Yksi ryhtyminen
14.11.2019 06:46 | Seppo Tervo
Minulla piti olla palvelusvuoro jo syyskuussa kotiseuroissa. Ne peruttiin, ja uutta vuoroa ehdotettiin marraskuulle. Peloissani ja pala kurkussa lupauduin.
Olen sitten vastaillut muutaman kerran kyselyihin ensimmäisestä saarnatehtävästä. Silloin uudelleen muistan, että pitäisi valmistautua tuohon tehtävään – juuri kun sen asian on jo hieman saanut arjen kiireissä taka-alalle ajatuksissaan.
Meillä oli Helsingin puhujien kokous varta vasten sillä ajatuksella, että evästetään meitä juuri virkaan asetettuja. Muistelen nyt niitä neuvoja, sekä niitä, joita olen pitkin vuotta saanut eri ihmisiltä. Ajatuksia raamatunkohdista, joista voisi aloittaa. Kuinka valmistaudutaan palvelusvuoroon. Millainen on hyvä pukeutumiskoodi. Kuinka olisi hyvä palvella aluksi pienemmissä seuroissa, joissa on kodinomaisempaa ja voi kenties kokea syvempää yhteyttä kuulijoiden kanssa. Neuvoja – rakkaita neuvoja – olen saanut sekä puhujilta että muiltakin kanssaihmisiltä.
Olen hyvä siirtämään hankalia asioita ja vaivalloisia ryhtymisiä tulevaisuuteen. Niin tässäkin. Vielä ehtii, ajattelen. Raamattua olen lukenut vähemmän kuin aikoihin vaikka pitäisi. Raamattupiiritkin ovat olleet nyt hiljaisina pitkään. Rukoillut olen, että taivaan Isä avaisi sanaansa sekä sananpalvelijalle että kuulijalle.
Keitän teetä. Ripottelen pressokannuun reilun hyppysellisen mustaa ja vahvaa luomuteetä ja kaadan päälle vedenkeittimestä kiehuvaa ja hieman liian kuumaa vettä. Etsin keittiön pölyisestä kulmahyllystä melkein loppuun palaneen tuikkukynttilän ja sytytän sen enkelilyhtyyn. Kallistan hieman lyhtyä, että pudottaessani tuikkua se ei sammuisi.
Laitan soimaan kantaatin, jota ystäväni vinkkasi taannoin kuuntelevansa. Hän on ollut väsynyt. Kysyn Whatsappissa nyt, kun asia tulee mieleeni, että miten menee. Samalla vastaan toisen ystäväni kysymykseen onko ollut saarnavuoroja.
Cd-soittimen nupista vääntämällä löydän kahdeksannen raidan, ja oboen motivoiman alkusinfonian jälkeen kuoro aloittaa Aus der Tiefe rufe ich, Herr, zu dir. Ajattelen, että kun blogitekstikin on pitänyt kirjoittaa jo ajat sitten, miksen kirjoittaisi saarnaan valmistautumisesta tämmöisen täysin kokemattoman näkö- tai oikeastaan tuntokulmasta. Tiedän, että eri ihmiset valmistautuvat eri tavoin ja mietin, voinko edes tästä kirjoittaa. Ryyppään hieman makeaa teetä.
---jatkuu---
14.11.2019 06:46 | Seppo Tervo
Minulla piti olla palvelusvuoro jo syyskuussa kotiseuroissa. Ne peruttiin, ja uutta vuoroa ehdotettiin marraskuulle. Peloissani ja pala kurkussa lupauduin.
Olen sitten vastaillut muutaman kerran kyselyihin ensimmäisestä saarnatehtävästä. Silloin uudelleen muistan, että pitäisi valmistautua tuohon tehtävään – juuri kun sen asian on jo hieman saanut arjen kiireissä taka-alalle ajatuksissaan.
Meillä oli Helsingin puhujien kokous varta vasten sillä ajatuksella, että evästetään meitä juuri virkaan asetettuja. Muistelen nyt niitä neuvoja, sekä niitä, joita olen pitkin vuotta saanut eri ihmisiltä. Ajatuksia raamatunkohdista, joista voisi aloittaa. Kuinka valmistaudutaan palvelusvuoroon. Millainen on hyvä pukeutumiskoodi. Kuinka olisi hyvä palvella aluksi pienemmissä seuroissa, joissa on kodinomaisempaa ja voi kenties kokea syvempää yhteyttä kuulijoiden kanssa. Neuvoja – rakkaita neuvoja – olen saanut sekä puhujilta että muiltakin kanssaihmisiltä.
Olen hyvä siirtämään hankalia asioita ja vaivalloisia ryhtymisiä tulevaisuuteen. Niin tässäkin. Vielä ehtii, ajattelen. Raamattua olen lukenut vähemmän kuin aikoihin vaikka pitäisi. Raamattupiiritkin ovat olleet nyt hiljaisina pitkään. Rukoillut olen, että taivaan Isä avaisi sanaansa sekä sananpalvelijalle että kuulijalle.
Keitän teetä. Ripottelen pressokannuun reilun hyppysellisen mustaa ja vahvaa luomuteetä ja kaadan päälle vedenkeittimestä kiehuvaa ja hieman liian kuumaa vettä. Etsin keittiön pölyisestä kulmahyllystä melkein loppuun palaneen tuikkukynttilän ja sytytän sen enkelilyhtyyn. Kallistan hieman lyhtyä, että pudottaessani tuikkua se ei sammuisi.
Laitan soimaan kantaatin, jota ystäväni vinkkasi taannoin kuuntelevansa. Hän on ollut väsynyt. Kysyn Whatsappissa nyt, kun asia tulee mieleeni, että miten menee. Samalla vastaan toisen ystäväni kysymykseen onko ollut saarnavuoroja.
Cd-soittimen nupista vääntämällä löydän kahdeksannen raidan, ja oboen motivoiman alkusinfonian jälkeen kuoro aloittaa Aus der Tiefe rufe ich, Herr, zu dir. Ajattelen, että kun blogitekstikin on pitänyt kirjoittaa jo ajat sitten, miksen kirjoittaisi saarnaan valmistautumisesta tämmöisen täysin kokemattoman näkö- tai oikeastaan tuntokulmasta. Tiedän, että eri ihmiset valmistautuvat eri tavoin ja mietin, voinko edes tästä kirjoittaa. Ryyppään hieman makeaa teetä.
---jatkuu---
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ulkona on ollut pakkasta, ja kun tulin kotiin, puin harmaan collegehupparin lämpimikseni. Nyt alkaa jo teen lämpö vaikuttaa, ja otan collarin pois. Kohennan lukulasejani nähdäkseni kirjoittamani tekstin selkeämmin. Ystäväni oli maininnut, että voisin käydä näöntarkastuksessa hänen liikkeessään. Pää oli ollut ajoittain kipeä, ja huomasin räpytteleväni silmiäni väsyneenä. Mietin laseja hakiessani, että pitää kai se teksti nähdä lukea, saarnamiehen.
Otan hyllystä Raamatun. Huuto.netistä sain halvalla täysin uudenveroisen vihkiraamatun ilman merkintöjä. Siinä on uusi käännös ja Vanhan testamentin apokryfikirjat mukana, mikä on mukavaa. Muistan, että niistäkin tuli taannoin uusi käännös. Mietin, kuinka keskustelimme veljien kanssa eri käännösten käytöstä seuroissa. Lukisinko vanhasta, minulle rakkaasta 1776 käännöksestä saarnatekstini vai uudemmista käännöksistä. Trio Raamatun teksti on aika pientä, mutta onhan minulla nyt silmälasit.
Olen vuoden aikana miettinyt, mistä veljet tietävät, mistä tekstistä tulee saarnata ja kuinka ei tule päällekkäisyyksiä. En ole rohjennut juuri kysellä. Ajattelin ainakin katsoa kirkkovuoden tämän viikon sunnuntain tekstit. En tiedä, miksi Vanhan testamentin puolelta tuntuisi nyt hyvältä aloittaa.
Pienen iltahartauden muutama viikko sitten pidin rauhanyhdistyksen myyjäisiltana, kun vuorossa olleen puhujan piti yllättäen poistua. Vanhan testamentin puolelta Psalmeista silloinkin löysin lyhyen tekstikohdan jonka luin. Muutaman sanan siihen lisäsin ja saarnasin synnit anteeksi. Herran siunaukseen päätin lopuksi. Mietin, että se sama kaava olisi ainakin selkeä nyt perjantainakin, jos puhetta ei avata enempää. Suviseurojen puhujainkokouksessa pöytäkeskustelussa juttelimme saarnan pituudesta ja totesimme, että ei sillä ole sellaista määrättyä pituutta.
Painan pressopannun männän alas ja maistan suullisen verran haaleaa teetä. Kirkasääninen tenori laulaa Ach Herr, Herr lehre uns bedenken.
Haen hyllystä ajat sitten hankkimani Lutherin valitut teokset ja muistan, että kotoa olisi pitänyt lomilla ollessa ottaa SRK:n kirjallisuutta saarnatekstien avaamisen tueksi. Mietin, että kuinkahan paljon uskallan hakea netistä tietoa. Raamattuluokkiin valmistautuessani ja raamattupiireissäkin olemme katsoneet joidenkin raamatunkohtien historiallista kontekstia. Usein seurapenkissä ollessani olen tyytyväisenä kuunnellut, kun puhuja on kertonut tekstikohdan taustoja ja historiaa.
Avaan uskonkirjat.net-osoitteen selaimessa ja sieltä nettiraamatun. Sivustolla on hyvä hakutoiminto ja alkukieliset käännökset. Muistan, että puhujat eivät kirjoita saarnaa etukäteen mutta jotkut tekevät ainakin muistiinpanoja. Evl.fi- sivuston avaan samalla ja etusivulla lukee: ”Abram uskoi Herran lupaukseen ja Herra katsoi hänet vanhurskaaksi”.
Kaadan kuppiin lisää teetä ja otan entisestä liekistä tulen uuteen tuikkukynttilään. Sälekaihtimien välistä kurkistaessani kadulle mietin, että lunta ei nyt sada kuten sunnuntai-iltana.
Ymmärrän tuskasi.
Meillä Pastoreilla, oli sitten Lut. kirkon tai Vapaiden suuntien tilanne on se, että saarnalupa tulee opiskelun, Yliopiston tasoisen mukaan, jolloin ei tarvitse kysellä rooleja vanhoilta puhujilta, joilta ei saa selvää vastausta, kuten kirjoitit, ja tulikin on kyseenalaista, paremmuutesi pelottaa.
Evankelista ei vaadi juuri koulutusta, mutta on asioita, jotka teologiasta tulee tietää, sillä eihän sokea voi sokeaa auttaa.
Tämä on huomattu rakkaissa puhujaveljissä, joiden tuntemus Raamatusta on samaa tasoa, mitä riparin käyneillä, ja sekin unohtunut.
Jos luet VT;n Jeremiaa, jo Hän, UT;n malliin paheksui muotomenoja, vaatetusta, sekä muuta tunnetta olevansa "yli- ihminen".
Jos haet pohjaa VT;sä. ei Abramin kohtalo mitenkään liity Sinuun, eikä tähän päivään:
Saaramainen ei ole sitä, että hallitsee ulkoluvun, vaan pitää orientoitua siihen tilanteeseen johon Jomala on meidät asettanut, eli Jeesuksen valtaan, joka on kaikkivaltias Herra, ja Häntä meidän tulee seurata.
Jumala ei puhu kenellekään, sen työn hoitaa Henki Jeesuksessa.
Pitää opiskella teologiaa, seurakuntakäyttäytymistä, joita nämä meidän vanhat puhujamme eivät ole viisaaksi nähneet.
Pyhää Henkeä ei heillä ole, se lähti pois samalla kun Hoitokokouksissa hoidettiin Jeesus alempiarvoiseksi, mitä Työvaliokunta, joten sillä alueella ollaan.
Saarana ei ole sitä, josta kirjoitit, Raamatunlukua, sekä synninpäästöä.
Opiskele tässä asiassa vaikka sitä, mitä Luther opettaa.
Saarnan nimi on Kerykma, johon kuuluu alkutervehdys, selitysosa, sekä lähettäminen.
Saarnan kesto on hyvä luokassa 35- 60 minuuttia, ja kyllä puhuja sen näkee, kiinnostaako se kuulijoita tai ei.
On olemassa vapaita Raamattukouluja, sinellä oppi on Jeesuksesta, jota juuri Sinun tulee painottaa itsellesi, Hänestä et maininnut yhtään sanaa koko avauksessa.
Aloita seuraava saarnasi tästä; Joh. 14:6 Jeesus vastasi: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani
Etsi selitykset vaikka Googlettamalla teksti, niin saat kasattua sellaisen saarnan, että kuulioillakin on jotain kotia vietävää.
On puhujan hyvä myös tietää se, että kun kerrot yhden asian, jota kuulialle on uusi asia, koskien pelastusta, olet jo pitkällä.
Sinua siunaten Jeesuksessa.
Tauno
JOS Pyhä Henki asuu sydämessä, se ei edes salli näin köyhää takkuamista julkaista ei edes ajatella itsekseen.
JOS Raamatun sisältö on tuttu, sitä ei saarnaa varten tarvitse Googlettaa yhtään mitään.
Lestadiolasista+lukee+tutkimusten+mukaan+vajaa+3%+Raamattua,+ja+jopa+n+5%+lukee+ihmisistä,+jotka+eivät+ole+edes+uskossa.
Mistä lukijat tällä palstalla tietää ovatko kirjoittajat VL-, vai Esikois,- vai mitä suuntaa, vaikka nimikin olisi tutun tuntuinen. Tosin kirjoituksen sisällöstä voi jotain jo aavistella. Kirjoitukset oletetaan olevan vain VL- väen asioita !?
Täällähän pystyy kuka tahansa laittaa nimimerkiksi vaikka "oman mummonsa", ja ihmiset lukevat niitä "totuutena"!!
Joidenkin asioiden kohdalla on ehkä turvallista jättää oikea nimi pois, koska vastaustekstit voivat olla melkolailla asian vierestä tai ihan väärin ymmärretty.
Siispä anonyyminä kirjoitan tätä !!
Teksti on kopioitu Päivämies-lehden blogista. Kopioija voi olla kuka tahansa. Vaikkapa robotti.
Ompa sitten ainakin lukenut Päivämiestä ! Hyvä jo sinänsä !!
Pitäisi vain kysyä lupa tekstin lainaamiseen !?! Koskeeko lähdesuoja näitä palstoja ?
Nimimerkki Seppo Tervonko pitäisi kommentoida asiaan !? Onko VL-puhuja kyseessä ?