroa korkeamman perintöveroluokan mukaan. Perintöveroluokkia nimittäin vuoden 2007 uudistuksen jälkeen on vain kaksi, sitä ennen oli kolme.
"Jos testamenttia ei ole mennään PK 3 luvun perimykseen, jolloin puoliso perii puolison kokonaan ja muut sukulaiset jäävät ns toissijaisiksi perillisiksi."
Po: jolloin puoliso perii rintaperillisittä kuolleen puolison
"suoja supistuu koskemaan ainoastaan yhteisenä kotina käytettyä asunto tai muuta kodiksi sopivaa asuntoa"
Po: asuntoa JA asunnossa olevaa tavanomaista koti-irtaimistoa.
Oikaisu:
Avopuoliso maksaa perintöveroa ensimmäisen (so. alhaisimman) veroluokan mukaan tilanteessa, jossa "avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta annetussa laissa tarkoitettu avopuoliso saa perintökaaren 8 luvun 2 §:ssä tarkoitettua avuistusta tämän avustuksen määrään asti."
Suomen kielioppi hakosessa - edelleen!
"Avopuoliso maksaa perintöveroa ensimmäisen (so. alhaisimman) veroluokan mukaan"
Po: alhaisemman veroluokan mukaan. "Alhaisimman" edellyttää, että veroluokkia olisi vähintään kolme. Niitä on vain kaksi. Kahdesta toinen on "alhaisempi", ei "alhaisin".
Ja "oikaisun" kirjoitit väärään paikkaan. Puutuin vain em. kielivirheeseen. Oikaisu (paremminkin tarkennus) olisi kuulunut sille (sinä itse?), joka kirjoitti, että avoleski maksaa veroa "korkeimman" perintöveroluokan mukaan.
"Oikaisusi" vaatii tarkennuksen (tai korjauksen):
Avopuoliso maksaa perintöveroa I veroluokan mukaan VAIN mahdollisesta avustuksesta, joka EI ole perintöä. Tuollainen avustus on käytännössä hyvin harvinainen.
Avopuoliso siten kuuluu lähtökohtaisesti II perintöveroluokkaan. Mutta avopuolisokin luetaan I veroluokkaan,
- jos avopuolisot ovat olleet aikaisemmin keskenään avioliitossa; tai
- jos heillä on yhteinen lapsi.
Oikaisusi oikaisu on valitettavsti virheellinen, koska kirjoitin perintöveromaksuvelvollisuudesta "tilanteessa, jossa "avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta annetussa laissa tarkoitettu avopuoliso saa perintökaaren 8 luvun 2 §:ssä tarkoitettua avustusta -------> tämän avustuksen määrään asti <--------." (korostus tässä)
Olepa tarkempi lukiessasi toisten kirjoituksia seuraavan kerran.
Kommenttisi on virheellinen, koska esim. kaksikerroksisessa talossa alin kerros on todellakin alin, vaikka talossa olisikon vain kaksi kerrosta. Mitään kielivirhettä ei ollut siis alunperin alkuperäisessäkään kirjoituksessa!
Oikaisuni on nimenomaan oikeassa paikassakin em. syystä.
Kun veroluokkia on vain kaksi, niin ne ovat ylempi ja alempi, eivät ylin ja alin - ainakin sille, joka on tietoinen veroluokkien lukumäärästä. Voidaan toki ilmaista niinkin, että II veroluokka on ylin perintöveroluokka, kun tahdotaan sanoa, että ylempiä ei ole.
Kirjoitat pötyä. Kun on kaksi veroluokkaa, on aivan sama sanooko niitä ylemmäksi vai ylimmäksi ja toisaalta alemmaksi vai alimmaksi. Ja siinä olet oikeassa, että ylin ja alin antaa enemmän tietoa veroluokista kuin vain komparatiivi. Siten ylin ja alin on paremmin sanottu.
"Kun veroluokkia on vain kaksi, niin ne ovat ylempi ja alempi."
Ylempi ja alempi sopivat käytettäviksi vain silloin, kun tapahtuu vertailua.